”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Laura” on taustaltaan italialainen. Se on lyhentymä nimestä ”Laurentia”, joka puolestaan on miehennimen ”Laurentius” naispuolinen vastine. Nimen taustalla on latinan kielen sana ”laurus”, jonka merkitys on ’laakeripuu, laakeriseppele’.
Varhaisina aikoina nimi ”Laura” nousi tunnetuksi italialaisen runoilijan Francesko Petrarcan runojen kautta, sillä ne oli omistettu tämän Laura-nimiselle rakastetulle. Englannissa nimi alkoi tulla käyttöön 1500-luvulla, Ruotsissa 1700-luvulla ja viimein Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Almanakkaan ”Laura” pääsi silti vasta 1908. Varsinaisen suosion nimi saavutti Suomessa 1980-luvulla: parinkymmenen vuoden aikana nimen sai yli 17...
Netta kuuluu 1900-luvun lopulta lähtien yleistyneisiin nimiin. Almanakkaan se pääsi vasta vuonna 2005 ja sai nimipäiväkseen 21.1. Nimikirjoissa Netta mainitaan yleisesti lyhentymänä nimestä Agneta, joka taas perustuu nimeen Agnes. Agnes-nimen merkitys on 'siveä, puhdas'. Nette voi olla lyhentymä myös nimistä A(n)netta, Antonetta, Janette ja Jeannette. Näiden nimien kantanimiä puolestaan ovat Anna ja Johanna, jotka perustuvat heprean kielen 'armoa' merkitsevään sanaan.
Pentti Lempiäisen mukaan Netan voi halutessaan tulkita myös luontoaiheiseksi nimeksi, sillä punapäänarsku-nimisen linnun tieteellinen nimi on Netta rufina.
Lähteitä:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007.
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Kirjastokortin pin-koodi on vain asiakkaan tiedossa, sillä se kryptataan siinä vaiheessa, kun koodi tallennetaan asiakkaan tietoihin.
Voit pyytää uuden pin-koodin sähköpostiisi, jos olet antanut sähköpostiosoitteesi kirjaston lainaajarekisteriin. Koodin palautuspyyntö tehdään Helmetin kirjautumissivulla olevasta linkistä:
https://luettelo.helmet.fi/pinreset~S9*fin
Mikäli kirjastolla ei ole sähköpostiosoitettasi, sinun pitää käydä missä tahansa Helmet-kirjaston toimipisteessä, niin saat uuden pin-koodin. Varaa mukaan voimassa oleva henkilötodistus (passi tai ajokortti).
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_ja_lainaaminen(37)
http://www.helmet.fi/fi-FI
”Suomen kielen perussanakirjan” (osa 1; Valtion painatuskeskus, 1990) mukaan killat ovat ”keskiajalla keskinäistä apua ja seurustelua varten perustettuja, tav. jnk ammattikunnan piirissä toimineita yhdistyksiä”. Varhaisimmat killat olivat uskonnollisia, usein suojeluspyhimyksiin liittyviä yhdistyksiä, jotka järjestivät erilaisia sosiaalisia tapahtumia. Tällaiset katolilaisuuteen kytkeytyneet killat kuitenkin kiellettiin Ruotsissa Vesteråsin valtiopäivillä 1547 osana uskonpuhdistusta.
Yleisemmin kiltoihin viitattaneen kuitenkin nimenomaan ammattikuntina, joita alkoi syntyä Euroopassa vuoden 1100 tienoissa; antiikin Roomassakin niitä tosin oli jo ollut. Tällaisia ammattikuntia saattoivat olla esimerkiksi kultasepät, suutarit, räätälit tai...
"Klassinen musiikki" on hyvin karkea yleiskäsite, jolla tarkoitetaan arkipuheessa joko ns. taidemusiikkia yleensä (erotuksena populaari- ja kansanmusiikista) tai hiukan tarkemmin barokkimusiikin jälkeisen "klassismin" ajan taidemusiikkia. Ilmaisulla voidaan tarkoittaa myös minkä tahansa musiikin lajin sisällä pysyvästi suosittuja sävellyksiä: voidaan puhua esimerkiksi "klassisesta 1970-luvun reggae-musiikista" tai "klassisesta rockista" (sillä tosin voidaan tarkoittaa myös taidemusiikista vaikutteita ottanutta rockia).
