Tuolloin voimassa olleessa vuoden 1935 lääkärintarkastusohjesäännössä luokituksen 39 merkitys on Ankarat, parantumattomat neuroosit (Neuroses graves). E-luokitus merkitsee palveluskelpoisuuden ratkaisemisen siirtämistä toistaiseksi.
Katkelma on Kantelettaresta. Tarkalleen ottaen se menee "Nosta lapset laavitsalle, pese silmät, pää silitä..."
Kokonaisuudessaan voit lukea tekstin Kantelettaren laulusta 152. Tapa toinen ottaminen.
Kanteletar löytyy vapaasti luettavana e-kirjana Project Gutenbergin kautta.
Stereoäänen nauhoittamiseen tarvitset iPhonen ohjeiden mukaan ulkoisen stereomikrofonin.
Ote iPhonen ohjeista: "Sisäisellä mikrofonilla tehdyt äänitteet ovat monoäänisiä, mutta voit äänittää stereona ulkoisella stereomikrofonilla, joka toimii iPhonen kanssa."
https://support.apple.com/fi-fi/guide/iphone/iph4d2a39a3b/ios
Ruokailuvälineitä koskeva etiketti on erilaista eri kulttuureissa. Eurooppalaisen tavan mukaan haarukkaa pidetään syödessä vasemmassa kädessä piikit alaspäin ja veistä puolestaan oikeassa kädessä. Ruoka paloitellaan sitä mukaa kun se syödään.
Pohjoisamerikkalaisen tavan mukaan kaikki lautasella oleva ruoka paloitellaan suupaloiksi ennen syömistä. Ruokaa paloitellessa haarukka on piikit alaspäin vasemmassa kädessä ja veitsi oikeassa. Syödessä veitsi lasketaan alas, haarukka vaihdetaan oikeaan käteen ja haarukkaa pidetään kädessä lusikkamaisesti eli piikit ylöspäin.
Asiaa hyvin havainnollistava kuva löytyy esimerkiksi osoitteesta https://www.etiquettescholar.com/dining_etiquette/table_manners_6.html
MyHeritage-palvelu antaa Ester Valtosen syntymä- ja kuolinvuosiksi 1905-2014 (tarkempien tietojen saaminen edellyttää rekisteröitymistä palveluun). Heritage Wiki -sivustolla Valtosen syntymä- ja kuolinpäivämäärät ovat samat kuin Wikipediassa eli 17.2.1905-28.7.2014. Ilkka-lehden verkkojulkaisussa on 17.2.2014 muutaman rivin artikkeli otsikolla "Laihialla asuu Suomen toiseksi vanhin henkilö", jossa kerrotaan Valtosen juhlineen kyseisenä päivänä 109-vuotispäiväänsä Toiskan palvelukodissa Laihialla. Tässä muutaman rivin pituisessa jutussa vinkataan lopuksi lukemaan lisää seuraavan päivän paperilehdestä. Heritage Wikistä löytyi myös viite Valtosesta kertovaan Kyrönmaa-lehden artikkeliin nimeltä "Tekemättömyyteen hiljalleen oppinut", mutta...
Topeliuksen säe on "kolmiseikkailuisesta sadusta" Prinsessa Ruusunen, keskeltä Valottaren viimeistä repliikkiä ensimmäisen seikkailun lopussa:
"Ah, mun sielun' aavisti! / Kohtalo nyt kova vainoo, / se vain toivo viel' on ainoo: / ikä pitkä luvattiin... / Kaksoisparin tiedän, niin: / eihän yksin kuolo musta / elost' anna unhotusta, / myöskin uni tarjoo sen, / helpomman ja lyhyen! / Kuolonuneen ei hän nuku. / Prinsessa kun haavoittuu, / kohta hän ja hovi, suku, / uinuu unta raukeata. / Sata vuotta nukahtaa / impi ennen kuolemaa; / mut jos pelastaja saa, / ennenkuin lyö vuosisata / heräävä hän riemuin on..." (Lukemisia lapsille. 5. nide)
Lähdeteokseni listaa kolme suomentajaa – Viljo Tarkiainen, Valter Juva, Ilmari Jäämaa – kunkin...
