Paperin palokuorma vaihtelee hieman paperin laadusta riippuen. Aikakauslehdellä palamislämpö on 13 MJ/kg, sanomalehdellä 19 MJ/kg ja vahatulla paperilla 21 MJ/kg. Pahvin palamislämpö on 17 MJ/kg.
Nämä arvot löytyivät julkaisusta Autio, Veli: Rakennusten palokuorman inventaariotutkimus. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 47. Teos on luettavissa vapaasti verkossa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24825/B47.pdf?sequence=3&isAllowed=y
Liitteessä 3 on eri materiaalien palamislämpöjä.
Asiaa sivuavaan kysymykseen on vastattu Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aiemmin. Syttyvätkö kirjat helposti palamaan tulipalossa? Onko silloin eroa säilyttääkö kirjoja kirjahyllyssä vai ovatko ne esim....
Vähänlaisesti löytyy Pekka Parkkisesta tietoja, mutta jotain kuitenkin. Pekka Kustaa Parkkinen (1940 Helsinki - 1992 Helsinki) oli kirjailija-kääntäjä, jonka tuotannon laajuus lukuisine romaaneineen ja runoteoksineen, saa hieman ihmettelemään kirjailijan tuntemattomuutta. Jarkko Tontti mainitsee kirjailijasta seuraavasti:'Kohosen ja Rantalan Suomalaisia kirjailijoita (Otava, 2004) tietää, että hän oli ”kommentoiva yhteiskuntakriitikko, arjen kuvailija ja tuntija.”'
Jarkko Tontti. Unohdettuja runoilijoita I.Kirjasampo.fi. Parkkinen, Pekka.Wikipedia.fi. Pekka Parkkinen.
Jyväskylän kaupunginkirjastosta on saatavissa vain tämän ja viime vuoden Psykoterapia-lehtiä.
Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmakeskuksesta voi tilata kyseisen lehden Yliopiston Lähde-kirjastoon lukusalikäyttöön.
Lähteen yhteystiedot: https://jyu.finna.fi/OrganisationInfo/Home?id=JYU#86047
Vaalikoneissa ehdokas vastaa vaalikoneen laatijan antamiin mielipidekysymyksiin, joskus on myös mahdollista antaa perusteluita. Sen jälkeen vaalikone julkaistaan internetissä ennen vaaleja, ja käyttäjät vastaavat samoihin kysymyksiin kuin ehdokkaat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaalikone
Vaalikone ei tavallisesti tutki ehdokkaan aikaisempaa toimintaa eduskunnassa, vaan suuntautuu enemmänkin tulevaan vaalitapahtumaan. Tarkoituksena on auttaa äänestäjää löytämään sopiva ehdokas.
Verkossa toimii vuonna 2014 perustettu suomalainen faktantarkistuspalvelu Faktabaari: https://faktabaari.fi/ Sen sisällöistä voi etsiä esimerkiksi vaaleihin liittyvää aineistoa, mutta sekään ei näyttäisi tutkivan kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä...
Kyseessä voisi olla Astrid Lindgrenin Taina Tomera auttaa mummia (Kajsa Kavat hjälper mormor, 1958 ). Teoksessa on Ilon Wiklandin kuvitus ja se julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1963 Marja Makkosen suomennoksena.
Teoksen saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa voit tarkistaa Helmet-haulla.
Taina Tomera auttaa mummia Kirjasammossa
https://www.helmet.fi/fi-FI
Tähän kysymykseen on vastattu Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aiemmin:
https://www.kirjastot.fi/kysy/nuotit-sua-liikaa-rakastan-anita?from=term/262394&language_content_entity=fi
Anita Hirvonen on levyttänyt kaksi ”Sua liikaa rakastan” -nimistä kappaletta. Toinen niistä alkaa: ”Muistan lauseet sanat sävytkin”. Kappaleen alkuperäinen nimi on ”When lovers say goodbye”. Sen säveltäjä ja alkuperäinen sanoittaja on Yleisradion Fono-tietokannan mukaan Robert Benham. Suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Chrisse Johansson. Tähän en löytänyt nuottia enkä sanoja painetuista julkaisuista.
Toinen Anita Hirvosen levyttämä ”Sua liikaa rakastan” -niminen kappale alkaa: ”Sua liikaa rakastan sen yhä tunnustan”. Sen on säveltänyt Alexander...
Kyseessä voisi olla Juha Seppälän romaani Ei kenenkään maa (WSOY, 2006). Lisätietoa Kirjasammossa: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_18588.
Kysyjä ehkä tarkoittanee erillisellä digilaitteella digiboksia, joita hankittiin Suomen koteihin analogisten lähetysten loppuessa vuonna 2007.
https://nostalgia-tv.fi/digisiirtyma/
Nykyisissä taulutelevisioissa "digiboksi" on sisäänrakennettu, joten erillisiä laitteita lähetyksen vastaanottamiseen ei tarvita.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalisovitin
Verkon urbaanin sanakirjan mukaan sanalla "keila" on muutamia merkityksiä. Yksi niistä on tyhmä tai yksinkertainen ihminen.
https://urbaanisanakirja.com/word/keila/
Wikipedian nettislangi-sanakirjan mukaan taas: "Keila tarkoittaa näin internet maailmassa huono tasoista pelaajaa, joilla ei ole peliälyä."
https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Nettislangi
Tällaisille uudemmille kansan suussa syntyneille sanoille ei useinkaan löydy tiettyä lähdettä tai syntyhistoriaa. Ne leviävät myös verkossa. Mahdollinen selitys voisi olla keilan yksinkertainen olemus, se seistä tönöttää mykkänä paikallaan ja osaa vain kaatua.
