Vuosina 1917 ja 1918 Suomessa, myös Kuopiossa, kärsittiin elintarvikepulasta, ja monessa mökissä nähtiin myös nälkää. Kuopion kaupungissa käytiin kansalaissodan aikana taisteluja. Molemmin puolin kuoli ihmisiä. Anja Tikkasen Kuopio vuosisatojen saatossa -kirjan mukaan 15 henkilöä valkoisten puolelta sai surmansa. Teoksessa mainitaan muutamia henkilöitä myös nimeltä. Kirjassa on tietoa kansalaissodan tapahtumista Kuopiossa muutenkin.
Arkistolaitoksen sivuilta löytyy paljon tietoa vuonna 1918 sodassa kuolleista:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results
Kansalaissodan muistamisesta, ei tosin erityisesti kuopiolaisten, on kirjoitettu jonkin verran, alla muutama artikkeli, joista ensimmäinen on luettavissa myös verkossa:
-...
Kännyköissä on kahdenlaista muistia. On itse laitteen kiinteä muisti ja sitten irrallisen SIM-kortin sisältämä muisti. Jos on määritellyt kaikki kuvat ja muut tiedostot tallentumaan vain SIM-kortille, ne kulkevat kortin mukana ja ovat käytettävissä esimerkiksi uuden puhelimen kanssa välittömästi. Jos on määritellyt tiedostot tallentumaan vain puhelimen kiinteään muistiin, ne pysyvät kyllä siellä SIM-kortin vaihdoista riippumatta, mutta eivät ilman aktiivisia kopiointi- tai synkronointitoimia siirry uuteen puhelimeen. SIM-kortin liikuttelu ei vaikuta kuvien säilymiseen millään tavalla.
Heikki Poroila
Hei,
Kysyit maidon, bensiinin ja Koskenkorvapullon nimellishintoja tiettyinä vuosina. Bensiinillä tarkoitetaan tässä regular/92/95E -moottoribensiiniä. Maidon osalta tuote hiukan vaihtelee ajan myötä.
Tässä hinnat eri vuosina. Koskenkorvan ja maidon hinta on kyseisen vuoden tammikuulta, mikäli samalta vuodelta on saatavilla useita hintatietoja.
1963 Bensiini 0.51 mk/l Koskenkorva 9,80 mk/pullo Irtomaito 0,469 mk/l
1968 Bensiini 0.67 mk/l Koskenkorva 12,90 mk/pullo Pakattu maito 0,76 mk/l
1978 Bensiini 1.91 mk/l Koskenkorva 30,00 mk/pullo Täysmaito 1,82 mk/l Kevytmaito 1,82 mk/l
1988 Bensiini 3.14 mk/l Koskenkorva 67,00 mk/pullo Täysmaito 3,39 mk/l
1998 Bensiini 5,52 mk/l Koskenkorva 83,00 mk/pullo Täysmaito 3,91 mk/l Kevytmaito 3,91 mk/l...
Kuten termin Wikipedia-sivulta voi lukea, "vittu" on ikivanha sana, joka on ainakin vielä 1800-luvulla ollut maaseudulla laajasti käytössä naispuolisen sukupuolielimen nimityksenä. Sitä on myös käytetty ties kuinka kauan tehokkaana naisellisena voimasanana, ja ilmeisesti siirtymä alatyyliseksi yleisilmaisuksi on tapahtunut vasta 1800-luvun lopulta, kun Suomen vähälukuinen sivistyneistö yritti pitää huolta siitä, ettei kirjakieleen pesiydy sanoja, jotka eivät vastanneet sivistyneistön käsitystä hyvästä mausta ja "säädyllisyydestä". Todennäköisesti sanaa on koko 1900-luvun käytetty alatyylisesti puhekielessä, eikä sitä suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta käsittääkseni paljonkaan löydy muuten kuin kuvaamassa alatyylistä puhetapaa, niin...
