Haukilahden l. Gäddvikin historian asiakirjatiedot alkavat v. 1540, jolloin Gäddvikin yksinäistalo mainittiin yhtenä Espoon pitäjän kylänä. Talon hävittyä sen entinen alue oli kokonaan asumattomana kaksi vuosisataa siihen asti, kun Gräsan kartano perusti Haukilahden rantaan kaksi torppaa. Torppien lähelle raivattiin peltotilkkuja. Gräsan oli ilmeisesti Espoon vanhin rälssitila ja sitä pidetään historiallisesti yhtenä Espoon tärkeimmistä kartanoista.
Seuraava käännekohta alueen asutushistoriassa oli kahden huvilapalstan (Kalvholmen ja Toppelund) perustaminen alueen kaakkoiskolkkaan 1880- luvulla.
vuonna 1924 alueelle muuttaneen Herlin- nimisen kalastajan haastattelusta käy ilmi, että tuolloin alueella ei vielä ollut yhtään huvilaa. Näihin...
Lauri (nimipäivä 10.8.) on peräisin Laurentiuksesta, mikä tarkoittaa ”laakerinlehdellä seppelöityä”. Pyhä Laurentius oli roomalainen marttyyri. Suomessa nimeä Lauri on tavattu jo keskiajalla ja almanakassakin se oli ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla. Lauri on ollut suosittu nimi ainakin kahteen otteeseen: 1900-luvun alussa ja vuosituhannen vaihteessa.
Atte (nimipäivä 30.11.) on Suomen almanakassa Antin ja Anteron päivänä, koska nimi on käsitetty niiden kutsumamuodoksi. Tosin löytyy sille muitakin kantanimiä, kuten Aadolf, Aatos ja Agaton. Virallisena etunimenä Attea on tavattu jo 1800-luvulla, mutta suosittu se on ollut vasta 1900-luvun lopusta alkaen.
Sakari (nimipäivä 14.1.) on suomalainen lyhennelmä nimestä Sakarias, joka on esiintynyt...
Kysymyksessä on todennäköisesti Sirkka Valkola-Laineen säveltämä, Aila Nissisen sanoittama ja (ainakin) Lini Vainion, Pentti Tuomisen ja lapsikuoron levyttämä laulu 'Myyrälaulu'. Tietoa sen saatavuudesta (äänitteet, nuotit) saa esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tietokannasta http://www.helmet.fi/ kirjoittamalla aloitussivun laatikkoon MYYRÄLAULU.
Oikeata pussauskoppia ei liene ollut olemassa. Lorujen ja laulujen pussauskoppi taas on olennainen osa lasten kiusoitteluperinnettä, ja on mahdollista, että "koppi" on päätynyt tähän käyttöön pelkän loppusoinnun vuoksi.
Lastenperinnettä paljon tutkinut Leea Virtanen kirjoittaa kiusoittelusta Tytöt, pojat ja tykkääminen -kirjassaan ja esittää, että sitä on kahdentyyppistä: väärään viiteryhmään samaistumisen korostamista ja eroottis- tai seksuaalissävytteistä. Pussauskoppi liittyy näistä jälkimmäiseen: sävyltään eroottinen tai seksuaalinen kiusoittelu vaihtelee pelkästä nimiparin yhdistämisestä pitkiin loruihin, joissa asianomaisia kuvaillaan sukupuoliyhdynnässä tai onnellisina vanhempina. Virtasen kirjaansa varten tutkima muistelma-...
Asunto-osakeyhtiölaissa ei ole mainintaa osakkeenomistajan oikeudesta saada nähtäväkseen hallituksen pöytäkirjat.
Jos nyt tutkitaan miten laita on osakeyhtiölaissa, niin WSOY.pro.fi-palvelussa osakeyhtiölain osalta todetaan, että tilintarkastajalla on nimenomaisen säännöksen puuttuessakin oikeus saada nähtäväkseen hallituksen pöytäkirjat. Osakkeenomistajalla tätä oikeutta ei ole.
Myös asunto-osakeyhtiölain mukaan tilintarkastajalla on tämä oikeus:
Asunto-osakeyhtiölaki
63 § Tilintarkastajan valinta
Asunto-osakeyhtiön tilintarkastuksesta on voimassa, mitä tässä luvussa ja tilintarkastuslaissa säädetään.
Tilintarkastuslaki
11 § Tilintarkastuksen kohde
Tilintarkastus käsittää yhteisön tai säätiön tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen,...
