Lasten lukemistutkimuksia on tehty jonkin verran. Kuvien merkityksestä luettavan valinnassa ei sen sijaan paljon ole. Ehkä näistä olisi apua:
- Kuvan katsominen ja tekstin lukeminen : kaksi tapaa saada visuaalista informaatiota : kuvan katsominen ja tekstin lukeminen teoriassa, lasten harrastuksissa ja kouluoppimisessa / Marja Vainiotalo (Turun yliopisto, lisensiaatintyö, 1993)
- Kuva ja sana : kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä / Kai Mikkonen (2005)
- Sadun ja sarjakuvan lukemisesta: tutkimus kolmasluokkalaisten lukemisharrastuksesta ja luetun vastaanotosta / Anna Maija Jauhiainen (1990)
- What’s in the picture? : responding to illustrations in picture books / edited by Janet Evans (1998)...
Yhtenä tehtävänä kevään 1974 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa oli kirjoittaa ajatuksista, joita herätti tehtäväpaperin kääntöpuolelle oheistettu P. Mustapään runo Aurinko pilkistää pilven takaa lumiseen metsään. Voisikohan olla niin, että jänis hankeen jättämine jälkineen on loikkinut muistikuviin Mustapään runosta sen inspiroimista omista ajatuksista? Mustapään metsään jänis on nimittäin onnistunut maastoutumaan niin hyvin, ettei siitä näy runon säkeissä jälkeäkään.
Aurinko pilkistää pilven takaa lumiseen metsään sisältyy Mustapään kokoelmaan Tuuli Airistolta (1969).
Kirjailija Jaakko Syrjän Muistissa Väinö Linna -teoksen lähteenä on ollut "kaikki mitä Väinö on minulle elämästään kertonut, ja minkä olen itse nähnyt ja kokenut 40-vuotisen ystävyytemme aikana".
Kyseisessä teoksessa (2004, s. 333-334) Syrjä kirjoittaa seuraavasti: "Ovatkohan yhdenkään suomalaisen romaanin henkilöt joutuneet sellaisen esikuvajahdin kohteiksi kuin Tuntemattoman sotilaan? - - Vähän jo kyllästyneenä Väinö sanoi minulle kerran mahdollisimman selvästi: todellisia esikuvia ovat vain Pylkäs ja Koskelan esikuva Einari Kokkonen. Kun Väinö sitten myöhemmin jossakin yhteydessä kertoi jääkärikapteeni Kärnästä, komppanianpäälliköstään, oli helppo todeta, että kyllä hänkin aika läheisesti muistutti kapteeni Kaarnaa, vaikka ei ollutkaan...
Kyseessä on Johannes Linnakosken kirjoittama runo Kultaiset vuodet, joka alkaa seuraavasti; Oli varhainen kevätaamu, kun äitini käteen nojaten astuin kotini ovesta ulos.
Ainakin muutamien suomalaisten teatterisukujen lapset ovat kirjoittaneet lapsuudesta teatterin maailmassa, osa kirjoista on muistelmia, osa kaunokirjallisuutta. Tällaisia ovat ainakin Annina Holmbergin Kaiku (2009), Elina Halttusen Saaressa kaikki hyvin (2009), Jotaarkka Pennasen Elämää pienempi näytelmä (2010) ja Tiina Rinteen Tanssivan tähden alla (2003).
Kun kysymyksessä ei ole mitään viitettä siihen, miten laajaa barokkimusiikin esittelyä kaivataan, suosittelen ainakin aloittamaan Wikipedian artikkelilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Barokkimusiikki), joka on mielestäni varsin onnistunut tiivistelmä, josta myös pääsee yksittäisiin säveltäjiin, jos on tarvetta.
Sen päättäminen, mikä on "tärkeätä" jossain taidemusiikin tyylikaudessa, on aina jossain määrin tulkinnanvarainen asia. Kun arkisesti puhutaan barokkimusiikista, sillä viitataan usein aikakaudella yleiseen konserttoon ja sen rakenteeseen (nopea - hidas - nopea), mutta myös tyylillisiin ominaispiirteisiin, kuten runsaaseen koristeluun ja bassolinjan (basso continuo) keskeiseen merkitykseen.
Musiikinteorian näkökulmasta asiaa...
Säkeet ovat alun perin Prévertin runon Chanson du mois de mai ensimmäinen säkeistö: "L'âne le roi et moi / Nous serons morts demain / L'âne de faim / Le roi d'ennui / Et moi d'amour". Neljäs säkeistö toistaa nämä rivit ja lisää vielä yhden: "Au mois de mai". Alkukielisenä runon voi lukea Prévert-valikoimasta Histoires (1946) tai sen täydennetystä laitoksesta Histoires et d'autres histoires (1963).
