Hei,
Lastenkirjallisuus jaetaan ensiksi kaunokirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen. Kaunokirjallisuus jaetaan edelleen proosaan, runouteen ja draamaan. Jaottelu periytyy Aristoteleen Runousoppi-teoksesta. (Aristoteles: Runousoppi, 1998.) Tätä karkeaa jaottelua voi käyttää myös lastenkirjallisuudessa.
Lasten- ja nuortenkaunokirjallisuuden voi jaotella edelleen
katselukirjoiksi ja kuvakirjoiksi, jotka ovat yleensä suunnattu pikku lapsille. Runot, riimit ja näytelmät ovat perinteistä lastenkirjallisuutta samoin kuin sadut. Alakouluikäisille lukemaanoppineille on suunnattu ns. ahmimisikäisten kirjat ja melkoinen osa sarjakirjoista. Myös sarjakuvat ovat oma ryhmänsä lastenkirjallisuutta. Sen lisäksi on tietenkin lasten tietokirjallisuus....
Kysymyksen Haavikko-sitaatti ei ole peräisin runosta, vaan proosateoksesta Rauta-aika, sen viimeisestä luvusta. Näillä sanoilla alkaa Ilmarin viimeinen repliikki:
- Kuolema. Että pelkäänkö minä sitä. Mitä minä sitä pelkäisin. Eikö se työnsä osanne. Ei kai se tätä asiaansa matkalla unohda. Ei unohda! Ei tämä huono elämä ollut. On nähty huonompiakin. Ei tämä huono ollut. On se kaiken ottanut minkä se on antanutkin. Tasan se meni. Ei se huono ollut. Tuli vain kaikki tehdyksi. Tehköön se työnsä nyt, kuolema. Minä tahdon nukkua, hyvin, pitkään. Hyvin pitkään. Väsyttää.
Kaikki Tuurin Rata-kirjat ovat lainassa, joten asiaa ei voinut tarkistaa. Mäystin-sanasta on kuitenkin ainakin aikaisemmin ollut käytössä myös muodot näystin ja mälyke. Kaikki sanat tarkoittavat "suksen jalkaremmiä, varpaallista".(Lähde: Suomen kielen etymologinen sanakirja 2, 1958) Eli voi hyvinkin olla, että n-alku on tarkoituksellinen.
Wilhart-nimi on esiintynyt eri muodoissa Willhard, Willhart, Willehart ym. Alkuaan se on muodostunt muinaissaksalaisista sanoista willio 'tahto' ja hart 'luja', 'kova'. Kustaa Vilkuna tulkitsee tavallisimman suomalaisen vastineen Villehartin merkitykseksi 'innokas taistelija', 'riitelijä', yhdistettynä selitykset siis antavat 'tahdonvoimainen taistelija'. Meikäläisissä kalentereissa Villehart (erilaisina muunnelmina: Willehald, Willehard, Willehad jne.) on ollut vuosina 1709-1907 marraskuun 8. päivän kohdalla. Kansanomaisia nimimuunnelmia ovat Vilhartti, Vilhaartti, Vilhaatti, Haartti, Haarti ja Hartti. Meikäläinen perinteinen nimipäivä (8.11.) on alkuaan Bremenin lähetyspiispan Willehadin (n. 740-789) muistopäivä.
Etunimet / Kustaa...
Suomen sanojen alkuperä (etymologinen sanakirja 1: A -K) -kirjan mukaan kemi tarkoittaa eri murteissa joko ketoa, kenttää, tannerta, huonosti kasvaa niittyä tai veteen sortunutta jokiäyrästä tai korkeaa, kuivaa, kumpuista heinämaata, jossa kasvaa mm. katajapensaita. Viimeksi mainittuun merkitykseen liittyvät luultavasti myös nimet Kemi ja Kemijoki ja -järvi, ja ehkä myös Kemiö.
