Kansallispuvuista on meiltä kysytty monesti ennenkin. Tässä yksi vastaus arkistosta:
"Muutamia esimerkkejä kansallispukukirjoista:
Lehikoinen, Leena-Liisa: Kansallispukuja Suomesta, 2004,
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, 1985,
Sirelius, U.T.: Suomen kansallispukujen historia,1990.
Netissä olevaa tietoa:
http://www.kansallispuvut.fi/
http://www.craftmuseum.fi/kan...ukeskus/
Savonlinnan opettajankoulutuksen laitoksen oppilaiden tekemä sivusto:
http://www.kaspaikka.fi/savon...ndex.htm
Tietoa ja linkkejä löytyy myös Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/...lispuvut"
Lisää vinkkejä ja vastauksia löydät arkistosta kirjoittamalla Etsi arkistosta -hakuruutuun sanan kansallispuvut:
http://www.kirjastot.fi/fi-...
Sosiologia / Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen on ollut pääsykoekirjana. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 2004.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1698299?lang=fin
Kaksi muuta ehdotusta:
Suomalainen yhteiskunta / Kimmo Jokinen, Kimmo Saaristo, julk. 2002
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1321866?lang=fin
Viestinnän vallassa : johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin / Risto Kunelius, julk. 2003
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1624930?lang=fin
Satu "Miljoona kissaa" löytyy kirjasta Rakkaimmat eläinsatuni, jonka on toimittanut Lesley O'Mara (Kustannus-Mäkelä, 1992, s. 161-175). Sadun on kirjoittanut ja kuvittanut Wanda Ga'g (näin sukunimi on kirjoitettu tässä kirjassa). Sadun alkuperäinen nimi on Millions of cats. Tähän kirjaan sen on suomentanut Raija Viitanen ja mukana on siis myös alkuperäiskuvitusta. Sadussa on "sata kissaa, tuhat kissaa, miljoona, biljoona, triljoona kissaa".
Vanhempi suomennos löytyy nimellä "Miljoonia kissoja" Martti Haavion, Aale Tynnin ja Väinö Mäkelän toimittamasta kirjasta Tarua ja totta (Uusi kansakoulun lukukirja 1, WSOY, 1961, s. 70-73). Kirjailijan nimi on tässä kirjassa kirjoitettu näin: Wanda Gag. Suomentajan nimeä ei mainita eikä sadussa ole...
Arto Nyberg -ohjelma ei ole YLE:n omatuotantoinen ohjelma, vaan sitä tuottaa YLE:lle Production House -tuotantoyhtiö. Näin ollen kyseisen ohjelman tekijät eivät ole suoraan työsuhteessa Yleisradioon.
Helsingin kirjastot tekevät pääsääntöisesti lehtitilauksensa kullekin vuodelle edellisen vuoden kesällä, jolloin siis myös tarkistetaan kunkin tilauksen tarpeellisuus ja tarvittavin osin tilataan uusia nimekkeitä tai lopetetaan vanhoja tilauksia.
Lehtien saatavuuden voi helpoimmin tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta http://www.helmet.fi/ ja sieltä välilehdeltä, jonka otsikko on Lehdet. Esimerkiksi kunkin kirjaston lehtivalikoiman saa esille kirjoittamalla hakukenttään kaksi asteriskia (**) ja valitsemalla pudotusvalikosta haluamansa kirjaston. Klikkaamalla kunkin lehden nimeä saa näkyville ajantasaisen tiedon saapuneista numeroista. Joskus voi tietysti käydä niin, että jokin lehti lakkaa ilmestymästä kesken vuoden. Tällöinkin tuoreimman...
Ainakin Ritva Luostarisen kirjassa Kummallinen kirahvi (WSOY, 1975) lapsi seikkailee kuussa kirahvin kanssa.
"Kuusivuotias Pekka on kotona yksin. Äkkiä kuuluu vuoteen alta rapinaa. Sieltä alkaa tulla näkyviin pitkää jalkaa ja kaulaa; kohta hipoo kattoa jo pieni nuposarvinen pää. Tällä tavoin Sissi-kirahvi tulee Pekan elämään - ja muuttaa sen kokonaan. Ystävykset seikkailevat kaupungin puistossa, merellä ja kuussa asti, ja Pekalla on hauskaa koko kesän."
