Aleksei Nikolajevitš Tolstoi syntyi 1883 (vanhan venäläisen ajanlaskun mukaan 1882) ja kuoli 1945. Hän oli aatelissukua, arvoltaan kreivi ja Leo Tolstoin etäinen sukulainen. Hän vietti lapsuutensa maatilalla Samaran alueella ja kävi koulua Samarassa. Koulun jälkeen hän opiskeli Pietarin Teknisessä instituutissa. Insinöörin töitä Tolstoi ei tehnyt koskaan - hän alkoi kirjoittaa jo opiskeluaikanaan ja oli koko ikänsä ammattikirjailija. Vallankumouksen jälkeen Tolstoi muutti ulkomaille mutta palasi Neuvostoliittoon 1923. Neuvostoliitossa hän loi loistavan uran: hän oli yksi Neuvostoliiton menestyneimpiä ja suosituimpia kirjailijoita.
Tolstoi aloitti uransa runoilijana mutta siirtyi pian kirjoittamaan proosaa. ”Kärsimysten tie” (1921 – 1940)...
Sanat ovat laulusta nimeltä "Muista joka päivä", säv. Väinö Viitasalo, san. Oke Peltonen. Laulun sanat ja nuotit löytyvät ainakin teoksista Lasten toivelaulukirja (ISBN: 951-757-093-7) ja Lasten virsi (951-627-126-X).
Kirjastosta voi etsiä aiheesta kirjallisuutta PIKI-tietokannasta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2&sesid=1135084221&ulang=fin .
Kirjoita hakuruutuihin esim. sanat "antiikki", "jumalat" tai "mytologia" ja "Kreikka". Valitse hakutyypiksi kunkin ruudun kohdalla "Asiasana". Klikkaa lopuksi Hae. Saat tulokseksi kirjalistan, josta näet kirjan nimeä klikkaamalla sen tarkemmat julkaisutiedot. Ja jos klikkaat listalla kohtaa "Tarkasta missä", näet missä sitä on saatavissa. Voit myös tehdä kirjoista varauksen, jos sinulla on tunnusluku. Kysy lisätietoja kirjastostasi, henkilökunta tekee myös puolestasi varauksia kirjastossa.
Tässä muutama esimerkki tulosten joukosta:
Camp, John : Antiikin Kreikan maailma. Otava, 2004.
Simonsuuri...
Seppo on supisuomalainen, Kalevalasta lähtöisin oleva nimi, joten sille ei ole suoranaista italialaista vastinetta. Nimen kantakaima Kalevalan Seppo Ilmarinenhan oli taitava seppä. Seppo on yleensäkin suomalaisessa kansanrunoudessa taitava tekijämies. Nimelle on esitetty myös alkuperäksi Sebedeusta tai Sepeteusta. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Sepon äänteellisesti samantapaiseen nimeen Sebastianos, jonka italialainen muoto on Sebastiano.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Tuohityöoppaita on viime vuosina julkaistu useitakin. Tuohitöiden huollosta niistä ei juurikaan löydy ohjeistusta. Kaiketi ajatuksena on, että luonnonmateriaali saa patinoitua sellaisenaan.
Hiljattain suomennetussa ruotsalaisen Emma Dahlqvistin kirjassa Tuohi : punonta, levytekniikka, taittelu (Gummerus, 2020) annetaan kuitenkin joitakin vinkkejä tuohitöiden hoitamisesta. Tuohi on elävä materiaali ja se muuttuu ja kuivuu ajan myötä. Dahlqvist toteaa, että paras tapa hoitaa tuohiesineitä on käyttää niitä. Käsistä tarttuva rasva pitää tuohen pehmeänä ja notkeana.
Välillä tuohi kaipaa silti huolenpitoa. Tuohityötä voi silloin tällöin pyyhkiä haaleaan veteen kostutetulla rievulla, jotta se pysyy puhtaana. Jos tuohessa on tahroja, joita ei...