Kysymyksen suomenkielisen käännöksen alkuperää en valitettavasti onnistunut selvittämään. Ainoa kokonaisuudessaan suomennettu Prévert-kokoelma on Paroles vuodelta 1946 (Sanoja, 2016). Tutkimissani muita Prévert-suomennoksia sisältävissä runoantologioissa tai lehdissä ei "Toukokuun laulua" vastaani tullut. Runoilija Lasse Heikkilän Pariisissa...
Sota-aikana arvomerkkejä koskevien ohjeiden ja määräysten noudattaminen oli luonnollisesti erittäin haastavaa mm. materiaalipulasta johtuen. Tästä syystä arvomerkkien käytössä oli nähtävissä hyvin monipuolisia ja kirjaviakin käytäntöjä. Arvomerkit saattoivat olla osalla kauluslaatoissa, osalla laatattomissa kauluksissa ja osalla merkittynä olkapäänauhoin. Vaatimattomampia merkintätapoja puolsivat käytännön syiden lisäksi myös esim. naamioitumisseikat - värikäs kauluslaatta saattoi erottua maastossa liiankin hyvin. Kirjava käytäntö kosketti niin miehistöä, aliupseeristoa kuin upseeristoakin.
Sota-ajan kirjavista merkintätavoista siirryttiin takaisin virkapukuohjesääntöjen mukaisiin merkintöihin erillisillä käskyillä vuosina 1944-1947....
Mikäli kortin omistajalla ei ole kirjalainoja eikä hänellä ole kirjastoon maksettavia maksuja, kortti voidaan pyynnöstä poistaa. Lainakortin omistajan henkilöllisyyden varmistamiseksi pyyntöön voi lisätä sen henkilön yhteystiedot, joka hakee jäsenyyden poistamista. Lainakortti kannattaa vielä hävittää.
Jos kirjastokorttia ei ole käytetty kolmeen vuoteen, eikä asiakkaalla ole kirjastoon maksettavia maksuja tai kirjaston kirjoja lainassa, kortti saatetaan käyttämättömänä poistaa järjestelmästä.
Laulu on nimeltään Myyrälaulu. Sen on sanoittanut Aila Nissinen ja säveltänyt Sirkka Valkola-Laine.
Laulu kertoo Myyrä Matikaisesta ja se alkaa sanoin: "Kas myyrä Matikainen, hän pientareella tuolla tallustaa..." Aila Nissinen on kirjoittanut myös Myyrä Matikaisesta kertovia satukirjoja.
Laulu löytyy useilta hieman vanhemmilta cd-levyiltä ja nuottikirjoista, esimerkiksi:
Valkola-Laine, Sirkka: Lapset juhlivat : Laululeikkejä. 2 (1965)
Valkola-Laine, Sirkka: Pilvileikki : ja muita lastenlauluja. (1975)
Pääset kuuntelemaan laulun myös YouTubessa haulla "Myyrälaulu".
Internetistä löytyy muutamia hyviä suomenkielisiä sivustoja, jotka käsittelevät melko laajasti mm. Italian historiaa, kulttuuria ja ruokakulttuuria. Kaikki seuraavassa mainitut sivut löytyvät hakukoneilla, kuten Googlella, hakemalla sanalla Italia ja rajaamalla haun Googlen asetuksista koskemaan vain suomenkielisiä sivuja. Wikipedian laaja Italiaa käsittelevä sivusto löytyy osoitteesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Italia. Helsingin yliopiston kielikeskuksen sivuilla on myös käsitelty Italiaa: http://www.helsinki.fi/kksc/italia/italia/. Italialaisesta ruoasta löytyy tietoa esimerkiksi Raimo Miettisen opinnäytetyöstä, joka on hänen kotisivuillaan: http://www.uusikaupunki.fi/~ramiett/italialainen_ruokakulttuuri.html . Näillä sivustoilla ei...
Etsitty kirja on Metsäkoulu : iloinen kuvakirja pikkuväelle (WSOY, 1952). Kuvat piirsi Fritz Baumgarten, runot kirjoitti Albert Sixtus ja suomensi Hannes Korpi-Anttila.
Almanakkatoimiston sivuilla kerrotaan seuraavaa:
'Jos nimi ei ole almanakassa, nimipäivä määräytyy kantanimen mukaan.'
Kustaa Vilkunan kirjan 'Etunimet' mukaan nimen alkuosana on muinaissaksan adal, adel 'jalo', mikä on hyvin tavallinen saksalaisissa naisennimissä (esim. Adelgunde, Adelheid, Adelhilde). Sakari Topeliuksen 8-osaisen 'Lukemisia Lapsille' -teoksen 'Adalmiinan helmi' -sadun prinsessan kaimoja kutsuttiin lyhyesti nimillä Aada, Aata, Minna ja Miina.
