Suurimmat ongelmat aakkosellisten luetteloiden käytössä aiheuttaa se, että sananvälien käsittelytapoja on kaksi: sanoittainen, jossa sananväli (tyhjämerkki, välilyönti) otetaan huomioon, ja kirjaimittainen, jossa se jätetään huomiotta. Standardi ei sano asiaa kovin selvästi, mutta ilmeinen tarkoitus on, että sanoittaisessa aakkostuksessa tyhjämerkin ajatellaan edeltävän kaikkia muita merkkejä.
Muut merkit jätetään yleensä huomiotta. Tämä koskee sellaisiakin merkkejä, jotka vastaavat sanoja, esim. & ja %, samoin kuin yhdysmerkkiä, lyhenteisiin kuuluvaa pistettä jne.
Näin aakkostaisin luettelosi:
ARES OY
AS EESTI AGA
AS OY RIIHIKATU/OULAISTEN LVI
EKO LVI OY
EKOPINTA
ISTEKKI OY
J.-STEEL OY
JAHI-PUTKI
M/V EUROPALINK, M/S
M/V MISTRAL
m/v...
Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa mustavalkoinen kirjoitintuloste maksaa 0,50 €/kpl ja värituloste 1,00 €/kpl. Tarkempaa tietoa voi kysyä pääkirjaston osalta 2. kerroksen Info-pisteestä (puh. 03-621 3040, s-posti: kita(at)hameenlinna.fi). Lähikirjastojen yhteystiedot löytyvät osoitteesta https://vanamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/auki)
Laura tulee latinan sanasta laurus, joka merkitsee laakeripuuta tai laakeriseppelettä. Suosituksi nimen teki italialainen runoilija Petrarca (k.1374) rakastetulleen Lauralle omistamillaan soneteilla. Suomeen Laura tuli myöhään, tiettävästi sitä ehdotettiin almanakkaan ensi kerran meillä vuonna 1879.
Kristinan taustalla on kreikan ja latinan Christiana, joka tarkoittaa: naispuolinen Kristuksen kannattaja, Kristuksen oma, kristitty nainen. Suomalaisissa kalentereissa se on ollut eri kirjoitusasuissa keskiajalta lähtien.
Etunimikysymyksissä hyvä lähdeteos on mm. LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirja on tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginkirjastossa mm. pääkirjaston hyllyssä. Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan!
Kannattaa myös tutkia...
Vanhat sanomalehdet ovat periaatteessa luettavissa paperiversioina Kansalliskirjastossa (https://www.kansalliskirjasto.fi), mutta yleensä lehdistä saa käytettäväksi vain mikrofilmit. Jos paperilehden tarpeeseen on perusteltu syy, niin lupaa paperilehtien lukemiseen voinee pyytää.
Kansalliskirjaston lehtiä voi etsiä Fennica-tietokannasta osoitteesta https://fennica.linneanet.fi. Frank-monihaku osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/fi/ on puolestaan kätevä, jos haluaa selvittää, onko jotakin lehteä jossakin Suomen kirjastossa.
Riina Katajavuoren kirjoittama ja Hannamari Ruohosen kuvittama Kielo-sarja vihjaa hyvin hienovaraisesti, että sen päähenkilöllä voi olla Downin syndrooma (näin pohtii esim. Lastenkirjahylly-blogi). Sarjassa ovat ilmestyneet kirjat Kielo loikoilee (2020), Kielo miettii (2021) ja Kielo ja Kaito-kissa (2022).
Selkeämmin Down-lapsesta kertoo Tuula Kallioniemen Neljä muskelisoturia (2018), jonka on kuvittanut Terese Bast.
Rose Robbinsin Minä ja minun siskoni (2019) sekä Puhuminen ei ole minun juttuni! (2020) pureutuvat elämään autistisen siskon kanssa.
Hanna Lampi, Satu Mali ja Marika Tynnilä ovat tehneet Toivon Poika -kirjan (2019), joka kurkistaa autistisen lapsen maailmaan.
Karoliina Piggin kirjoittama ja Sirkku Saukonojan kuvittama...
Rosa Liksomin Everstinnaa ei vielä ole fyysisenä kappaleena näkynyt kirjastossa, vaikka se tilattu onkin.
Jo julkaistut arvostelut ja kuvaukset mainitsevat päähenkilön muistuttavan kohtaloltaan kirjailija Annikki Kariniemeä.
