Kirjojen sidosasua ei Helmet-haussa (eikä tietääkseni muissakaan kirjastojen hakuohjelmissa) voi käyttää hakuterminä. Sen sijaan voit kunkin teoksen tiedoista tarkastaa, lukeeko niissä ISBN:n jälkeen sana "sidottu". Pokkarit eivät yleensä ole sidottuja, vaan sidotut kirjat ovat kovakantisia. Jos taas kirjan tiedoissa lukee "nidottu", se ainakin kaunokirjallisuuden kyseessä ollessa on mitä todennäköisimmin pokkari. Tosin kaikki nidotut teokset eivät ole kooltaan pokkareita.
Tässä esimerkki mainitsemiltasi tekijöiltä Hjorth ja Rosenfeldt:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2350587__Shjorth%20rosenf…
Kun rullaat kirjan tietoja alaspäin, löydät rivin
ISBN
9789511298908 sidottu
Tämä teos ei siis ole pokkari....
Väisänen-nimi on yhdistetty sanaan väisä, joka tarkoittaa järven jäälle asetettua tienviittaa, sekä myös juonikasta tarkoittavaan väisäkkä-sanaan. Nimen perusteena voi olla myös henkilönnimi. (Lähde: Mikkonen ja Paikkala, Sukunimet, 2000)
Erkki Korkaman kirja on todellakin ainoa varsinainen painettu historiikki Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta. Lisäksi kirjaston kotiseutukokoelmassa on Soini Mujon käsikirjoitus Piirteitä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston vaiheista (1937). Teoksessa Ryssänkirkosta tieteen temppeliksi : Tampereen yliopiston täydennyskoulutusta Hämeenlinnassa 10 vuoden ajan kerrotaan lyhyesti vanhasta kirjastotalosta, jossa kaupunginkirjasto toimi vuosina 1924-1983. Kotiseutukokoelmassa on myös muutamia opinnäyte- ja projektitöitä, joissa on käsitelty Hämeenlinnan kirjastoa ja sen palveluita eri näkökulmista. Kaikki nämä saat Web-Origon (http://hameenlinna.kirjas.to/) tarkennetussa haussa esille kirjoittamalla asiasana-kenttään hakusanaksi Hämeenlinnan...
Näyttäisi vahvasti siltä, ettei tuon laulun ”Elefanttimarssi” sanoittajaa tiedetä. Esimerkiksi ”Suuri toivelaulukirja 1” mainitsee sen olevan kansansävelmä ilman tietoa sanoittajasta, eivätkä muutkaan tutkimani teokset maininneet siitä mitään. Tosin äänilevyllä ”Lauluviikarin do” (1988) sanoittajaksi mainitaan Jorma Ollaranta, mutta suhtautuisin tietoon melko varauksellisesti, koska missään muualla ei nimeä mainita ja koska Ollaranta lienee tekijäksi liian nuori (ks. alla). Kyseessä voi olla myös joku toinen laulu, jolla on vain sama nimi. Laulun sävellykseksi on usein mainittu vain kansansävelmä. Tutkimissani lähteissä ei myöskään mainita, että kyseessä olisi käännös jostakin vieraskielisestä tekstistä.
Varhaisin löytämäni tieto...
Kuvakirjana ADHD löytyy aiheena esim. kirjassa Vauhdikas Rasmus, kirjoittajana Rosemarie Kunzler-Behncke. Marja Valkaman kirja Arvi lukee uutiset on suunnattu lukemaan oppiville. Vähän isommille on esim. Marika Uskalin kirja Pietari, Nella ja kulmakunnan kauhu. Tietokirja aiheesta on esim.Jarruta!: lasten ja nuorten ADHD-opas, kirjoittajina Patricia O. Quinn ja Judith M.Stern. Kaikki kirjat löytyvät pääkaupunkiseudun Helmet järjestelmästä ja on tilattavissa mihin kirjastoon tahansa.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1877149__Sarvi%20lukee%20u…
Olisikohan kyseessä ehkä Hellaakosken vuonna 1943 julkaistuun Uusi runo -kokoelmaan sisältyvän sikermän "Pientä kokoa" toinen runo: Ihan turhaan tuotakin tuskailet / jos päivä ei pilkota polkusi yllä. / Se valo, jota ulkoa löydä et, / sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.