Islannin suurlähetystön ylläpitämillä internetsivuilla (http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/maa-ja-kansa/…) on runsaasti tietoa Islannista. Kaupunkiasioista siellä kerrotaan näin:
"Islannin suurin kaupunki on Reykjavík, jossa on noin 114 000 asukasta. Pääkaupunki ja sen lähikaupungit Mosfellsbær, Kópavogur, Garðarbær, Seltjarnarnes ja Hafnarfjörður muodostavat tiheimminasutun, yhteensä noin 185 000 asukkaan taajaman. Noin 60 % islantilaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Muut suuret keskukset ovat: Akureyri pohjoisessa (16 086; 2003), Keflavík 50 kilometrin päässä Reykjavíkista (10 907; 2003) ja Vestmannasaaret etelärannikolla (4 344; 2003). Keflavikin lentokentälle laskeutuvat kaikki ulkomailta saapuvat lentokoneet....
Perustietoja Jalmari Finnestä löytyy mm. teoksista Suomen kirjailijat 1809-1916 (SKS 1993) sekä Suomen kirjallisuus VI (teoksen lopussa oleva hakemisto; Otava 1967), jonka mukaan Finne (viralliselta nimeltään Adolf Hjalmar Finne) syntyi 11.8.1874 Kangasalla ja kuoli 3.9.1938 Helsingissä, vanhemmat kirjakaupp. Gustaf Adolf Finne ja Wilhelmina Westerling. Finne valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1894, opiskeli Helsingin yliopistossa kieliä ja teki opintomatkoja mm. Saksaan, Ranskaan ja Englantiin. Finne toimi Kansallisteatterin ohjaajana 1896-1903, vt.ohjaajana 1903-04 sekä Viipurissa Maaseututeatterin johtajana 1904-07 ja 1913-14. Molemmissa yllämainituissa kirjoissa on myös Finnen teosluettelot. Suomen...
Seuraava sanakirja löytyy pääkaupunkiseudun HelMet-tietokannasta: Finsko-bosansko-finski rjecnik = Suomi-bosnia-suomi-sanakirja / Cemer, Enes. Helsinki : Finn Lectura, 1997.
Kirjasta voi tehdä kaukolainapyynnön oman kotikirjaston kautta.
Pentti Lempiäisen ”Nimipäivättömien nimipäiväkirja” (WSOY, 1989) kertoo, että Nanan nimipäivää voidaan viettää 9.7., jolloin juhlivat myös Nanna, Nanny ja Nanni. ”Nana” on nimen ”Nanna” ranskalainen muoto ja peräisin nimestä ”Anna”. Kustaa Vilkunan teos ”Etunimet” (Otava, 2005) kertoo, että ”Anna” on puolestaan peräisin heprealaisesta nimestä ”Hannah”, jonka merkitys on ’armo’.
Etunimikirjoista (kirjaston luokka 88.29) löytyy tietoa etunimistä. Myös Googlen hakukoneella löytyy esimerkiksi Wikipedian Ti(i)a-sivusto.
Tia ja Tiia ovat yleistyneet 90-luvulla. Ennen 50-lukua tämän nimisiä on ollut vain kymmenkunta. Vuonna 1994 nimi oli jo 18. yleisin Suomessa. Vuoden 2009 loppuun mennessä nimi Tiia oli annettu 8 969:lle ja Tia 1 372:lle henkilölle. Tioista yksi on mies.
Lähteiden mukaan Tiia-sana tulee sanasta Dorotea samoin kuin Tea ja Teeakin sekä Viron Tiiu. Myös muissa kielissä on muunnelmia Doroteasta (Dora, Doris, Dorothy, Dolly jne).
Itse Dorotea on historiallinen henkilö 300-luvulta. Dorotea kuoli neitsytmarttyyrinä v. 304 Rooman keisari Diocletianuksen vainossa Aasian Kappadokiassa.
Viimeisin legenda, joka...
Tällaista tiedostoa ei tiettävästi ole olemassa. Arkistolaitoksen sivuilta löytyy Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto:
(http://kronos.narc.fi/menehtyneet/)
Tietoja Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneistä suomalaisista. Tietokannasta löytyy yli 95 000 henkilöä, joita voitte etsiä sukunimen, etunimen, syntymä- tai kuolinajan mukaan tai vaikkapa kunnittain. Palvelu mahdollistaa tietojen hakemisen myös joukko-osaston tai menehtymispaikan mukaan.
Lisätietoja sotiamme koskevasta verkkoaineistosta saa mm. Makupalat -Talvisota - jatkosota 1939-1945.
(http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=3755aa43-82e8-4adb-bf34…)
Painettuna löytyy melko laaja kirjasarja: Suomen rintamamiehet 1939-45. Pääosin divisioonittain jaotellusta...
Helmet-kirjastokortti lakkaa toimimasta, jos asiakas ei ole käyttänyt sitä kolmeen vuoteen. Uuden saat maksutta käymällä jossain helmet-kirjaston toimipisteessä pääkaupunkiseudulla. Henkilöllisyys on todistettava. Kortti on maksuton.