Kalevalasta on tehty ooppera, useampikin. Niitä löytyy Suomen Kansallisdiskografiasta. Vanhin Kalevala-aiheinen ooppera Karl Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola löytyi arkistoista ja esitettiin Turussa vuonna 2017.
Huomattavasti tunnetumpia ovat Einojuhani Rautavaaran ooppera Sammon ryöstö, myös teokset Marjatta, matala neiti ja Thomas, Aulis Sallisen Kullervo, Oskar Merikannon Pohjan neiti.
Lapsillekin on sävelletty Kalevala-aiheisia ooperoita, Jaakko Kuusiston Koirien Kalevala -ooppera ja Anna Noran Maaginen Kalevala.
Paavo Haavikon ja Tapio Tuomelan Äidit ja tyttäret teksteissä on Kalevalan tekstejä.
Kalevalaseurassa on tallessa lisäksi Martti Wuoren ja tuntemattoman henkilön Aino-aiheiset oopperalibretot.
Tutkin koko joukon henkilöhakemistolla ja myös muutaman aiheenmukaisesella hakemistolla varustettuja sitaattisanakirjoja, mutta näiden runsaasta Emerson-tarjonnasta en tämän sitaatin suomennosta löytänyt. On täysin mahdollista, että se sisältyy johonkin otokseni ulkopuolelle jääneeseen tai tyystin hakemistottomaan valikoimaan. Emerson on yksi aforismikokoelmien toimittajien ahkerimmin siteeraamista ajattelijoista, mikä tekee nimenomaisen lainauksen löytämisestä lähes neulan heinäsuovasta etsimistä muistuttavan urakan – olkoonkin, että eri teokset paljolti toistavat samoja sitaatteja. Internetin runsaudensarvesta vastaani tuli yksi harrastelijan kotitarvesuomennos (ks. Rex McCandless – Motowiki (motot.net)).
Huomautettakoon myös, ettei...
Yleisradion Fono-tietokannan ja Kansalliskirjaston Viola-tietokannan perusteella kappaletta ei olisi suomennettu. Fono-tietokannasta löytyy tiedot Ylen koko äänilevystöstä, joka on Suomen suurin musiikkiarkisto. Violassa taas ovat tiedot kaikista vuoden 1901 jälkeen julkaistuista kotimaisista äänitteistä ja kattavasti myös vuoden 1977 jälkeen julkaistuista nuoteista. Myöskään Musiikkiarkiston ja Suomen äänitearkiston Fenno-tietokannasta ei löytynyt kappaleesta käännösversioita. Näillä rajauksilla käännöstä ei siis löydy, mutta esimerkiksi vuotta 1977 vanhemmista nuoteista tietoa ei ole kattavasti saatavilla. Lähteet: fono.fi, kansalliskirjasto.finna.fi (suora linkki kansallisdiskografiaan), fenno.musiikkiarkisto.fi.
Kysymyksen sitaatti ei ole Lewis Carrollin kirjasta, vaan Tim Burtonin sen pohjalta ohjaamasta elokuvasta. Siinä se on Liisan vastaus Hullun Hatuntekijän kysymykseen "Have I gone mad?" Sananvaihdon inspiraationa on luultavasti ollut Carrollin kirjassa teekutsuja edeltävä Liisan ja Irvikissan välinen keskustelu:
"But I don't want to go among mad people," Alice remarked.
"Oh, you ca'n't help that," said the Cat: "we're all mad here. I'm mad. You're mad."
"How do you know I'm mad?" said Alice.
"You must be," said the Cat, "or you wouldn't have come here."
Alice didn't think that proved it at all: however, she went on: "And how do you know that you're mad?"