Helsingin yliopiston Kirkkohistorian laitokselta sain vastauksen, että deicide "tarkoittaa jumalasurmaa tai -murhaa ja sillä viitataan aika usein syyttävässä mielessä juutalaisiin, kun puhutaan heidän osuudestaan Kristuksen kuolemaan."
Deicide-sanan alkuperä on vanhaa kirkkolatinaa decida, mikä tarkoittaa jumalan murhaajaa tai suoraan yhdistettynä latinan sana deus (jumala) ja englannin -cide (vrt. suicide, homicide).
Lähde: Oxford Dictionary of English, 2005.
Tuoreiden hedelmien pinnalla (myös sitrushedelmien)käytetään useita eri pintakäsittelyaineita: E901-E914. Näihin kuuluvat mm. mehiläisvaha ja kandelillavaha jotka muodostavat suojaavan pintakerroksen ja lisäävät kiiltoa.
Lisäaineiksi luetaan vielä 27.11-06 asti E 230-232. Nämä aineet: bifenyyli, difenyyli, ortofenyylifenoli estävät homeiden kasvun ja ne on sallittu ainoastaan situshedelmien pintakäsittelyyn. Mainitun päivämäärän jälkeen niiden käyttö on edelleen sallittu, mutta sen jälkeen ne luetaan torjunta-aineiksi.
Elintarvikeviraston sivuilta saat lisätietoa mainituista lisäaineista:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/lisaaine…
Sitrushedelmät käsitellään yleensä pakkausasemilla sienitautien torjunta-...
Hei,
Anna ja Fanny Bergenströmin kirjassa Talvitunnelmia : Ruokaa, kukkia ja joulun valmistelua (Otava, 1996) kerrotaan aiheesta lyhyesti. Tuoksuhedelmät eli pomanderit ovat ikivanha perinne. Etelä-Ranskassa sanotaan neilikoiden symboloivan jalokiviä, jotka koristivat kolmen viisaan miehen lahjoja seimen Jeesus-lapselle. Mausteneilikat sisältävät ainetta, joka auttaa hedelmiä säilymään.
Muista lähteistä löytyy, että taustalla on myös keskiajan ruttoepidemia, jonka johdosta aromaattinen koriste estäisi taudin tarttumista tai ainakin peittäisi epämiellyttävää hajua. Sitä voi myös pitää eräänlaisena varhaisena aromaterapiana.
Joulukirjoja on sen verran lainassa, etten voinut niistä etsiä tarkempaa tietoa.
Englanninkielisesssä wikipediassa...
Tolstoin novelli Paljonko ihminen tarvitsee maata (= Minkä verran ihminen tarvitsee maata) löytyy suluissa olevalla nimellä Helsingin keskusvarastosta Pasilan kirjastosta teoksesta Kolmas hyvää yötä. Kirja on lainattavissa.
Juri Nummelinin ja Elina Teerijoen kirja Eemu, Ukri, Amelie. 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä (2005) kertoo Engla-nimestä, että Engla on enkeliin viittaava nimi, joka on ollut 121 naisella tasaisesti koko 1900-luvun ajan. Muita samankaltaisia nimiä ovat esim. Angelus, Engel (naisen nimenä) ja Angelos (miehen nimenä. Miehen nimenä Engelbert on hyvin käytetty, naisen nimenä Engelberta. Englanninkielinen Angel on taas miehen nimenä suositumpi kuin naisen.
Mainitsemaasi André Acimanin Kutsu minua nimelläsi -kirjaan on ilmestynyt itsenäinen jatko-osa Etsi minut (2020). Onko se tuttu?
Poikien tai miesten välisiä rakkaussuhteita käsitellään myös seuraavissa nuorten aikuisten kirjoissa:
Albertalli, Becky: Minä, Simon, Homo sapiens (2017)
Klune, T.J.: Kuiskailevan oven alla (2023)
Oseman, Alice: Heartstopper-sarja
Sutter, James L: Darkhearts (2023)
Thomas, Aiden: Hautausmaan pojat (2021)
Lisää nuorten sateenkaarikirjoja löytyy tästä Kirjasammon listauksesta:https://www.kirjasampo.fi/fi/sivupiiri-sateenkaarikirjoja-nuorille
Muita BookTok-suosikkeja suomeksi tässä listassa:https://www.kirjasampo.fi/fi/sivupiiri-kirjatokista-tutut-nuortenkirjat
Mukavia lukuhetkiä!
