Sanonnalla ei ennusteta tulevaisuuden olevan valoisa, vaan uhkaava. Sanonnalla viitataan nahkojen käsittelyssä tarpeellisiin kuivausvälineisiin.
Sanonta on osa repliikistä kirjassa Tuntematon sotilas. Lause on alunperin kirjoitettu kersantti Penttisen sanomaksi ja kuuluu: "Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan."
Ilkka Remekselle ei ole yhtä selkeästi pääteoksiksi nostettavia kirjoja kuin monilla muilla kirjailijoilla. Esimerkiksi Ari Haasion teos ”Kotimaisia dekkarikirjailijoita” ei nosta mitään kirjassa esitellyistä Remeksen teoksista ylitse muiden, joskin siinä todetaan, että Remeksen esikoisromaani ”Pääkallokehrääjä” oli suomalaisen jännityskirjallisuuden kannalta merkittävä teos. Sen voisi hyvin laskea minustakin yhdeksi Remeksen tärkeimmistä teoksista.
Painosten lukumäärää tarkasteltaessa yksi Remeksen romaaneista nousee ylitse muiden: ”Ruttokellot”, josta on otettu Fennica-tietokannan mukaan perätä 18 painosta. Kirja herätti aikanaan keskustelua, kun silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kritisoi sitä. Teos sai kuitenkin myös positiivisia...
Omakotiasujille tarkoitetulla Suomela-sivustolla on artikkeli ampiaisen torjunnasta: http://www.suomela.fi/1498.html Tällä sivulla tosin on enimmäkseen kyse pesän hävityksestä.
On olemassa torjunta-ainetta käyttävä hyönteisansa: http://www.fi-service.fi/syottiasema.html
Eräs neuvo on: ”Älä jätä houkuttelevia herkkuja tai mehuja avonaisina esille: ampiaiset saattavat pujahtaa sisään mehupulloihin ja tetroihin. Jos itse siedät hajuja, voit paistaa rasvaa tai sipulia pannulla tai keittää viinietikkaa kattilassa. Pistele valkosipulinkynsiä sitruunaviipaleisiin ja jätä esille. Kirjoittaja ei ole testannut, mutta ainahan voi yrittää.....” (http://www.transmeri.fi/torjunta/index.cfm?cd=21314&doc=530&language=Fi… ) Toisaalta pullon...
Kattava teos yökkösten toukista on Matti Aholan ja Kimmo Silvosen kaksiosainen "Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat", mutta se keskittyy siis vain yökköslajien toukkien esittelyyn. Eri kiitäjä- ja kehrääjälajien toukista on aika hyvin valokuvia kirjassa "Suomen kiitäjät ja kehrääjät" (toim. Olli Marttila). Valokuvia myös päiväperhosten toukista on eri perhoslajien esittelyjen yhteydessä jonkun verran joskaan ei kattavasti esim. Seppo Parkkisen kirjassa "Perhoset". Perhosista on luonnollisesti paljon muitakin teoksia, mutta muista kirjastossamme nyt paikalla olevista perhoskirjoista en löytänyt yhtä paljon perhostoukkien valokuvia.
Internetissäkin on monia sivuja aiheesta. Hyvä suomalainen vaikkakin englanninkielinen sivusto on
- Larvae of...
Mihin voin viedä vanhat kirjat -kysymykseen on vastattu esim. Suomen keräystuotteen sivulla http://www.suomenkeraystuote.fi/fi/lajittelu/usein-kysytyt-kysymykset. Siellä ja myös Kierrätysinfossa http://www.kierratys.info/laji_paperi.php kerrotaan, että kirjat ilman kansia voi laittaa paperinkeräykseen. Jyväskylän kaupungin jätehuollon sivulla http://www.jyvaskyla.fi/jate/kodinjatteet/paperi sanotaan myös, että pehmeäkantisia kirjoja voi laittaa paperinkeräyksen. Kannet (ja kirjat kansineen, jos niitä ei irroteta) ovat paikkakunnasta riippuen energia- tai sekajätettä.