Kyseessä saattaa olla Luurankojenkka-niminen kappale (tunnetaan myös nimellä Petetty. Sanat menevät jotenkin näin:
Sinä petit mun, sitä kestänyt en,
hankin köyden mä hamppuisen.
Ja kun toisen viettelit vuoteeseen,
vedin itseni hirtehen.
Ja kun tuuli mun luitani keinuttaa,
pirut tanssien tahtia lyö.
Ja kun tuuli mun luitani heiluttaa,
kuin unehen Tuonelan yön.
Varo vaan, varo veljeni, varo vierellä vierahan,
mä tuun sun luokses yöllä ja suon sulle suudelman.
Saat tuntea kylmä on kuoleman suu,
ja kylmä on kuoleman käsi.
Ja kun aamulla nouset vuoteeltas,
kasa luita on vierelläsi.
Tämä tieto perustuu perimätietoon, joten mitään painettua lähdettä en osaa sanoa.
Asiakkaan palautteesta saimme seuraavan version:
Petit kerran sä mun.
sitä kestänyt...
Tutkimistani etymologisista sanakirjoista ei löytynyt selitystä tuon sanan alkuperällä. Heikki Paunisen slangisanakirja ”Tsennaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2001) merkitsee sanan merkitykseksi ’tupakka, savuke’ ja kertoo sen olevan peräisin 1990-luvulta. Tietoa alkuperästä ei kuitenkaan löytynyt.
Tutkin hiukan sanakirjoja, sillä 1990-luvulla sanoja on lainattu paljon englannista. En kuitenkaan löytänyt sanakirjoista mitään sopivaa tarjokasta, josta tuo slangisana olisi voitu lainata. Ruotsin kielen sanakirjatkaan eivät tuottaneet mitään sopivaa.
Mieleeni tulisi lähinnä, että tuo voisi kenties olla peräisin sanasta ”korsteeni”, jota käytetään tupakoinnista puhuttaessa vertauskuvallisena ja Paunosen mukaan slangissa myös merkitsemään ’...
Lähes kaikissa kirjastoissa voi ottaa valokopioita itsepalveluna. Kopiontimahdollisuudet Helsingin kaupunginkirjastossa: http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kopiokoneet
Kopioiden hinta Helmet-kirjastoissa 0,30 €, paitsi Vantaa 0,40 €. Maksut löytyvät Helmet-haun ohjeista http://www.helmet.fi/search~S9*fin/k
Kirjassa Mikkonen, Pirjo; Sukunimet (2000) annetaan nimestä Patama seuraavia tietoja:
Sana Patama merkitsee Itä-Suomessa "vetistä notkoa, kuoppaa", Länsi-Suomessa paikoin "suvantoa, joen syvännettä tai vesikuoppaa". Esim. Patamalakso ja Abrah. Patama 1839 Soinissa, Patama Luchta 1784 Alavudella. Patama-nimisiä taloja on Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa(Alajärvi, Alavus, Honkajoki, Karstula, Kuortane, Lapua, Multia, Pylkönmäki 1798, Saarijärvi, Soini, Sumiainen), muutamia myös Savossa (Hirvensalmi 1860, Joroinen). Sukunimenä Patama tunnetaan lähinnä Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Vuonna 2000 Patama nimeä kantoi 243 ihmistä Suomessa.
Sukunimikirjoja on lainattavissa ja käsikirjastokappaleina Vaasan kaupunginkirjaston...
Hei!
Matkantekijä-sarjaan kuuluvat romaanit:
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi.
Muukalainen (Gummerus 2002) (Outlander, 1991)
Sudenkorento (Gummerus 2003) (Dragonfly in Amber, 1992)
Matkantekijä (Gummerus 2004) (Voyager, 1994)
Syysrummut (Gummerus 2005) (Drums of Autumn, 1997)
Tuliristi (Gummerus 2006) (The Fiery Cross, 2001)
Lumen ja tuhkan maa (Gummerus 2007) (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
Luiden kaiku (Gummerus 2010) (An Echo in the Bone, 2009)
Sydänverelläni kirjoitettu (Gummerus 2014) (Written in My Own Heart's Blood, 2014)
Näytelmäkirjailija ja runoilija William Congreven teoksia ei ole suomennettu (Lähteet: Suomen kansallisbibliografia: https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI ja Näytelmäkulma: http://www.dramacorner.fi/ ja Linkki maailman runouteen -tietokanta: http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/) Tälle yksittäiselle fraasille ei myöskään löytynyt käännöstä.
