Englanninkielisellä Eat or toss -nettisivulla etsitään vastauksia kysymyksiin siitä, milloin jokin elintarvike on syötävä ja milloin ei. Siellä on käsitelty myös kuvan kaltaisia juovia avokadossa. Sivuston mukaan ne ovat luultavasti aiheutuneet hedelmän kudoksissa, sen "verenkierrossa", tapahtuneista muutoksista. Tämä voi johtua esimerkiksi pitkästä varastoinnista etenkin kylmässä, jota avokado kestää huonosti. Sivuston mukaan avokado on syötävä, mutta sen maussa on voinut tapahtua muutoksia. Kannattaa siis tehdä makutesti ennen käyttöä.
Koko jutun voi lukea täältä: https://www.eatortoss.com/brown-dots-or-streaks-in-your-avocado/
Keurulainen on asukkaan lähtöpitäjää ilmaisevasta lisänimestä kehittynyt sukunimi, joka osoittaa, mihin asti Keuruulta on aikoinaan lähdetty uudistiloja raivaamaan.
Sana 'keuru', josta Keuruu juontuu, merkitsee käyrää, kourua.
Lähde: Mikkonen-Paikkala: Sukunimet (2000)
Tekijänoikeus.fi-sivustolla todetaan, että :
"Yhteisteosten eli teosten, joita on ollut tekemässä usea ihminen, suoja-ajat lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Elokuvateosten suoja-ajan päättyminen lasketaan viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan tai elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
Esittävien taiteilijoiden ja tuottajien oikeudet ovat voimassa 50 vuotta kuvatallenteen ja 70 vuotta äänitallenteen tallennus- ja julkaisuvuodesta."
Lähteet:https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/syntyminen/
WSOY:n Internetsivuilla kerrotaan Mika Waltarin työskennelleen sotien aikana Suomen puolustusvoimien tiedotusyksikössä.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=authors&auth_cat=1&id=450&lastname=Walta…
Kyseessä voisi olla britti Gerald Durrellin omaelämäkerrallinen kirja Eläimet ja muu kotiväkeni tai sen jatko-osa Eläimellistä menoa Korfussa. Molemmat teokset on käännetty suomeksi ensi kertaa 1970-luvulla. Yleisissä kirjastoissa ne ovat yleensä aikuisten osastolla eläintieteen luokassa, mutta ovat hyvinkin voineet olla koulukirjastossa saatavilla. Kuvauksesi täsmää näihin teoksiin ja ensimmäisestä löytyy ainakin kohtaus, jossa tavataan kultakuoriaisia kasvattava mies.
Hannu Sinisalon ja Olavi Antilan toimittamassa kansanperinteen kuvateoksessa Suomalainen perinnekuvasto (1980) on useita kuvia erilaisista hevoskyydeistä, mutta tällaista kuvan mukaista nelipyöräistä hevoskulkuneuvoa sieltä ei löydy.
Vielä 1800-luvulla hevosajoneuvoliikennettä rajoitti etenkin kesäaikana maanteiden huono kunto. Vaikka kaupunkeja yhdistävät tiet olivatkin ajokelpoisia, paikalliset tiet olivat enimmäkseen jalkamiesten ja ratsujen käyttämiä polkuteitä. Pyörällisten hevosajoneuvojen määrä olikin vielä 1800-luvun alkupuoliskolla varsin vähäinen ja hyötyliikenne keskitettiin talvikeleille tai vesireiteille. Kauppamatkat kaupunkeihin voitiin tehdä kärryillä, sillä asutus- ja kauppakeskuksiin johtavat tiet yritettiin pitää...
Eila Kivikk'ahon runo "Satua" alkaa: "Kiukunharmaat pilvimöykyt, mikä teitä vaivaa?" Runo sisältyy Kivikk'ahon kokoelmaan "Viuhkalaulu" (WSOY, 1945) ja myös hänen "Kootut runot" -teokseensa, josta on useita painoksia, sekä Marjatta Kurenniemen ja Hellin Tynellin toimittamaan kirjaan "Lasten runotar : valikoima lastenjuhlien lausujille ja nuorille runon ystäville" (Valistus, 1962).