Suomen Standardoimisliiton julkaisema Rakennusmaalaus, sanasto (SFS 4574, 1980) lienee kattavin Suomessa julkaistu yksinomaan rakennusmaalaukseen keskittynyt sanasto.
Rakennusalan yleissanastoissa on usein mukana myös maalaamiseen liittyvää sanastoa. Tällaisia teoksia ovat esim. Rakennusalan sanakirja : suomi-englanti-viro (Rakennusinsinöörien liitto, 1994) ja Irma Lehtipuun Englantilais-suomalainen asunto- ja rakennusalan sanasto (Otava, 1979).
Verkkolähteistä kannattaa tarkistaa Tekniikan sanastokeskuksen ylläpitämä TEPA-termipankki osoitteessa http://www.tsk.fi/tepa/ Termipankkiin on viety mm. Färg- och lackteknisk ordlista (1988), joka sisältää maalialan termejä. Termien käännökset löytyvät useilla kielillä, mutta määritelmät...
Uusia kuvaketiedostoja Windowsiin voi ladata internetistä. Latauspaikkoja löytää esimerkiksi kirjoittamalla Googleen "free desktop icons". Kuvaketiedostot ovat joko .ico tai .icl -päätteisiä tiedostoja. Ico-tiedostot sisältävät yksittäisen kuvakkeen ja icl-tiedostot kokonaisen ryhmän kuvakkeita. Windowsin kuvakkeiden käsittelyä varten on myös omia ohjelmia, kuten ilmainen IconTweaker.
Artturi Kanniston kilpailumielessä vuonna 1921 sepittämä 103-kirjaiminen sanahirviö on todellisessa kielenkäytössä mahdoton, vaikka se onkin johdettu suomen derivaatiosääntöjen mukaan, niin kuin Kaisa Häkkinen on todennut. Aarni Penttilä on avannut Kanniston luomusta näin: "Sen ensimmäisenä kantasanana on kumartaa, josta on johdettu malliin nauraa – naureksia sana kumarreksia, siitä edelleen (malliin toimii – toimituttelee) kumarreksituttelee, siitä (malliin elelee – eleskentelee) kumarreksitutteleskentelee jne."
Uusi Suomi -lehden julistaman kilpailun satoa esittelevä Agapetuksen kirjoituskaan ei varsinaisesti valaise Kanniston sanan merkityksellisiä ulottuvuuksia; se tyytyy vain toivomaan, "että tri Kannisto lupaisi olla käyttämättä...
Hannele Klemettilän ja Laura Jaakkolan kirjassa "Mansimarjasta punapuolaan - Marjakasvien kulttuurihistoriaa" kerrotaan marjojen viljelyn historiasta seuraavaa:
puutarhamansikka saapui Suomeen 1800-luvulla, mutta peltoviljelyksi sen kasvattaminen laajeni vasta 1960-luvulla
vadelmia viljeltiin jo keskiajalla, systemaattisemmin niitä alettiin kasvattaa 1500-luvulla
puna- ja mustaherukkaa sekä karviaista on viljelty 1600-luvulta lähtien.
Sinikka Piipon teoksessa "Suomalaiset marjat - Kaikki metsän ja puutarhan lajit" kerrotaan, että marjanviljely yleistyi pappiloissa ja herraskartanoissa 1850-luvulla, tavallisten ihmisten parissa vielä myöhemmin. Viljelyn yleistymisessä oli toki myös paikkakuntakohtaisia eroja, esimerkiksi Turkuun...
ISBN on "International Standard Book Number" eli kirjan kansainvälinen standardinumero. ISBN-tunnus osoittaa tietyn kustantajan julkaiseman teoksen painoksen ja sidosasun. ISBN-tunnus on tämän painoksen tai sidosasun ainutkertainen tunniste.
Tänä vuonna (2009) on ilmestynyt kolme Merja Jalon Nummela-sarjan kirjaa: Haamukilpailut (osa 63), Kolme kuningatarta (osa 64) ja Tuulinen torni (osa 65).
Alkuvuodesta 2010 on ilmestymassä Vaunukello-niminen Nummela-sarjaan kuuluva kirja.
Kreikan ruokakulttuurista löytyy onneksi hyvin tietoa kirjoista, seuraavasssa luettelo tärkeimmistä teoksista: Maailman keittiöitä, osa Kreikka (1997), Culinaria: makujen Eurooppa (2001), Kultainen keittokirja, osa 3 (1988), Salaman, Rena: Kreikkalainen keittiö (2003) ja Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreetalainen keittokirja (1997). Toivottavasti joku noista löytyy lähikirjastostasi.