Näiden tietojen perusteella Adalmiina voi viettää nimipäiväänsä 16. joulukuuta Aadan, Aulin ja Aulikin kanssa. Vuosina 1908 - 1928 16.12. nimipäiväänsä vietti Adele.
Lisää nimipäivätietoutta löytyy seuraavista linkeistä:
Wikipedia - Vapaa tietosanakirja
http://fi.wikipedia.org/wiki/...
Wikipedian ruotsinkielisessä versiossa slangi-sivulta on linkki sivulle http://www.slangopedia.se/
Suomenruotsalaisesta slangista löytyy artikkeli vapaasti luettavasta kirjasta Gruppspråk, samspråk, två språk, toimittanut Marika Tandefelt (2015).
Kunhan kirjastot taas aukeavat, kirjaston kokoelmasta löytyy kirja Sjödin: O som i ordbok : 2563 ovanliga, oborstade, omistliga ord (2017), josta voi myös olla hyötyä.
YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) internetsivuilta voit tarkastella väkivaltaisten kuolemien määriä eri alueilla.
https://dataunodc.un.org/crime/intentional-homicide-victims
Tietoa voi hakea myös maanosittain. Jos haluat tarkastella Afrikan tilannetta, valitse "Region"-valikosta "Africa".
Jos tarkoitat Vapaakirkon jäsenlehteä Suomen viikkolehti, jonka liitteenä ilmestyi Todistus -niminen nuorten lehti, lehti löytyy Kansalliskirjastosta Helsingistä. Lehti on luettavissa lukusalissa ja siitä on mahdollista saada kopioita. Kansalliskirjaston osoite Helsingissä on Unioninkatu 36, puh. 09 19123196.
Northanger Abbey ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi Eila Pennasen kääntämänä vuonna 1953 nimellä Neito vanhassa linnassa (viimeisin painos on vuodelta 2001). Pennasen suomennoksessa kysymyksen sitaatti kuuluu seuraavasti: "Puvut olivat hänen intohimonsa. Hän iloitsi viattomasti siitä että saattoi pukeutua hienosti; -- ."
Vuonna 1999 kirjasta ilmestyi Paula Merjamaan uusi suomennos Northanger Abbey -nimisenä. Merjamaa on tulkinnut kysymyksessä siteeratun tekstikohdan näin: "Vaatteet olivat hänen intohimonsa. Hänellä oli enimmäkseen harmiton mieltymys koreiluun, -- ."
Tampereen kirjastot palvelivat asiakkaitaan normaalisti sota-aikana – myös talvisodan kuukausina, joina kaupunkia pommitettiin kaikkiaan yhdeksään otteeseen (21.12., 25.12., 27.12., 31.12., 13.1., 15.1., 20.1., 17.2. ja 2.3.). Jatkosodan aikana Tamperetta ei pommitettu.
Kirjaston toimintakertomus vuodelta 1940 kuittaa talvisodan vaikutukset lakonisella huomautuksella: "Kirjaston vuositilastoja tarkastellessa käy ilmi, että sota vähensi talvikuukausien aikana huomattavasti kirjaston käyttöä." Vastaavanlainen vaikutus oli myös jatkosodan alkamisella, vaikka kaupunkiin ei tällä kerralla ilmapommituksia kohdistettukaan: "Sodan puhjettua [vuoden alkupuoliskon erikoisen vilkas lainausliike] huomattavasti hiljeni, kuten oli havaittavissa...
Punalippu -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan Azlag Jarga eli Emil Pyttynen siirtyi I MS:n alettua Kiirunaan, jossa työskenteli kaivoksilla kirvesmiehenä. Pyttysen elämänvaiheista löytyy lyhyesti seuraavista painetuista lähteistä:
Korhonen, Jaakko: Jätkät Taka-Kainuun taistelussa. Muistelmia. Julkaistu lehdessä Punalippu 1980:8, s.3-34
Etto, Jorma: Kesken viikon. Lapin kansa 5.4.1978,
Väyrynen, Vilho: Suutarinpoika porrastiellä. Pohjoinen 1979, s. 91-92, 343-344, 351-352.
Annina ja Anniina ovat venäläisiä muunnoksia Annasta. Anna taas on kreikkalainen muoto heprean kielen sanasta 'hannah', joka merkitsee armoa.
Olivia tarkoittaa latinan kielessä oliivipuun lehvää ja on Oliverin naispuolinen vastine.
Lähde:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