Tässä jotain tietoa sinulle kolmesta apinasta - valitettavasti en onnistunut löytämään sinulle yhtään teosta, missä olisi kyseinen tarina kerrottuna - saattaa myös olla, yhtä ainoaa tarinaa ei olekaan, vain erilaisia muunnelmia tästä myytistä eri muodoissa: veistoksia, erilaisia viittauksia uskomuksissa jne. Sen sijaan löytyy tietoa myytin lähteestä, ja tarinaan liittyvistä kuvista. Jos joskus onnistut löytämään sadun, olisimme iloisia, jos lähettäisit tiedon meille!
Eli: Kolme apinaa liittyy ikivanhaan japanilaiseen uskomusperinteeseen. Japanissa legendan aihe ilmenee niin uskonto- kuin kirjallisuustieteessäkin. Aihetta on käytetty paljon taiteessa: Nikko-nimisestä paikasta Japanissa löytyy puukaiverrustyö, missä kolme apinaa esiintyvät;...
Kirjakaupasta voi ostaa valmiita lomakkeita perunkirjoituksen tekoa varten. Myös asiakirjamalleja sisältävissä kirjoissa samoin kuin perunkirjoitusoppaissa on valmiita malleja.
Lain mukaan perunkirjoitus on toimitettava jokaisen Suomessa kuolinhetkellään vakituisesti asuneen
henkilön jälkeen.
Kirjassa Puronen, Pertti: Näin teen perukirjan itse (Kauppakaari, 1999) mainitaan että perunkirjoituksen
toimittamisvelvollisuus on ensisijaisesti sillä kuolinpesän osakkaista, jonka hoidossa pesä on (eloonjää-
neellä puolisolla, vainajan perillisillä tai testamentinsaajilla).
Teoksen mukaan ns. tavallisen pesän perukirjan pystyy maallikkokin tekemään itse. Sen sijaan "jos pe-
sään kuuluu yritysvarallisuutta tai se on huomattavan laaja, tai...
Sähköpostiosoitteen hankkimiseen on muutamia eri toimintamalleja:
a)Voit hankkia ns. ilmaisen osoitteen joltakin palveluntarjoajalta esim. Google.com (gmail), Yahoo.com, Hotmail.com tai Suomessa vaikkapa MTV3 (luukku.com). Näihin osoitteisiin luotuihin sähköpostiosoitteeseen saa usein myös muita verkkopalveluja esim. Google+ tai Flickr-kuvagalleria (Yahoo). Osoite hankitaan luomalla palveluun oma sähköpostitili painikkeesta ”luo tili”. Tämän jälkeen määritetään sähköpostiosoitteen alkuosa ennen @-merkkiä. Loppuosa osoitteesta määräytyy palveluntarjoajan verkko-osoitteen mukaan. (esimerkiksi oma etunimi.sukunimi@gmail.com ). Seuraavaksi luodaan salasana jolla sähköpostitili avataan verkkosivujen kautta.
b)Internet-yhteytesi tarjoaja antaa...
Poliisin sivuilta ei tosiaan suoraan löydy tietoa, milloin uutta passia voi aikaisintaan hakea. Sehän saattaa riippua siitä, kuinka ahkerasti henkilö matkustaa ja passi täyttyy leimoista. Poliisi.fi:ssä sanotaan näin:
"Kun haet passia verkossa, sinun ei tarvitse käydä poliisiasemalla, jos
-olet käynyt passivirkailijan tunnistettavana ja antamassa sormenjälkesi passi- tai henkilökorttihakemusta varten enintään 6 vuotta sitten
-nimesi on sama kuin edellisessä passissasi
-lupavirkailija pystyy toteamaan, että uusi passikuvasi esittää samaa henkilöä kuin edelliset passikuvasi
Kaikkien kolmen edellä mainitun ehdon on täytyttävä. Ei siis riitä, että sormenjäljet on joskus otettu, vaan sen on täytynyt tapahtua viimeisten kuuden vuoden aikana...
Kahden luonnostaan toisiinsa sekoittumattoman nesteen - kuten esimerkiksi öljyn ja viinietikan - seosta kutsutaan emulsioksi. Emulsiossa on useimmiten toisena faasina pooliton ja toisena polaarinen neste. Salaatinkastikkeen tapauksessa öljy on pooliton ja etikka polaarinen.