Molemmat päivät ovat Jeesuksen juhlapäiviä: joulupäivänä Jeesus syntyi ja uudenvuodenpäivänä (8. päivä joulun jälkeen) hänet ympärileikattiin ja hän sai nimensä. Jeesuksen ja hänen nimensä rinnalle ei voi kirkollisessa kalenterissa asettaa ketään muita!
(Lempiäinen, Pentti: Nimipäiväsanat 1978)
Norjassa voidaan lain mukaan käyttää ns. välinimeä. Välinimi voi olla yhden tai useamman etunimen ja sukunimen välissä. Välinimenä voidaan käyttää esimerkiksi omaa entistä sukunimeä, jos se on muuttunut avioliiton vuoksi, tai jommankumman vanhemman tai esivanhemman omaa sukunimeä tai välinimeä takenevasti neljältä edeltävältä sukupolvelta.
Termi mellomnavn ’välinimi’ otettiin käyttöön Norjan nimilaissa vuonna 1964. Välinimi on käytössä myös Tanskassa ja Ruotsiss.
Lisää välinimistä voit lukea alla olevasta linkistä.
https://web.archive.org/web/20190626215833/https://www.kielikello.fi/-/…-
Laulun sanat löytyvät Kansanopiston laulukirjasta (nuottipainos, 7. painos). Se on Ilmari Hannikaisen säveltämä ja Hilja Haahden sanoittama. Sitä on lainattavissa Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosastolta.
Äänitteenä Lahdesta löytyy kantele-esitys CD-levyltä: Kantele Duo: Finnish folk favorites. Kyseessä voi olla hieman erilainen versio, vaikka nimi on Oi jos nukkua saisin. Tekstiliite ilmoittaa kappaleen olevan kansansävelmä, S. Järvisen ja M. Kontion sovittama.
Monikossa sana ”ikä” taipuu muotoon ”i’istä”. Tieto löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen taivutusohjesivulta osoitteesta http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4363.
Heittomerkin käyttö koskee yleensä kolmen vokaalin yhtymiä, joissa kahden saman vokaalin välissä on tavuraja (mm. ”vaa’an” ja ”rei’ittää”), mutta heittomerkkiä käytetään myös tuossa sanassa ”ikä”. Sen tarkoitus lienee tuoda esiin tavuraja, joka kai sanaa lausuttaessakin nousee esiin. Vertailun vuoksi maantieteellistä paikkaa ”Ii” taivutettaessa muoto on ”Iissä” ja ääntyykin ilman painotusta i-äänteiden välissä.
Tuon Laila ja Ritva Kinnusen duetto on Jaakko Salon sovitus ukrainalaisesta (tai venäläisestä, molempia näkyy lähteissä) perinnelaulusta, joka tunnetaan meillä nimellä Minka, mutta Ukrainassa nimellä Їхав козак за Дунай (Jihav kozak za Dunai) ja venäjänkielisellä kielialueella nimellä Ехал казак за Дунай eli Jehal kazak za Dunai. Sanat tähän suomenkieliseen versioon teki Saukki.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Fred Vargasin Adamsberg-sarjaan kuuluvat teokset on alkukielellä julkaistu tässä järjestyksessä:
Sinisten ympyröiden mies, 2007 (L´Homme aux cercles bleus, 1992)
Kuriton mies nurin, 2006 (L´homme à l'envers, 1999)
Painu tiehesi ja pysy poissa, 2005 (Pars vite et reviens tard, 2001)
Ikimetsän sydän, 2008 (Dans les bois éternels, 2006)
Jalattomat, elottomat, 2010 (Un lieu incertain, 2008)
Normandialainen tapaus, 2013 (L'armée furieuse, 2011)
Hyisiä aikoja, 2016 (Temps glaciaires, 2015)
Kalmankuoriaiset, 2018 (Quand sort la Recluse, 2017)
Kaikki teokset on suomentanut Marja Luoma.