Justus tarkoittaa latinan kielellä oikeamielinen, rehellinen, vanhurskas. Uudessa Testamentissa Justus oli mies, jota ehdotettiin apostoliksi pettäjä Juudas Iskariotin jälkeen. Katolisessa kirkossa Justus on neljäntoista pyhimyksen nimi. Kirkon kalenteriin nimen on tuonut Lyonin piispa Justus, joka perimätiedon mukaan kuoli 2.9.309. Suomalaisessa almanakassa Justuksen päivä oli tämän päivän mukaisesti vuosina 1708-1907 ja on Ruotsin almanakassa edelleen.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Nimipäivättömien nimipäiväkirja, 1989 ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja, 1999.
Tweedledum ja Tweedledee esiintyvät Lewis Carrollin kirjassa Liisa peilimaailmassa
(Through the looking glass). Suomenkielisessä käännöksessä nimet ovat Tittelitom ja Tittelityy.
Kirjan ovat kääntäneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner.
Venäjänkielisestä kvaterka-sanasta johdettu vaterkka on vanha tilavuusmitta (1/4 kannua). Kvaterkan taustalla on latinan neljännestä tarkoittava sana quartarius, johon perustuu esimerkiksi myös englannin quarter. Etelä-Karjalassa vaterkka on tarkoittanut myös mukia.
Lähde:
Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja (WSOY, 1979)
Nykysuomen sanakirjan (osa 3) mukaan sana vihmoa juontaa juurensa sanasta vihma, joka puolestaan tarkoittaa pienipisaraista tihkusadetta. Sana tarkoittaa myös pirskottamista, eli veden ripottamista pieninä pisaroina.
Lähde: Nykysuomen sanakirja (osa 3). WSOY.
Väitöskirjatutkija on henkilö, joka tekee aktiivisesti väitöskirjaansa. Väitöskirjan kirjoittaminen on tutkijanuran ensimmäinen askel. Usein näkee käytettävän myös nimityksiä tohtorikoulutettava tai nuorempi tutkija. Tieteentekijöiden liiton mukaan nimikkeen tulisi olla joko väitöskirjatutkija tai nuorempi tutkija.
https://www.acatiimi.fi/6_2017/14.php
Seuraavassa Politiikasta-lehden artikkelissa avataan hyvin yliopiston tutkijahenkilökunnan nimikkeitä:
https://politiikasta.fi/keita-yliopiston-tutkimushenkilokuntaan-kuuluu-ja-mita-he-tekevat-tyokseen/
Helena Sinervo ei ole mitään sukua Elvi Sinervolle. Tämä selvisi sekä Helsingin Sanomien artikkelin kautta että Helena Sinervon entisen opiskelutoverin avustuksella. HS:ssa 22.6.1995 sanotaan seuraavasti: "Helena Sinervo ei ole sukua edesmenneelle Elvi Sinervolle - paitsi henkisesti: ..."
Tampereen seudun karttanimistö -tietokannan (http://teto.tampere.fi/nimisto/index.htm) mukaan Sorinahde on Ratinasta Kalevaan nouseva jyrkkä mäki. Alueella sijaitsee nykyään Tampereen yliopiston keskustakampus ja rautatie. Rautatien ylittävä, Kalevantien ja Vuolteenkadun yhdistävä silta on nimeltään Sorinahteen silta. Sorinahde ei siis ole kaupunginosa, vaan sijoittuu Kalevanharjun ja Ratinan kaupunginosien rajalle.
Minnan pääsiäismuna löytyy Marjatta Pokelan lastenlaulukokoelmasta Eveliinan lauluja. Siinä on sanat ja nuotit kosketinsoittimille. Leppävaaran kirjastosta teos on tällä hetkellä lainassa, mutta sitä löytyy monista pääkaupunkiseudun kirjastoista.
Mielenkiintoinen kysymys. Aika ikävää, jos sinulle on välittynyt ammattikunnastamme tuollainen kuva. Jos tarkkaan seuraat, huomaat että kirjastolaiset eivät aina istu tuijottamassa ruutuaan vaan liikkuvat myös hyllyjen välissä, istuvat isojen ja pienten asiakkaiden kanssa yhdessä lukemasssa satuja tai keskustelemassa tai vaikka puhumassa lukemisesta tai digitaidoista.