Esim. Suvi Ahola Helsingin Sanomissa 10.9."Paljon tästä käy yksiin Annikki Kariniemen elämän kanssa. (--) Vaikka Kariniemi on selvästi Liksomin innoitus, yhtä lähellä päähenkilöä on Kreisland-romaanin (1996) Impi Agafiina".
Kyseessä ei siis ole varsinaisesti Kariniemen elämäkerta, hän on toiminut ainoastaan teoksen innoittajana. Samaa aihetta Liksom käsitteli jo 2014 Topi Mikkoselle kirjoittamassaan esityksessä Lapin punaiset hanget.
Hei
En valitettavasti löytänyt suoraa vastausta kysymykseesi. Suomen murteiden sanakirja, josta vastaus olisi voinut löytyä, on vielä keskeneräinen. Se kattaa vasta sanat aakkosväliltä a-mnää. Vastauksen voisit saada Kotimaisten kielten keskuksen Suomen murteiden sanakirjan toimittajilta: https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/murteista
Voisin arvata sanan kuitenkin olevan varsin laajasti käytössä, koska Googlehakukin sen osasi maa-aineksiin liittää.
Suomen rahat arviohintoineen -kirjan mukaan sen arvo olisi 1-7 euroa kuntoluokan mukaan. Tietoa rahoista ja niiden arvosta myös mm. näiltä sivuilta:
http://www.snynumis.fi/
http://www.numismaatikko.fi/
Netistä löytyy "Aamenesta öylättiin". Se on sanasto, johon on koottu perustietoa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Sen mukaan Vapahtaja on "yksi Jeesuksen arvonimistä, joka viittaa syntien sovitukseen. Jeesuksen sovituskuolema vapauttaa kaikki ihmiset pahan vallasta ja siirtää heidät Jumalan valtakunnan vapauteen.
Nimeä käytettiin Jeesuksesta jo hänen syntyessään, kun enkelit ilmoittivat paimenille: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." (Luuk. 2:11)"
Vapahtaja on siis kristinuskon mukaan Jeesus Kristus, joka on vapauttanut eli vapahtanut ihmiset synneistä ja pahan vallasta.
Lähde: Aamenesta öylättiin http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etusivu
Nyrkkeilyvalmentaja Pekka Mäki sanoo, että pronssiottelun poisjättämiseen on päädytty terveydellisistä syistä.
– Pronssiottelussa kohtaisivat kaksi ottelunsa hävinnyttä nyrkkeilijää. Jos häviää semifinaalin tyrmäyksellä, tulee automaattisesti kilpailukielto, jolloin pronssiottelu jäisi nyrkkeilemättä, Mäki sanoo.
– Voisi tietysti ajatella niinkin, että oteltaisiin pronssista ja tyrmätty ei vain ottelisi. (Ilta-Sanomat 17.8.2016)
Käytäntöhän vaihtelee vähän lajeittain kun taekwondossa, judossa ja painissa kuitenkin otellaan pronssista. Käytännöt voivat vaihdella myös kisoittain kun esim. jalkapalloilun MM-kisoissa pelataan pronssista mutta EM-kisoissa ei.
Ramona/Ramon näyttäisi useiden Internet -sivustojen ja mm. Pentti Lempiäisen "Suuri etunimikirjan" perusteella olevan espanjalainen versio saksalaisesta (ns. Old High German) nimestä Reimund. Reimundista on useita erikielisiä versioita ja se tarkoittanee neuvokasta suojelijaa. Alkuperäinen nimi on kaksiosainen(rein, ragin = neuvo ja mund = suojelu, suojelija).
Tarkoittanet alkujaan latinasta peräisin olevaa sanaa makuloida, joka merkitsee painotuotteen tuhoamista tai mitättömäksi tekemistä.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/makuloida?searchMode=all
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/makulatuuri?searchMode=all
Puula on tosiaan järvi Etelä-Savossa. Sitä kutsutaan toisinaan myös Puulavedeksi. Etunimenä se on alle 20 ihmisellä, niin naisilla kuin miehilläkin, ja sukunimenä alle 19 ihmisellä. Lähde: Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1
Sanan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. On esitetty, että sana olisi johdos sanasta puuleva, jonka merkitys Etelä-Savon murteessa on "leveä, mahtava". Se liittyisi järven suureen kokoon tai siihen, että järven keskiosassa on laaja saariston ja selkien alue. (Lähde: Suomalainen paikannimikirja, 2007)
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta (puh. 131 23 240, nettiosoite http://www.finlit.fi/kra/index.html ) saadun tiedon mukaan perinnetietoa ei ole talletettu siitä, että nimenomaan lusikka olisi pantu lattian väliin. Eri puolilta Suomea on kyllä talletettu perimätietoa, jonka mukaan metalliesine ylipäätään, veitsi tai sangen yleisesti raha, pantiin talon rakennusvaiheessa lattian väliin, kurkihirteen tai kynnyksen alle. Tämä toi taloon hyvää onnea ja varjeli pahalta ja taudeilta.