Maru-päätteen käyttö on hyvin yleinen japanilaisten kauppalaivojen nimeämiskäytäntö. Maru-sana (丸) tarkoittaa ympyrää tai kehää. Nimeämiskäytännölle on esitettty monia erilaisia tulkintoja, mutta suosituin tulkinta lienee sanan periytyminen vanhakantaisesta maro-liitteestä, jota on käytetty ilmaisemaan kunnioitusta, läheisyyttä ja tärkeyttä. Myöhemmin maru-muotoon muuttunutta sanaa on käytetty esimerkiksi ihmisistä, koirista sekä tärkeistä esineistä.
Maru-liitettä on tiedettävästi käytetty japanilaisen laivan nimessä jo 1100-luvulla. Vuonna 1900 Japanin Meiji-hallinto sääti lain, jonka mukaan kaikkien laivojen nimissä on suotavaa käyttää maru-liitettä. Tämä koski kuitenkin vain kauppalaivoja, sillä esimerkiksi sotalaivojen nimissä maru-...
Kyseessä näyttäisi olevan Lappeenrannan keskuspuistossa sijaitseva Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja toteuttama Valkoisten kaatuneiden sankaripatsas. Paaden toisella puolella on Karjalan vaakuna ja toisella Savon.
Jos etsimääsi teosta ei ole hankittu Helmet-kirjastoon tai pääkaupunkiseudun tieteellisiin kirjastoihin, se voidaan tilata sinulle kaukolainaksi muualta. Kaukolainaksi tilataan kirjoja, levyjä, nuotteja, elokuvia ja mikrofilmejä. DVD:n tilaaminen on siis mahdollista, jos kyseistä teosta ei ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Alla olevasta linkistä voit lukea lisää Helmet-kirjastojen kaukopalvelusta.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
Lurjusta, veijaria, kelmiä, petkuttajaa ja peijakasta tarkoittava peijooni-sana on tullut ruotsin spion-sanan murteellisesta muodosta spejon. Sanaa käytetään myös lievänä kirosanana. Spion tarkoittaa vakoojaa ja murteissa kelmiä ja veijaria. Samaa perua on myös saksan kielen sana Spion ja italian spione.
Lisää sanasta voit lukea vaikkapa Suomen kielen etymologisen sanakirjan verkkoversiosta.
Suomen kielen etymologinen sanakirja verkossa
Suomen kustannusyhdistys kokoaa vuosittain tilastot julkaistuista uusista nimekkeistä. Omakustanteiden määriä ei tilastoida samalla tavalla ja tarkempia tietoja vuosittain ilmestyneistä omakustanteista onkin vaikea löytää. Kirjakauppamyyntiin tai kirjastoon lainattavaksi päästäkseen on omakustanteelle haettava ISBN-tunnus. Kaikki omakustanteiden kirjoittajat eivät välttämättä tähän pyri.
Uutisoinnin mukaan omakustanteita tehdään ja luetaan Suomessa yhä enemmän. Kansainvälinen omakustannepalveluita myyvä BoD (Books on Demand) toteutti seitsemässä maassa, myös Suomessa tutkimuksen omakustanteiden kirjoittamisesta. Omakustannekirjailijoita oli online-kyselyssä mukana 5 500, lukijoita tuhat. Tutkimuksen mukaan Suomessa julkaistiin ...
Tällä Helena Anhavan runolla ei ole nimeä. Se kuuluu runoihin, joista puhutaan ja jotka merkitään vain alkusäkeellä.
Runo löytyy Anhavan kokoelmasta Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974) ja kokoelmasta Anhava Runot 1971-1990.
Tiedonrippeillä googlaillen on tosiaan hankalaa löytää näytelmää, etenkin vähän tuntemattomampaa. Ilmeisesti teatteriryhmänne toiminnasta on lisäksi jo pitemmälti aikaa jos muistat näytelmän lapsuudestasi.
Yritimme täällä verkkohakuja käyttäen hyväksemme näitä mainitsemiasi muistikuvia. Myös englanninkielisiä yrityksiä tehtiin siltä varalta jos näytelmä oli käännös ja alkuperäisteksti olisi angloamerikkalaista perua. Mitään sopivalta tuntuvaa näytelmää ei kuitenkaan näin löytynyt.
Verkossa on Näytelmähaku-niminen näytelmäluetttelo, josta voi listata näytelmiä lajin mukaan, esimerkiksi lastennäytelmät tai vaikka nuortennäytelmät. Näin saa aika pitkän listauksen esityksiä. Tulokset voi järjestää vanhimmasta uusimpaan. Niitä voi silmäillä,...
Kattavin kirja aiheesta on varmaankin Aki Pulkkasen Gunilla ja kummat kertomukset. Kirjasta löytyy myös kattava lähdeluettelo, jonka avulla voit löytää vielä lisätietoja.
Kempeleen alueen kummitustietoa löytyy Satu Ekmarkin kirjasta Perinnettä Kempeleestä.
Kaleva on haastatellut Aki Pulkkasta Pohjois-Pohjanmaan kummitusperinteestä.