Ei ole ollenkaan tavatonta, että pinnallisesti viattomilta kuulostavilla loruilla on synkeä syntyhistoriansa. Kansanrunon "kissanpoikien pesemisen" yhteys pihapiirin liikojen kissojen hävittämiseen hukuttamalla on ajatuksena erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti en onnistunut löytämään näkemykselle sen enempää puoltavia kuin vastustaviakaan todisteita tutkimastani kirjallisuudesta. Perusteellisimmin meikäläistä kissojen kulttuurihistoriaa esittelevä Minna Keinäsen ja Harri Nymanin Kissojen Suomi -kirja ei asiaa käsitellessään tätä mahdollisuutta tuo esiin, mutta sekään ei välttämättä tarkoita sitä, ettei yhteys voisi olla olemassa.
Oli miten oli, se on kuitenkin selvää, ettei kissanpoikien peseminen ole keskeisin asia lorussa....
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan munkki, eli upporasvassa paistettu vehnätaikinaleivonnainen, on saanut nimityksensä vertauskuvallisesti. Paistorasvassa ruskeaksi ja pyöreäksi pullistuvan leivonnaisen on ajateltu muistuttavan hyvin syönyttä ruskeakaapuista luostariveljeä eli munkkia.
Sana possu puolestaan on hellittelevälle tai lapsenomaiselle puheelle ominainen variantti sanasta porsas.
Possumunkin nimitys tulee sen porsasta muistuttuvasta ulkomuodosta. Possumunkki leivotaan porsaan muotoiseksi ja sille tehdään mahan alle taikinasta jalat.
Lähde:
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja.
Saksankielistä alkutekstiä ei ole. Schützin sävellyksen löysi kätköistään Harald Andersen, ja Asunta teki suomennoksen norjalaisen Magnus Brostrup Landstadin tekstiin, jonka Edvard Evers ruotsinsi ja joka on nykyisessä suomenruotsalaisessa vk:ssa nro 8. Laulun teksti alkaa säkeistöstä 2. Riikinruotsalaisessa numero on 424 ja siellä säkeistöt ovat ilmeisesti viimeisimmän muokkaajan jäljiltä eri järjestyksessä. Sävellyksen ja tekstin yhdistäminen johtuu siitä, että runomitta on sama kuin Schützin säveltämässä, jonka tekijästä ja sisällöstä ei ole tietoa, tai se saattaisi olla yksi psalmiparafraaseista? Jos siis tekstin alkuperästä halutaan tieto, niin tekijä on M.B.Landstad ja vuosi 1861, ruotsintaja E.Evers 1902. Ja sitten Asunta joskus 50-...
Laulu on Tapio Lipposen säveltämä ja Lassi Sinkkosen sanoittama "Kaktus". Se alkaa: "Istun tuolissani miettien kaktuskukkaani katsellen." Laulun lopussa lauletaan: "Suomi Suomeni maa näitä arvoja pitäiskö puolustaa..." Laulun sanoitus on muokattu runosta "Maanpuolustuksen henkinen perusta". Laulun levytti Muksut-yhtye, johon Tapio Lipponen itsekin kuului.
Lähde:
Lipponen, Tapio: Lauluja Liisankadulta, sydämeni pohjasta (Tammi, 2003, s. 41-45, kirja kertoo Muksujen tarinan ja sisältää myös laulun sanat ja nuotinnoksen)
Elohiiri (myokymia) on yleensä toisessa alaluomessa tai jossakin silmän ympäristössä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00… ja
http://www.tohtori.fi/?page=5331684&id=7415790
Neurologian kirjassa on kerrotaan, että kyseessä on tavallinen ja terveelläkin henkilöllä oleva tahaton lihasten nykiminen.
Helsingin sanomissa on monipuolinen artikkeli elohiirestä. Elohiiri voi johtua silmien lihasten kuormittumisesta, ehkä toisen silmän lihakset kuormittuvat enemmän http://www.hs.fi/elama/a1342927713291
Sodassa kadonneen omaisuutta ei voitu jakaa eikä leski voinut saada eläkettä tai muuta tukea niin kauan kuin sotilas oli merkitty pelkästään kadonneeksi. Tämän seurauksena puolustusministeriön alaisuuteen perustettiin kuolleeksijulistamistoimisto selvittämään kadonneiden kohtaloita. Sotaolosuhteissa kuolleeksi julistamisen saattoi tehdä puoli vuotta katoamisen jälkeen.
Vastausta kysymykseesi kannattaa tiedustella myös Maanpuolustuskorkealoulun kirjastosta. Kirjaston kokoelmat sekä palvelut ovat myös siviiliasiakkaiden käytettävissä.