Piafin ja Brelin ohjelmistosta on suomeksi julkaistu nuottina lähinnä artistien tunnetuimpia lauluja - Piafilta mm. En kadu mitään, Hymni rakkaudelle ja Pariisin taivaan alla; Breliltä Jos nyt menet pois, Päivät kuin unta ja Vanhojen rakastavaisten laulu. Nuotteja suomeksi näihin löytyy esim. Suuri toivelaulukirja -sarjasta.
Huomattavasti useampia Piafin ja Brelin lauluja on esitetty teattereissa, sekä suomeksi että ruotsiksi. Susanna Haaviston albumi Laulusi elää, Brel koostuu Liisa Ryömän Helsingin kaupunginteatterille laatimista suomennoksista. Haaviston Pakko saada laulaa - Edith Piaf -albumin laulutekstit puolestaan ovat pääosin Esko Elstelän teatterille tekemiä suomennoksia. Jotkut kappaleet on käännetty moneen kertaan eri...
Ihan ensimmäistä suomenkielistä viittausta olio-ohjelmointiin voi olla hankala jäljittää, mutta viitetietokannoista saatavissa olevien tietojen perusteella olio-ohjelmointi käsitteenä ilmaantuu suomenkieliseen tietotekniseen kirjoitteluun 1980-luvun jälkipuoliskolla; mainintoja löytyy vuodesta 1986 lähtien. Alkuun terminologiassa on pientä horjuvuutta: varhaisissa teksteissä puhutaan sekä "olioperustaisesta" että "oliosuuntautuneesta" ohjelmoinnista; vähitellen lyhyempi ja ytimekkäämpi "olio-ohjelmointi" alkaa vallata alaa ja vakiintua käytetyksi termiksi.
Olioiden "virallisen" saapumisajankohdan voisi ehkä kuitenkin asettaa vuosiin 1989-90, jolloin sekä tieteellisissä että erikoisaikakauslehdissä ilmestyi useita olio-ohjelmoinnin...
Vaikka se ei aivan täsmälleen kysymyksessä esitettyjä muistikuvia vastaakaan, ehdottaisin silti Jennifer Rees Larcomben kirjaa Paholaiskivi (Perussanoma, 1994). Päähenkilön nimi tässä on Manda. Mandaa ei sijoiteta toiseen perheeseen, vaan hänen perheestään tulee sijaisperhe "kummalliselle" Mary-tytölle, joka haluaa itseään kutsuttavan Sheeshaksi. Kirjan kannessa mustahiuksinen tyttö (kaiketikin Sheesha) nostaa kaulassaan olevaa kivistä amulettia kohti katsojaa.
"Viisitoistavuotias Manda on raivoissaan, kun perheeseen liitetään kummallinen Sheesha-tyttö. Tämän kiinnostus intialaiseen mystiikkaan kuitenkin tarttuu. Varsinkin salaperäinen musta kivi näyttää antavan yliluonnollisia voimia. Mutta auttaako se löytämään Sheeshan kadonneen isän?...
Antigeenit ovat rakenteita, joita vastaan immuuni- eli puolustusjärjestelmämme reagoi. Useimmiten sanaa käytetään erilaisten taudinaiheuttajien, kuten virusten ja bakteerien, yhteydessä. Puhutaan esimerkiksi erilaisista virusantigeeneista, joista esimerkkinä Covid-19-pandemian yhteydessä tunnetuksi tulleet SARS-CoV-2-viruksen pinnalla olevat piikkiproteiiniantigeenit, joita hyödynnetään taudin diagnostiikassa.
Autoimmuunitaudeissa immuunijärjestelmä hyökkää kehon omia rakenteita eli autoantigeenejä kohtaan. Auto-etuliite juontuu kreikan sanasta autos, ja tarkoittaa omaa tai itseä. Autoantigeenit ovat perinnöllisiä eli perintötekijöidemme määrittämiä. Autoimmuunitautien perinnöllisyys ei kuitenkaan liity näiden antigeenien ominaisuuksiin...