Liisa Ihmemaassa (2010) - Quotes - IMDb
Burtonin elokuvaa ei valitettavasti ollut...
Vastaavaa satua en löytänyt ainakaan kirjasta Suomen kansan satuja ja tarinoita (SKS 1982). Lähetin kysymyksen Suomalaisen kirjallisuuden seuraan ja sieltä vastattiin, että "SKS:n kirjastossa ja arkistossa on etsitty kyseistä satua tai tarinaa, mutta emme onnistuneet paikallistamaan sitä kortistoista, eikä Pirkko-Liisa Rausmaan satujulkaisuista, Raul Roineen saduista eikä uskomustarinoiden tyyppiluettelostakaan."
Ehkä joku tämän palvelun lukijoista tunnistaa sadun?
Blu-ray/dvd-soitinta ei näy olevan lainattavissa Helmet-kirjastoista eikä Varaamo.hel.fi-palvelun kautta. Kirjaston koneillakaan ei valitettavasti pysty näillä formaateilla katsomaan elokuvia.
Lähteet:
Helmet.fi. https://www.helmet.fi/fi-FI
Varaamo.hel.fi. https://varaamo.hel.fi/
Boiga-suvun käärmeet kuuluvat tarhakäärmeiden heimoon, eli samaan kuin kotimainen rantakäärmeemme. Boiga-sukuun kuuluvien lajien nimiä on joitain suomennettu, esim. Boiga irregularis = ruskopuukäärme ja Boiga cyanea = vihreäaasiankissakäärme. Lähteistä ei kuitenkaan löytynyt Boiga trigonata -käärmeelle suomenkielistä nimeä. Suomen herpetologinen yhdistys ry ja Luonnontieteellinen keskusmuseo ovat perustaneet matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan, joka pitää yllä lajinimistöä verkossa. Kyseessä on varsinaisesti eurooppalaisten matelijoiden nimistö, mutta voit varmasti tiedustella heiltä myös tästä intialaisesta käärmelajista. Nimistötoimikuntaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: nimisto@herpetomania.fi
Ensimmäinen Sinikka Nopolan paikinakokoelma, jossa on Kuukausiliitteessä julkaistuja tekstejä, on Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla ja muita kirjoituksia, ja siinä on koottuna HS-kolumneja vuosilta 1997-2001. Joissakin Eila ja Rampe -kirjoissa ollaan myös kesämökillä, mutta ne eivät ole kolumnimuotoisia.
Mitä ilmeisimmin luondu-sana on tullut viron kautta suomen kieleen ja sieltä edelleen saameen. Tiina Södermanin artikkelissa* Viron rantamurteiden suomalaissanat (1996) sanotaan, että "Viron Kolgan luondu on SKES:n mukaan peräisin suomesta, ja suomen luonto on lainautunut myös saameen (SSA)".
*Linkki avautuu PDF:nä
Katso myös SKES eli Suomen kielen etymologinen sanakirja.
Kurkkulamput olivat teuraseläimen, yleensä naudan, talista valmistettuja kynttilöitä. Nimitys tulee siitä, että kurkkulamppujen valamiseen käytettiin teuraseläimen omaa kurkkutorvea. Pluseja eli kurkkulamppuja eli lehmänkurkkulamppuja on käytetty ainakin Hämeen, Kymen ja Keski-Suomen alueella. Mainintoja löytyy etenkin joulun viettoon liittyvistä teksteistä.
Kurkkulamppuja poltettiin luultavasti tavanomaisen kynttilän tapaan, mutta ne valmistettiin usein itse, ja sydämenä saattoi olla "puupuikon ympärille kääritty riepu", kerrotaan Ylen artikkelissa vuodelta 2010.
Lähteitä:
Suomen murteiden sanakirja
Yle (2010)
Kotka-Kymin seurakunnan lehti Osviitta
Ilkka (1938)