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=VargasFred#Teokset
Aikuisten jatko- ja sarjakirjat (toimittanut Ulla Mononen, 2019)
Kirjassa Anhava, Jaakko : Maailman kielet ja kielikunnat (3. p. 2005) mainitaan dari vain Afganistanissa puhuttuna kielenä : ”tämä poikkeaa jonkin verran Iranin persiasta mutta on olennaisesti samaa kieltä” (s. 94). Suomenkielisessä Wikipedian artikkelissa on vakuuttavat lähdeviitteet, tosin lähteiksi mainittuja venäjänkielisiä kirjoja ei tunnu löytyvän Suomen kirjastoista. Klassisen persian kirjallisuuden kielestä darista löytyy Gilbert Lazardin kirjoittama artikkeli Encyclopaedia Iranicasta http://www.iranicaonline.org/articles/dari . Helsingin yliopiston kirjastossa on kirjat The Iranian languages / edited by Gernot Windfuhr, 2009 ja Indo-Iranian languages and peoples / ed. by Nicholas Sims-Williams, 2002, joista voisi löytyä...
En löytänyt tätä tietoa netistä enkä kirjastomme kirjoista tai tietokannoista. Soitin Stakesin kirjastoon, koska Stakes tilastoi Suomessa synnytys- ja vastasyntyneiden tietoja. Stakesin kehittämispäällikkö Mika Gissler vastasi kysymykseen seuraavasti:
"Syntymärekisterissä on tiedot kaikista Suomessa syntyneistä lapsista vuodesta 1987. Vuosina 1987-2007 pisin Suomessa syntynyt poika oli 64 cm ja tyttö 62 cm (3 kpl). Vuonna 2007 pisimmät syntyneet olivat 59 cm (pojat) ja 58 cm (tytöt). Synnytysten käynnistäminen lääketieteellisin menetelmin on vähentänyt yli 60 cm pitkien lasten syntymistä."
Ennen vuotta 1987 syntyneistä ei ole siis koko Suomen kattavaa tilastoa.
Kyseessä on Hans Carsten säveltämä laulu "Lebe wohl du kleine monica", joka on levytetty suomeksi nimellä "Tellervo". Laulu tunnetaan myös nimillä "Pikku Tellervo" ja "Näkemiin nyt, pikku Tellervo".
Laulun nuotit ja sanat löytyvät mm. seuraavista nuottikirjoista:
"Sun kanssas Liisa pien : Laulumuistoja sotavuosilta" (Fazer Musiikki, 1994)
"Sota-ajan lauluja" (Fazer Musiikki, 1989)
"Iloisen laulajan kirja" (WSOY, 1975)
Laulun ovat levyttäneet mm. Georg Malmsten ja Tapio Rautavaara.
Tämä monina erilaisina versioina eri puolilla Suomea tunnettu ikivanha ilmaisu kuuluu siihen valtavaan perinnesanontojen joukkoon, jonka alkuperää on mahdoton tietää. Tässä sanonnassa lienee olennaista sen varoitus; missä tahansa tilanteessa tikun osuminen silmään on äärimmäisen ikävä juttu joten siihen liitetty asia on vastaavasti hyvin epätoivottu - kysyjän mainitsemassa yleisimmässä ilmaisussa vanhojen ikävien asioiden kaivelu. Noormarkussa on otettu talteen hiukan toisenlainen muunnos: " Ei herrat paljo kärsi: ko tikulla silmään pistää, ni suuttuu." Tässä lienee olennaista väittää, että herrasväellä on ärtymiskynnyskin rahvasta alempana. Hiukan vaikeaselkoisempi on Laihialta talteen otettu muoto " Ei ne herrat paljon tarvitse: vähä...