Kappale on levytetty useita kertoja, ja se on myös muutamassa nuottikokoelmassa. Eri levytykset ja nuottitiedot löytyvät Suomen kansallisdiskografia Violan kautta. Violan mukaan säveltäjä on Jimi Constantine. Sanoittajiksi on merkitty Risto Asikainen, Mikael Gabriel Sohlman ja Dan Tolppanen kaikissa tapauksissa, mutta joissakin tapauksissa myös Jimi Constantine ja Uniikki.
Violan tiedot levytyksistä ja nuoteista löytyvät alla olevan linkin kautta:
https://viola.linneanet.fi/vwebv/search?searchArg=Boom+kah&searchCode=T…
Ryhmien ohjaamiseen liittyvä kirjallisuus näyttää usein keskittyvän nimenomaan pitkäjänteiseen ryhmätoimintaan. Veli Kaukkilan Ryhmästä enemmän : käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle (SMS-tuotanto, 2007) saattaisi kuitenkin sisältää hyödyllistä tietoa myös tähän tarpeeseen.
Mahdollisesti myös fasilitointia käsittelevien kirjojen antia voisi soveltaa tässä:
Sipponen-Damonte, Mirjami: Varmuutta fasilitointiin (Alma Talent, 2020)
Kantojärvi, Piritta: Fasilitointi luo uutta : menesty ryhmän vetäjänä (Talentum, 2012)
Ehkäpä myös puhe- ja esiintymistaidon kirjoista voisi saada ajatuksia. esim. Valkila, Oili: Loista puhujana : puhumisen taito, halu ja uskallus : laita itsesi likoon! (Yrityskirjat, 2014).
Näiden hakupalvelujen avulla voit etsiä useimmat suomalaiset kirjastot, mistä haluamasi teos voisi löytyä.
Frank-monihaku: https://monihaku.kirjastot.fi/fi/
Finna: https://finna.fi/
Maaliskuussa 1984 Kirjastonhoitajaliiton hallitus suunnitteli lakkoa pidettäväksi 16.4. sekä 24.-25.4.1984. Lakon oli määrä koskea vain suurimpia paikkakuntia. Turusta lakkoon osallistui 53 kirjastonhoitajaa. Mukana oli 34 paikkakuntaa ja yhteensä yli 600 kirjastonhoitajaa. Huhtikuussa 1984 Kirjastonhoitajaliitto suunnitteli jatkavansa työtaistelua, jos sopimukseen ei päästäisi. 3.5. 84 lakko jatkuisi Espoossa, Porissa, Kauniaisissa ja Jyväskylässä ja laajenisi 10.5.84 Joensuuhun, Seinäjoelle, Helsinkiin ja Vantaalle. (Kirjastouutiset 1984.) Kirjastonhoitajalehden mukaan taistelua kesti kaksi ja puoli viikkoa. Lakko oli onnistunut, mutta lopputulos ei. Valtakunnansovittelija antoi kaikille lakossa oleville akavalaisille ryhmille...
Etsitty kirja saattaisi olla Michel del Castillon Tanguy, aikamme lapsi. Sen viidennestätoista luvusta löytyy lyhyt keskustelu, jonka päätteeksi yksi Tanguyn vankitovereista toteaa: "Ei sodassa ole voittajia eikä voitettuja: vain uhreja."
Päivikin satu on vuodelta 1918 ja sen on kirjoittanut Aili Somersalo. Kirjasta on otettu useita painoksia ja sitä on saatavissa useissa kirjastoissa, myös Kirkkonummen kirjastosta. Suosittelen sinulle myös Päivikin sadun rinnakkaisteosta, niin ikään Somersalon kirjoittamaa Mestaritontun seikkailuja, jossa myös puhutaan Päivikistä... Mestaritonttu oli minun mielikirjojani lapsena.
Tuija Ernamo on toiminut lukijana kevättalvella 1988 esitetyssä Piippa ja kaverit-nimisessä lastenohjelmassa kuudessa jaksossa.
Muutoin Ernamon filmografiatietojen mukaan hänellä ei vaikuttaisi olevan ääninäyttelijän rooleja.
Koko kansan tuntemaksi Ernamo on tullut elokuva-, televisio- ja teatterirooliensa kautta.
Tuija Ernamo Elonetissä.
Tuija Ernamo IMDB-palvelussa.