Lauri Pohjanpään runo Kerjäläispoika sisältyy vuonna 1936 julkaistuun kokoelmaan Kärsimys ja elämä. Runo on julkaistu myöhemminkin useissa kokoelmissa, mm. Helena Anhavan toimittamassa valikoimassa Lauri Pohjanpää, Kaipuu ylitse ajan, Valitut runot 1910-1954.
Heti ensimmäiseksi suosittelisin Reetta Aarnion Maan, veden ja tulen väki -sarjaa (osat: Maan kätkemä, Veden vanki, Virvatulen vartijat, Tuulien taikuri), jossa on paljon Harry Potteria muistuttava asetelma mutta suomalaista mytologista taustaa. Olen itsekin pitänyt kovasti tuosta.
Toisena voisin suositella hiukan eeppisempää fantasiasarjaa: Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjaa (osat: Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja, Hyinen hauta, Ikitalvi). Siinä Nonna-niminen tyttö joutuu monenlaisiin seikkailuihin, ja hänelle paljastuu yllättäviä asioita hänen syntyperästään. Tuo oli ainakin minusta todella vetävä sarja ja sijoittuu Auerin luomaan fantasiamaailmaan.
Kolmanteni nostaisin esiin Sini Helmisen Väkiveriset-sarjan (osat: Kaarnan...
Ristiintaulukoinnilla voidaan analysoida tilastotietoja ja tilastollisten muuttujien välistä riippuvuutta. Menetelmää käytetään paljon muun muassa sosiologiassa ja historiantutkimuksessa.
Tietoa ristiintaulukoinnista on muun muassa Martti Holopaisen ja Pekka Pulkkisen kirjassa Tilastolliset menetelmät. Ristiintaulukoinnissa kahden muuttujan arvot sijoitetaan taulukkoon siten, että toinen muuttuja on riveillä, toinen sarakkeissa. Jos muuttuja 1 on esimerkiksi oppilaiden määrä eri luokilla ja muuttuja 2 oppilaiden sukupuoli, nähdään ristiintaulukoimalla kuinka monta tyttöä ja poikaa jokaisella luokalla on. Voidaan laskea myös kuinka monta prosenttia eri luokilla on tyttöjä ja poikia. Lopputuloksesta voidaan yrittää päätellä, vaikuttaako...
Ilosta ja onnesta on useita määritelmiä. Onnellisuustutkija ja filosofian tohtori Ilona Suojanen on todennut että onnellisuus on subjektiivinen käsite ja se muuttuu. Kun me muutumme ja elämämme muuttuu, onnellisuuden käsitteemmekin muuttuu https://www.satakunnankansa.fi/a/200426791
Mitä luultavimmin sanoja "ilo" ja "onni" käytetään usein rinta rinnan, kuvaamaan samankaltaisia asioita. Ehkä onnen ja ilon keskinäistä eroa voi lähestyä myös kysymällä itseltään miten vastaisin kysymyksiin "Milloin olen iloinen?" ja "Milloin olen onnellinen?" - kun kokeilin, huomasin vastaavani vähän eri tavoin noihin. Omalta osaltani iloisuuteen riitti myös jokin pieni asia ja tapahtuma kuten vaikka "Olen iloinen kun sain kotona siivotuksi". Onnellisuuteen...
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen vuodelta 2002 annetaan vuoden 1907 5 pennin arviohinnaksi 50 senttiä. Arviohinta on kolikolle, joka on sellaisessa kunnossa, jossa se yleisimmin esiintyy. Kolikkoa on aikanaan ollut jakelussa 766 889 kpl. Esimerkiksi vuoden 1910 5 pennin kolikkoa tehtiin vain 66 000 kappaletta ja sen arvo onkin tänä päivänä 25 euroa.
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