Emulsion muodostumisen kannalta on olennaista, että ainekset sekoitetaan voimakkaasti keskenään. Jos halutaan saada aikaan pysyvä emulsio, rasvaa lisätään vähitellen muihin aineksiin samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisäksi tarvitaan pienten rasvapisaroiden ja nesteen toisiinsa sitovaa ainetta, emulgaattoria. Kastikkeiden valmistuksessa käytetään tavallisesti kananmunaa, joka sisältää lesitiiniä. Emulgaattoreita ovat myös proteiinit, tärkkelys, sinappi, hienojakoiset...
Pentti Lempiäinen kertoo "Suuressa etunimikirjassaan" Kira-nimen (Kyra) olevan alunperin katolisen kirkon pyhimysluettelosta löytyvän syyrialaisen pyhimyksen nimi 400-luvulta. Erakkotytön kerrotaan eläneen täysin vaiti koko vuoden helluntaipäivää lukuunottamatta. Suomen ortodoksisessa kalenterissa nimipäivä 28.2. Eeva Riihosen teoksessa "Mikä lapselle nimeksi?" kerrotaan taas nimen olevan venäläinen muunnos nimestä Kyra (alkuaan kreikan Kyrene, "kyrenelainen nainen). Kiran suomalainen muunnos on Kiira. Eero Kiviniemen teoksissa "Rakkaan lapsen monet nimet" ja "Iita Linta Maria. Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen" kerrotaan Kira- ja Kiira-nimien yleisyydestä. Esim. vv.1980-1991 annettiin Kiira-nimi 133 kertaa ja Kira 135 kertaa. Kira on...
Kielitoimiston sanakirjan mukaan hiukoa ja huikoa ovat saman sanan rinnakkaismuotoja. Niitä voi siis molempia käyttää. Kolmas muoto on hiukaista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/hiukoa?order=entry&field=&baseforms=false
Tampio esiintyy talon- ja sukunimenä Kainuussa ja Itä-Lapissa. Nimi Tambio on esiintynyt jo 1600-luvun lopulla Sotkamon käräjillä. Nimi saattaa liittyä muihin Suomessa esiintyviin Tamppi-nimiin. Tamppi-nimien arvellaan perustuvan esimerkiksi paikannimiin. Tamppi eli tamppimylly (ruotsin stamp) toimi veden avulla ja siinä tampattiin eli vanutettiin sarkaa tai puitiin rukiintähkiä. Tamppi on ollut myös sepän työkalu. Ruotsin damm merkitsee höyryä ja usvaa sekä myös pölyä ja tomua. Enemmän nimestä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet, Otava, 2000.
Vanhoista rahoista on kysytty aikaisemminkin. Voit selata vastauksia Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta osoitteesta http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkisto/ Hakusana: rahat.
Vanhojen rahojen hintatietoja löytyy teoksesta Suomen rahat arviohintoineen 2008. Rahojen arvoon vaikuttaa myös se, missä kunnossa ne ovat. Rahoille on määritelty kuntoluokat, jotka löytyvät myös Suomen Numismaatikkoliiton nettisivulta: http://www.numismaatikko.fi/ . Siellä on myös muuta tietoa vanhoista rahoista ja keräilystä.
Mainitussa teoksessa 5 pennin reikäkolikolle (1941) on määritelty hinta vain korkeimmassa kuntoluokassa, 1 e.
25 pennin kolikon (1939) keräilyarvoksi on määritelty korkeimmassa kuntoluokassa 6 e ja sitä alemmassa 3 e, muissa...
Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat samanpituisiksi vuonna 1971. Vuonna 1975 äitiysrahakausi ja siis myös äitiysloma on ollut 174 arkipäivää ja vuonna 1978 186 arkipäivää. Vuonna 1980 äitiysrahakausi on ollut 234 arkipäivää, josta 210 päivää on pitänyt äiti ja seuraavat 24 päivää joko äiti tai isä. Vuonna 1982 tuli voimaan laki, jonka mukaan äitiysrahaa maksettiin äidille 158 arkipäivää ja seuraava 100 arkipäivää joko isälle tai äidille. Vuonna 1985 vanhempainetuudet jaettiin kolmeen eri jaksoon: äitiysrahakauteen (vain äidille), vanhempainrahakauteen(toiselle puolisolle) ja isyysrahakauteen. Jos äiti käytti sekä äitiysrahakauden, että vanhempainrahakauden, niin loman pituudeksi tuli 263 päivää. Siitä äitiysrahakauden...