Vuoteen 1942 asti Huonekalutehdas Häklin puhelinnumero on ollut 2808. Seuraava meiltä löytynyt puhelinluettelo vuodelta 1945 kertoo numeron olevan lipastosikin takaa löytynyt "4991". Tämä keskuksen numero löytyy puhelinluetteloista aina vuoteen 1956 asti. Vuonna 1958 (vuoden 1957 luetteloa ei ollut) numero on muotoa 24 991. Näin ollen puhelinnumeroiden perusteella lipasto on valmistettu n. 1945-1956. Valitettavasti puhelinluetteloita ei löytynyt aivan joka vuodelta, joten pieni marginaali noihin vuosilukuihin täytyy lisätä.
Perimätieto kertoo, että siemenperunan voi hyvin puolittaa tai jakaa vieläkin pienempiin osiin sadon kärsimättä. Näin on menetelty pula-aikoina. Linkki Vauva.fi keskusteluun.
Anne Paalo taas toteaa kirjassaan Peruna s. 30:" Joskus on ollut tapana siemenperunoiden lohkaiseminen 2-4 osaan, mutta tätä tulee käyttää vain poikkeustapauksessa.... Suuret perunat on lohkottu siemenperunoiksi aikoina, kun perunaa on ollut niukasti saatavilla kuten sodan aikana. Lohkotut perunat antavat pienemmän sadon kuin kokonaiset ja ovat alttiimpia taudeille. Paras tulos lohkomisesta on saatu, kun mukula on leikattu pitkittäin kahteen osaan. Tällöin molempiin lohkoihin tulee saman verran latvapuolen silmuja. Lohkotut perunat pitää istuttaa heti, koska...
Apua!Orkesterin muodostivat seuraavat muusikot:
Alanko, Ismo
Akimof, Liisa
Amberla, Tuula
Hakulinen, Jussi
Heinäsirkka
Holm, Kari
Järvenpää, Sakke
Koskela, Kisu
Kuosmanen, Saku
Laaksonen, Pepe
Leskinen, Juice
Loueranta, Ila
Lähteenmäki, Toni
Maijanen, Pave
Muhonen, Sallamaari
Mustajärvi, Pate
Mäki-Laurila, Side
Neumann
Nevalainen, Mikko
Oliver, Twiggy
Pelle Miljoona
Pellonpää, Matti
Popp, Outi
Ruusukallio, Sami
Salmirinne, Kepa
Siivonen, Harri
Soisalo, Saara
Sumén, Jimi
Syrjä, Aku
Syrjä, Martti
Syrjä, Pantse
Sytelä, Vesa
Tiikeri, Tiina
Tikanmäki, Anssi
Torvinen, Juha
Valtonen, Mato
Valtonen, Puntti
Varonen, Tumppi
Kyseessä on Pepe Willbergin esittämä Merimies, vaan ei se Pepen tunnetuin sellainen eli cover Procol Harumin kappaleesta A Salty Dog. Tämä toinen Merimies-kappale on Markku Suomisen sävellys ja Pertti Lähteenmäen sanoitus. Kappaleen ovat Pepen ja Suomisen itsensä ohella levyttäneet ainakin Jussi Nummi ja Jaritapani Koskinen. Valitettavasti emme onnistuneet saamaan tarkkaan selville milloin ja missä muodossa lähettämäsi versio on julkaistu. Se on kuitenkin sisältynyt kasettisi lisäksi ainakin Poptorin julkaisemalle Pepen kokoelmalevylle. Suomisen, Nummen ja Koskisen levytykset ovat saatavilla kuunneltavaksi joidenkin kirjastojen kokoelmista.
Teoksen ”Vem och Vad : 2004” mukaan Vivi-Ann Sjögren de Serrano asuu syntymäkaupungissaan Espoossa. Hän syntyi 31.5.1938 konttoristi Bruno Widergrenin ja tämän vaimon Runan (o.s. Hallgren) perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi v. 1956. Vuodesta 1958 hän on toiminut freelance näyttelijänä ja toimittajana radiossa, televisiossa ja suomenruotsalaisissa teattereissa. Hän avioitui valokuvaaja Fransisco Paco Serrano Gordonin kanssa v. 1965 ja jäi leskeksi v. 1992. Kirjailijalla on kaksi lasta Robert (1958) ja Maria (1967)
Teoksessa ”Suomalaisia kirjailijoita” , Otava, 2004, Vivi-Ann Sjögrenistä kirjoitetaan seuraavasti:
”S:n harrastukset, matkustaminen ja ruoka, ovat siirtyneet suoraan teoksiin. Kirjailijan draamantaju auttaa näkemään...