Lisätietoa:Arkistojen portti: Puolustusministeriön keskusosaston kuolleeksijulistamistoimisto
Jarmo Nieminen: Viime sotien suomalaiset kadonneet. Ammattisotilas 3/2008Raija Ylönen-Peltonen: "Vain sodassa...
Runo on Jorma Eton ja nimeltään Suomalainen. Runo on alunperin ilmestynyt Eton kokoelmassa Ajastaikaa vuonna 1964. Se löytyy myös ainakin hänen kokoelmastaan Suomalainen ja muut valitut (1985). Pätkä runosta, aikalaisarvio ja muuta tietoa löytyy kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasammosta:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_42006
Ossi Heinäsen artikkelin mukaan 1930-luvulla mm. paikalliset nimismiehet ja suojeluskunnat arvioivat asevelvollisten poliittista luotettavuutta ennen kutsuntoja kolmiportaisella asteikolla. Luotettavat merkittiin numerolla 1, epäluotettavat numerolla 3 ja muut jätettiin numeroimatta. Luotettavina pidettin suojeluskuntalaisia tai luotettavista perheistä tulevia ja epäluotettavina mm. kommunistiseen puolueeseen kuuluneita. Epäluotettavista laadittiin listat perusteluineen. Tiedot lähetettiin kutsuntatoimistoon, joka merkkasi tiedot kutsuntaluetteloihin ja kantakortteihin kohtaan "kansalaiskunto". (Heinänen, s. 266; kts. myös Nurminen, s. 58.)
Lähteitä:
Heinänen, Ossi. ”’Tunnetusti kommunisti ja kansalaiskunto aivan heikko’ :...
Sanakirjat tarjoavat hulmi-sanalle mm. sellaisia merkityksiä kuin 'malttamaton', 'ahnas', 'hölmö', 'hutilus' ja 'sottapytty'. Hulmi on katsottu johdetun sanasta hulmuta, jonka yksi merkitys on 'tulvia' (tähän liittyy myös sana hulasvesi, 'tulvavesi; lumesta sulanut tai jään päälle noussut vesi'). Loimaan Hulmi sijaitsee Loimijoen tuntumassa, Laihian Hulmi taas Laihianjoen, joten sen perusteella voisi arvella, että paikannimistömme hulmilla on jotakin tekemistä tulvien ja tulvavesien kanssa.
Lähteet:
Vanhan kirjasuomen sanakirja | hulmi - Koko artikkeli - Vanhan kirjasuomen sanakirja (kotus.fi)
Suomen etymologinen sanakirja | hulmi - Suomen etymologinen sanakirja (kotus.fi)
Suomen murteiden sanakirja | hulmi - Koko artikkeli - Suomen...
Hei!
Tässä on tarvitsemasi virkkeet Peromiehen käännöksestä:
1. virke / Minä halusin oppia tuntemaan oman minäni, sen tarkoituksen ja olemuksen.
2. virke / Minä tahdon oppia omalta itseltäni, olla oma oppilaani, tahdon oppia tuntemaan itseni, Siddharthan salaisuuden.
Tässä vinkkejä hauskoista ja jännittävistä kirjoista:
Clary, Julian: Me Ponnekkaat -sarja
Kunnas, Noora: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Laajarinne, Jukka: Isä vaihtaa vapaalle; Uskomattomia selityksiä
Mikkelinen, Jerry: Maltti ja Valtti -kirjat
Montefiore, Santa: Lontoon kuninkaalliset kanit -sarja
Noronen, Paula: Yökoulu-sarja
Parvela, Timo: Maukka ja Väykkä -kirjat
Pilkey, Dav: Koiramies-kirjat
Pitkänen, Pasi: Kadonneiden eläinten saari
Reeve, Philip: Shen ja mopsit, Emily ja huvipuisto
Strid, Jakob Martin: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi
Troll: Mestarietsivät Peppunen -sarja
Kirjoille on hankala antaa yleispäteviä ikäsuosituksia, sillä lapset ovat hyvin erilaisia. Harry Potter- ja Kepler62 -sarjojen...
Kysyin asiaa Stadin slangi ry:sta ja sain vastauksen:
"Rakastaako Jeesus meitä? Rakastaapi tietenkin.
Olemmeko enkeleitä? Olemmepa tietenkin."
Tämmöistä hokemaa ovat käyttäneet ainakin Hampparilaaksossa majailleet
pultsarit. Pulloa piti ravistaa tämän hokeman tahdissa puolelta
toiselle.
Juttu löytyy Stadin mestat 1:stä, kohdasta Hampparilaakso.