"Uusi suomalainen nimikirja" on laaja teos, joka sisältää tietoa myös kaikista mainituista sukunimistä ja suvuista. Kannattaa tutustua esim. tuohon kirjaan, jos haluaa ko. sukunimistä lisää perustietoa. Tässä lähinnä mainitusta teoksesta löytyvää perustietoa ko. suvuista ja sukunimistä:
1. Jauhiainen. Uusi suomalainen nimikirja kertoo, että Jauhiainen ja sen lähinimet ovat lähinnä etelä-karjalaisia ja tunnetaan myös Karjalan kannakselta jo 1500-luvulta. Sieltä nimet ovat levinneet myöhemmin mm. Savoon ja Pohjois-Karjalaan.
2. Sukunimi Muje on lähinnä pohjois-karjalainen. Uusi suomalainen nimikirja: "Nimeen sisältynee itämurteiden muje(h) 'muikku', joka on voitu antaa lisänimeksi esim. kalastajalle".
3. Kotkaa merkitsevä Kokkosen...
Suomen sukututkimusseuralla http://www.genealogia.fi/ on erilaisia palveluja, joiden avulla voi selvittää sukunsa alkuperää. Esimerkiksi SukuWikistä http://suku.genealogia.fi/sukuwiki/index.php/Etusivu hakemalla henkilöistä saa mm. ammatin, kotipaikan ja asuinpaikan. Suku Forumin keskustelualueella Suku http://suku.genealogia.fi/forumdisplay.php?f=28 voi esittää suvun taustoihin liittyviä kysymyksiä rekisteröidyttyään palveluun. Hiski-tietokannasta http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi voi hakea kirkonkirjoissa olevia henkilöitä ennen 1900-lukua. 1900- ja 2000- luvulla syntyneisiin kohdistuvat sukututkimuskyselyt täytyy osoittaa kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon.
MyHeritage –palvelusta http://www.myheritage.com/research/...
Pentti Lempiäisen teoksen Suuri etunimikirja mukaan nimi Minka on puolalainen lyhentymä nimestä Vilhelmina. Nimestä Vilhelmina (Vilhelmiina)sama teos kertoo seuraavaa: Vilhelmin sisarnimi, joka otettiin Ruotsi-Suomessa almanakkaan 1789 kuningas Kustaa IV Adolfin puolison Fredrika Dorotea Vilhelminan kunniaksi. Edelleen sama teos kertoo nimen Vilhelm alkuperästä seuraavaa: muinaissaksan 'wille', tahto + 'helm', suoja, kypärä, siis = lujatahtoinen kypäränkantaja. Nimi oli Saksassa keskiajalta lähtien yksi suosituimpia etunimiä. Siitä on kehittynyt eri kielissä suuri määrä muunnoksia.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan (1999) mukaan Auli on lyhentymä Aulikki-nimestä. Nimillä ei ole kirjan mukaan sisällöllistä merkitystä. Auli-nimi on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1929 alkaen. Kustaa Vilkunan teoksessa Etunimet (2005) todetaan lisäksi, että Auli on ollut suosittu nimi Suomessa erityisesti 1940- ja 1950-luvuilla. Auli-nimi löytyy lisäksi inkerinsuomalaisesta kalenterista jo vuonna 1909.
Katariina-nimi on Lempiäisen mukaan yksi kristikunnan suosituimpia nimiä. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjassa kerrotaan, että Katariina-nimen alkuperä on kreikan kielen nimessä Aikatherinee, jonka merkitys on ’alati puhdas’. Katariinan päivää on muistettu kristityssä maailmassa Aleksandriassa vuonna 307 marttyyrinä kuolleen...