Mutta siis. Jos kirjaston työntekijä istuu tiskin ääressä yhdessä asiakkaan kanssa ja näyttää tuijottavan ruutua, hän ilmeisesti palvelee asiakastaan. Silloin hän saattaa keskustella asiakkaan lainoista, auttaa asiakasta tiedonhaussa tai vaikka erilaisten nettipalveluiden käytössä. Vaikka asiakas ei olisikaan paikalla saatamme siitä huolimatta palvella asiakasta. Asiakas...
Nimien Tiistenjoki ja Tiisijärvi alkuperästä ei olla yksimielisiä, vaan selityksiä on useita. Lapuan historia I-teoksesta sekä Tuomo Paavolan kylähistoriikista Komia kyläksi - piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia (2001) löytyy tietoa Tiistenjoki- ja Tiisijärvi-nimistä:
Yksi selitys liittyy sukunimeen Tiisa. Sukunimenä Tiisa on esiintynyt 1500-luvulla Satakunnassa. Satakunnasta on tehty Etelä-Pohjanmaalle suuntautuneita eräretkiä, joten on mahdollista, että nimi on kulkeutunut mukana esimerkiksi siten, että metsästäjät ovat nimenneet omistamansa riistamaat sukunimensä mukaan.
Erään selityksen mukaan tiisa on tarkoittanut eläintä tai paikkaa, joka on ollut metsänhaltija Tapion erityisessä suojeluksessa.
Nykysuomen sanakirjan mukaan...
Hän lähti on Hilja Aaltosen runo kirjasta Sydämeni virsi : runoja ja omaelämäkerta. Se oli yksi kirjan vuonna 1974 ilmestyneeseen laajennettuun painokseen lisätyistä runoista. Sydämeni virsi sisältyy Aaltosen Koottuihin teoksiin laajennetusta 2. painoksesta alkaen (1994).
Kyseessä on Aisopoksen satuun perustuva August Ahlqvistin runomukaelma ”Kettu ja korppi”, joka on ilmestynyt A. Oksasen eli Ahlqvistin runokokoelmassa ”Säkeniä” (G. W. Edlund, 1874). Runo löytyy myös Eero Salolan ja Eino Keskisen toimittamasta teoksesta ”Lausuntarunoja nuorelle väelle” (4. painos; Valistus, 1958). Koska Ahlqvistin – ja toki Aisopoksenkin – tekijänoikeudet ovat jo aikoja sitten rauenneet, laitan runon tähän kokonaisuudessaan:
KETTU JA KORPPI
(Mukaelma)
Aamuisissa alkoi olla päivä,
aholla kun juoksi ketturäivä,
joka etsi aamusuurustansa,
sillä nälkä kurni suoliansa,
kun ei eilispäivän syömisistä
ollut paljon yhtää [painovirhe?] virkkamista.
Tuossapa nyt keksi korpin puussa,
joll’ ol’ aika juustokyörä suussa.
Vesi kiehahtavi...
Tässä joitakin mahdollisia teoksia. Kaikkien teosten tapahtumia ei tosin voi tarkkaan paikantaa juuri jollekin tietylle vuosikymmenelle, mutta summittainen ajallinen jatkumo teoksista muodostuu. Gribojedov, Aleksandr: Viisauden haitta (Gore ot uma: näytelmä), Puskin, Aleksandr: Jevgeni Onegin, Gogol, Nikolai: Iltoja maatilalla Dikankan lähistöllä, Nevan valtakatu, Päällysviitta, Nenä, Mielipuolen päiväkirja, Muotokuva, Reviisori, Kuolleet sielut; Lermontov, Mihail: Aikamme sankari; Herzen, Aleksandr: Kuka on syyllinen? (Kto vinovat?), Nekrasov, Nikolai: Ehoa kenen elo on (Komu na Rusi zit horoso); Gontsarov, Ivan: Oblomov, Tavallinen juttu; Turgenjev, Ivan: Metsämiehen muistelmia, Isät ja lapset, Aateliskoti, Aattona, savua; Dostojevski,...
Aino Kallaksen päiväkirjoja ei valitettavasti ole käännetty englanniksi.
Lähteet:
https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/index.php?lang=FIN