Mikään edellisistä ilmaisun käyttötavoista ei ole objektiinen eli täsmällisesti ilmaistavissa, koska kyse on pohjimmiltaan esteettisistä ja makuarvioista. Ns. taidemusiikin piirissä toimivat ihmiset ovat usein hyvin eri...
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala (Helsingissä : Otava. 2000) –teos kertoo Kanninen-sukunimestä seuraavaa:
Nykyiset sukunimet Kanninen ja Kanniainen saattavat sisältää kahta aivan erilähtöistä ainesta. Kanni on impilahtelainen suku, Kanninen suku paitsi Impilahdella myös Ilomantsissa, Korpiselässä, Tuupovaarassa, Pälkjärvellä, Sortavalassa, Raudussa ja Inkerissä. Karjalaiset ovat ilmeisesti vieneet nimen Pohjois-Suomeen: Kannala on talo Tornionlaaksossa, Kanni esiintyy Simossa, Kanniala on talo Iissä ja Kanniainen suku Oulussa. Lappalaisetkin ovat käyttäneet henkilönnimeä Kanne, jota T.I.Itkonen on verrannut suomalaisten sukunimiin Kanninen ja Kanniainen. Jouko Vahtola on pitänyt Peräpohjolan Kanna-, Kanni-nimiä ortodoksisen...
Raija Jänicke ja Oili Suominen ovat kääntäneet Grimmin sadut uudelleen alkuperäistä vastaavina. Kyseessä on siis Jacob ja Wilhelm Grimmin v. 1857 julkaiseman lopullisen kokoelman Kinder- und Hausmärchen kaikki 200 + 1 satua.
Kirjoja löytyy runsaasti pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista (www.helmet.fi). Ne on julkaista nimellä Grimmin sadut I - III eli I osa nimellä Ruusunen, II osa nimellä Tuhkimo ja III osa nimellä Lumikki.
Tässä vielä linkki ykkösosaan:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=Grimmin+sadut&searchscope=9&m=…
Liikkeelle voi lähteä Väestörekisterikeskuksen Omien tietojen tarkastus -palvelusta. Väestötietojärjestelmän perustamista (1971) edeltäviä vuosia koskevien tietojen ja usein vakituista asuinpaikkaansa vaihtaneiden osalta myös vuosien 1971-82 osoitetietojen jäljittäminen vaatii jo turvautumista muihinkin arkistolähteisiin (paikalliset rekisteriviranomaiset).
https://verkkopalvelu.vrk.fi/omat/Etusivu.aspx
"Tässä Väestörekisterikeskuksen palvelussa voit tarkastaa tietoja, joita Sinusta on tallennettu väestötietojärjestelmään. Voit tarkastaa voimassaolevat henkilötietosi, nimihistoriatietosi sekä mahdolliset kiinteistö- ja rakennusomistuksesi. Voit tarkastaa myös väestötietojärjestelmään tallennetut asuinhistoriatietosi. Muita historiatietoja...
Pertti ja Anna Purosen kirjassa ’Näin teen perukirjan itse’ kerrotaan (s. 20):
’Jos vainaja on leski, on liitteeksi otettava myös ensin kuolleen puolison jälkeen laadittu perukirja ja mahdollinen ositus- ja jakokirja, jos ne oli aikanaan otettu huomioon perintöverotusta toimitettaessa.’
Aiemmin kuolleen puolison omaisuus näkyy siis hänen jälkeensä tehdystä perukirjasta.
Tekstissä mainittu ositus- ja jakokirja on lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken tehtävä asiakirja omaisuuden jakamisesta.