Kyseisen runon on kirjoittanut Markku Lahtela. Runo löytyy mm. kokoelmista "Kun kohdataan, kun erotaan : runoja suuresta rakkaudesta" (toim. Salme Saure, Otava, 1993) ja Kirja nuorelle (toim. Marja Leena Laaksonen ja Soile Tapola, Gummerus, 1997).
Lähteet:
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena/welcome
Kun kohdataan, kun erotaan : runoja suuresta rakkaudesta" (toim. Salme Saure, Otava, 1993)
Yleisradion arkistosta saamamme tiedon mukaan kukko olisi viimeisen kerran kiekaissut ohjelman alkaneeksi 28.9.1963. Tarkennuksena voidaan vielä mainita, että sittemmin kukko palasi Yle Radio 1:n (silloisen Ylen Ykkösen) aamuihin ja kiekaisi (toistamiseen) viimeisen kerran vuoden 2000 lopussa. Sen jälkeen uuteen päivään on Yöklassisen jälkeen (arkisin pari minuuttia ennen klo 6.00 ja sunnuntaisin klo 7) siirrytty "lempeämpiäänisten" lintujen ja tutun "pimpampullan" seurassa, mm. kesäaamuisin kukkuu käki.
Yleisradiosta selvisi myös että Maamme-laulu soitettiin radiossa ohjelman päätteeksi viimeisen kerran 31.5.1994 YLE 1:ssä klo 00.05, kun myös Ylen Ykkönen aloitti seuraavana yönä ympärivuorokautiset lähetykset.
Läpi yön kuuluva Yöklassinen...
Uusi suomalainen nimikirja –teoksen mukaan sukunimi Juutinen on tunnettu Savossa ainakin 1500-luvulta asti. Savoon nimi on ilmeisesti kulkeutunut Karjalasta. Nimi on peräisin vanhasta tanskalaista eli Juutinmaan asukasta tarkoittavasta juutti-sanasta. Nimet Juuti, Juutila ja Juutilainen ovat samaa perua.
Käsitys siitä, että kirahville olisi kehittynyt pitkä kaula ruuan saannin vuoksi on peräisin Charles Darwinin Lajien synnystä. Darwin katsoi, että luonnonvalinta on suosinut pitkäkaulaisimpia kirahveja, jotka ovat yltäneet syömään ylimpien oksien lehtiä.
Nykyisin Darwinin ajatus on kuitenkin kyseenalaistettu, kun tutkijat ovat huomanneet, että kirahvit syövät kuitenkin pääasiassa matalien pensaiden lehtiä ja tuntuvat muutenkin viettävän paljon aikaa kaula kaarella tai vaakasuorassa. Ravinnonsaanti on kuitenkin varmasti yksi syy kaulan pituuteen, mutta sen merkitys ei ole niin suuri kun Darwin Lajien synnyssä esitti.
Ensisijaisena syynä pitkälle kaulalle pidetään nykyisin sitä, että kaulan pituudella on suuri merkitys parittelukumppanin...
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Wikipedian luotettavuus
Wikipedian luotettavuutta on tutkittu jonkin verran. Helsingin sanomat tutki suomenkielistä Wikipediaa vuonna 2013 ja tuli siihen tulokseen, että se oli faktoiltaan pääosin virheetön. "Peräti 70 prosenttia artikkeleista ylsi virheettömyydessä hyvään (4) tai erinomaiseen (5) arvosanaan. Viitteellisen asteikon mukaan viitonen on käytännössä virheetön ja nelonen tarkoittaa, että artikkelissa on vain ”yksittäisiä pieniä virheitä, ei suuria”."