Lähde: Puronen, Pertti – Puronen, Anna: Näin teen perukirjan itse. 2.p. 2001
Maailman suurin laiva on rahtilaiva, nimeltään Jahre Viking (aiemmilta nimiltään Happy Giant = Iloinen jättiläinen ja Seawise Giant = Merijättiläinen). Se on 458,45 metriä pitkä, leveimmältä kohdaltaan 68,8 metriä leveä ja sen syväys (rungon alin kohta vedenpinnasta mitattuna) on 24,61 metriä.
Helsingin kaupunginkirjasto on löytänyt vastauksen kysymykseen "Mistä löytyy Suomen pisin maantiesuora ja miten pitkä se on" Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä/Torsti vastaa palstalta 1.10.2006. Tiehallinnon mukaan pisin viivasuora pätkä Suomessa maanteillä sijaitsee valtatiellä kahdeksan, Vaasan tiepiirissä, välillä Kaskinen-Närpiö-Ylimarkku. Tällä tiellä on suora, jonka pituus on melkein 20 kilometriä, tarkemmin 19,365 kilometriä. Tämä suora on kirjaimellisesti viivottimella vedetty. Epävirallisen tiedon mukaan Ii:n suora on 9 kilometriä.
Kyseinen rukous on itse asiassa osa vanhaa virttä, joka nykymuodossa tunnetaan nimellä ”Ilta on tullut, Luojani” (virsi 563). Se on suomennettu ensimmäisen kerran englannista 1860, mutta englantilaista tai yhdysvaltalaista sanoittajaa ei tunneta. Osoitteessa http://evl.fi/virsikirja.nsf/0/651baf4779923fcfc22570c8007bd524?OpenDoc… kerrotaan suomennoksen vaiheista enemmän.
Suoraa saksannosta tuolle suomenkieliselle rukoukselle ei löytynyt – osa sanoistahan on valittu loppusointujen vuoksi, joten suoraan sitä ei pystyisi yhtä sointuvasti saksaksi kääntämäänkään –, mutta hiukan vastaavia iltarukouksia tuntuu olevan saksaksikin. Yksi löytyy esimerkiksi rukouskirjasta Allgemeines Evangelisches Gebetbuch (Fueche-Verlag, 1971) ja alkaa ”In deinem...
Etunimi Saimi liittyy 1800-luvun kansalliseen heräämiseen Suomessa ja on muunnos nimestä Saima. J.V. Snellman alkoi julkaista Saima -lehteä ja nimi lehdelle tuli maantieteellisestä nimestä Saimaa. Sekä Saima että Saimi etunimi tulivat käyttöön 1800–luvun loppupuolella ja almanakassa nimet ovat olleet vuodesta 1929 lähtien.. Saimi nimeä on annettu lapsille eniten 1900-luvun alusta 1920-luvulle asti.2000-luvulla nimen käyttö on jälleen lisääntynyt.
Tarkemmin tietoja saa esim. kirjoista Saarikalle, Anne, Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Helsinki 2007 ja Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, Porvoo 1999
Pirjo Mikkosen Sukunimet -kirjassa (v. 2000) kerrotaan näin:
Nimi LAVI (156) esiintyy Suomen keskiajan lähteissä usein, mm. 1419 Olaus Laweson Kokemäellä, 1424 katsastusmies Lafwe Karjaalla, 1418 Lawe Puthahalta Vehmaalla. Sukunimenä Lavi esiintyy ainakin Lappeella (1664 Jören Lawj) ja Vehkalahdella. Eurajoella sen pohjalta on saatu talonnimi: 1550 Mons Lauila, 1552 Gres, Mons ja Thomas Lauilan. Sukunimijohdin -nen on liittynyt siihen Oulunsuussa: 1651 Thomas Lavinen. Lave lienee muinaistanskalainen muoto skandinaavisesta Laghe-nimestä. Sitä on pidetty myös lyhentymänä jostain skandinaavisesta -laf-loppuisesta henkilönnimestä. Sekä C.-E. Thors että Viljo Nissilä ovat olettaneet sen olevan skandinaavisen Olav, Olaver -nimen muunnos. Etelä-...
Niskasten sukua on todellakin pesiytynyt Savoon, erityisesti Ylä-Savoon. Tiettävästi yläsavolaisilta syntyjuuriltaan nimi on levinnyt edelleen Pohjois-Savoon, pohjoiselle Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Sukunimeksi Niskanen on kenties muunnettu paikannimestä Niska. Itse asiassa sukunimi Niska on useimmiten saanut alkunsa niin, että sijaintinsa mukaan kutsuttu asumus on vähitellen antanut nimensä myös asukkaille. Paikkana niska voi merkitä kosken tai virtapaikan yläjuoksua. Suomen kielen murteissa niskaksi on nimitetty myös esimerkiksi suon keskellä sijaitsevaa kangasta, korkeahkoa selännettä. Yläsavolaisen Niskasten suvun tutkijat ovat arvelleet nimen tulleen Jämsän Juokslahden Niska(la)n talosta. Pielavedeltä on puolestaan vuonna 1557...
Haikka tarkoittaa lapin kielessä niemeä http://www2.pirkkala.fi/historia/sanasto.htm#paikat joten tämä merkitys tuntuu sopivan myös mainitsemaanne paikannimeen hyvin.
Tässä muutamia lauluja, joissa ainakin nimessä ruusut ovat monikossa. Lähteenä on käytetty fono.fi -äänitetietokantaa, Lohjan kaupunginkirjaston aineistotietokantaa ja vastaajan omaa muistia:
En tuo ruusuja
Huone täynnä ruusuja
Itämaan ruusuja
Kauneimmat ruusut
Kesän ruusuja
Kolme ruusua
Korintin ruusut
Kuihtuneita ruusuja
Madridin ruusut
Muistojen ruusuja
Onnen ruusut
Picardyn ruusuja
Ruusuja (kahden eri säveltäjän tekemänä)
Ruusuja hopeamaljassa (myös nimellä Ruusut hopeamaljassa)
Ruusuja ikkunassa
Ruusuja istutellen
Ruusuja ja neilikoita
Ruusuja ja ohdakkeita
Ruusuja ja shampanjaa
Ruusuja ja suudelmia
Ruusuja ja valheita
Ruusuja lurjukselta
Ruusuja rakkaalta
Ruusuja rakkaimmalle
Ruusuja raunioilla
Ruusuja tyttärelleni
Sinulle ruusuja...
Kirjassa Linnut lapintiiran muutosta kerrotaan, että se seuraa yöttömän yön aurinkoa napa-alueelta toiselle. Se pääsee kovien myötätuulien auttamana Afrikasta Etelä-Mantereelle ahtojään reunalle. Lapintiiran saapuessa sinne, siellä on täysi kesä: aurinko paistaa läpi yön ja ravintoa on riittämiin.
Eli lapintiiralla on Etelä-mantereella hyvät elinolot, se näkee elämänsä aikana enemmän päivänvaloa kuin mikään muu lintu ja ahtojään reunalla elävät suuret krilliparvet ovat lapintiiran ravintotalouden perusta.
Koulujen alun aikaistuminen johtuu varmaan päivittäisen ja viikottaisen työajan lyhentymisestä.
Ellinoora Sandellin juttu YLEn sivuilla kertoo koululaisten kesäloman muutoksista näin."Ennen koulua käytiin kuusi päivää viikossa. Silloin suomalaislasten syyslukukauden katkaisi perunannostoloma. Viisipäiväinen työviikko tuli Suomessa yleiseksi käytännöksi 1960-luvun lopulla. Koska lauantait eivät olleet enää myöskään koulupäiviä, koulut alkoivat jo elokuun puolella." https://yle.fi/uutiset/3-9692125
Myös vuonna 2013 on pohdittu lukuvuoden alun aikaistumista. Valtioneuvoston sivuilta löytyy asiaan liittyvä historiakatsaus. https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/koulujen-tyo-ja-loma-ajat-lukuvuonna-2013-2014
Wikipedia on koonnut kouluvuoden...