Silti ei voi sanoa, että kaikkiin artikkeleihin voisi sinisilmäisesti luottaa. Artikkelit voivat olla todella eri tasoisia. Virheitä löytyi enemmän artikkeleista, jotka käsittelivät monimutkaisia aiheita.
HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on https://www.hs.fi/tiede/art-...
Agatha Christien novelli Puolustuksella on puheenvuoro (Witness for the Prosecution) on ilmestynyt erillisenä painoksena Tammen isotekstiset -sarjassa vuonna 1983. Se sisältyy Christien rikosnovellikokoelmaan Kuoleman koira ja muita kertomuksia (The Hound of Death) joka ilmestyi suomeksi ensi kerran WSOY:n kustantamana (Sapo ; 226) vuonna 1978. Isotekstisen version on suomentanut Jouko Linturi, Kuoleman koira -kokoelman novellin puolestaan Anna-Liisa Laine. Tässä kokoelmassa novellin nimi on Syyttäjän todistaja. Kirjojen sijainti- ja saatavuustiedot pääkaupunkiseudun kirjastoissa selviävät HelMet -tietokannasta http://www.helmet.fi
Vuonna 1916 voimassa oli vuoden 1734 yleisen lain naimiskaari, jonka 13. luku sisälsi määräykset avioerosta. Avioeroperusteita olivat
a)huorinteko (so. sukupuoliyhteys muun kuin aviopuolison kanssa)
ja
b)puolison omavaltainen hylkääminen.
Edellisessä tapauksessa syytön saattoi vaatia eroa puolen vuoden kuluessa tapauksen julkitulosta. Syyllinen sai avioitua uudelleen vasta kuin syytön oli kuollut, avioitunut uudelleen tai antanut entiselleen luvan uuteen liittoon. Rikoslain 19. luvun 1-3. pykälän mukaan naimisissa olevan huorinteko oli myös rikos, mutta syyttäjä oli velvollinen nostamaan siitä syytteen vain silloin kuin se oli avioeron perustana. Lapset jäivät pääsääntöisesti syyttömälle, mutta tuomarin oli katsottava, että molemmat...
Käsiohjelmien tekeminen on sinänsä vapaan luovuuden aluetta, mutta kun kyseessä on kuulijoille tarkoitettu informaatio, tavoitteena voidaan pitää ainakin kahta asiaa: (1) informaatiota on riittävästi ja olennaisista asioista ja (2) että informaatio on tutkittua tietoa, ei omasta päästä otettua. Tekijänoikeuslakikin edellyttää, että tekijät ja heidän teoksensa ilmaistaan asianmukaisella tavalla.
Tietojen esittämistapa on typografinen kysymys, kun puhutaan paperille painetusta käsiohjelmasta. Esimerkiksi seuraava malli on aika yleinen:
Sibelius, Jean [säveltäjän nimi]
Surusoitto, op. 111b (1931) [Sävellyksen mahdollisimman tarkka nimi ja mahdollinen lisätieto, tässä tapauksessa sävellysvuosi]
Kalevi Kiviniemi, urut [esittäjän nimi ja...
Olavi Martikainen syntyi 1920 Kiihtelysvaarassa, josta perhe muutti Lieksan maalaiskuntaan Olavin ollessa 5-vuotias ja kuoli Mankkaansuolla 1979.
Pentti Koivisto on julkaissut hänestä kirjan:
Koivisto, Pentti: Olavi Martikainen - ystäväni. 1987.
Hänestä ja hänen näyttelyistään ja teoksistaan on kirjoitettu lehtiartikkeleita:
Isomäki, Ahti
Kaksihuippuisen vaaran mysteeri : Olavi Martikainen 1920-1979, Pohjoismainen Taidekeskus, Suomenlinna
Taide. 27(1986) : 6, s. 26-27
Reinikainen, Raimo
Lumottu vaeltaja : Olavi Martikainen in memoriam
Taide. 28(1987) : 1, s. 60
Pirtola, Erkki
Olavi Martikainen - ystäväni
Taide. 27(1986) : 6, s. 28-33
Lindsten, Leo
Pikku Olli Martikainen Tallinvintillä
Nuori voima. 1988 : 3, s. 20-23
Pohjois-Karjalan...