Lukemasi fantasiasarja on luultavasti kuitenkin Ursula Le Guinin Maameren tarinat. Sarja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1970-luvulla: Maameren velho (1976), Atuanin holvihaudat (1977) ja Kaukaisin ranta (1977). Kirjoista on ilmestynyt uusia painoksia myöhemmin. Sarja jatkuu kirjoilla Tehanu (1992), Kertomuksia Maamereltä (2002) ja Toinen tuuli (2003).
Esimerkiksi Atuanin holvihaudat -kirjassa tapahtumapaikkana on Holvihautojen kunnas keskellä Atuanin autiomaata. Se on ikivanha jumalkuninkaan temppeli ja kalmisto, jonka yhdeksän hautapaaden alla on Labyrintti.
Laila Hirvisaaren romaanille Vienan punainen kuu (Otava, 1992) ei ole jatko-osaa.
Kansallisbibliografia Fennica https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic
Näytelmää ei ole suomennttu. Christopher Marlowen tuotannosta on tähän mennessä ilmestynyt vain yksi suomennos "Edvard II" (Faros, 2003): http://www.faroskustannus.fi/kirjat/marlowe.html
Eri lähteistä löytyy kovasti toisistaan eriäviä näkemyksiä jalustimien keksijästä - kunniaa tarjotaan niin kiinalaisille, arabeille, hunneille kuin skyyteillekin. Yleisimmin jalustinten kehittäjinä on pidetty hunneja, joilta kiinalaiset omaksuivat tämän tärkeän uutuuden vuoden 300 eKr tienoilla ja joiden mukana se aikanaan 400-luvun ensimmäisellä puoliskolla kulkeutui Eurooppaankin. Vahvimpia ehdokkaita jalustinten kehittäjiksi lienevät kuitenkin Etelä-Venäjän skyytit. He kehittivät useammasta nahkakerroksesta koostuvan ja mahavyöllä kiinnitettävän satulan, johon tämä tärkeä uusi varuste olennaisena osana kuului.
Keksinnön syntyajankohdasta ei ole yhtä suurta erimielisyyttä kuin sen alullepanijasta: jalustimet on otettu käyttöön noin 300-...
Kiitos kysymyksestä!
Perusteoksia kankaankudonnasta suunnittelusta, loimen luomisesta, niisimisestä, sidonnasta ja kutomisesta löytyy kyllä. Laila Lundellin Suuri kudontakirja on selkeästi kuvitettu teos, jossa käydään läpi kankaankudonnan perusteet. Kirjasta löytyy tietoa myös kankaankudontaa pidempään harrastaneelle.
Arja Hauhian Kankaita kutomaan. Kankaankudonnan oppikirja harrastajille. On myös alan perusteos.
Kuteen leikkaaminen mainitaan teoksissa. Elina Hassin kirjassa Räsymatto Nostalgiaa ja nykyaikaa kuteiden leikkaamisesta on oma lukunsa.
Aiheesta on paljon kirjoja. Saat kaikki Keski-kirjastojen kokoelmassa olevat kirjat tekemällä haun asiasanalla kankaankudonta.
Halutessasi voit myös katsoa alan kankaankutojan idealehteä...
Suomen kansallisbibliografian Fennican mukaan Ludovico Arioston runoelmaa "Orlando Furioso" ei ole suomennettu kokonaan. Ainoa katkelma, joka teoksesta on suomennettu on julkaistu todellakin "Maailman kirjallisuuden kultainen kirja" -sarjan (WSOY, 1945, toim. Tyyni Tuulio) kuudennessa osassa. Kyseinen osa esittelee Italian kirjallisuutta ja löytyy luetteloista myös nimellä "Italian kirjallisuuden kultainen kirja".
"Maailman kirjallisuuden kultainen kirja. Italian kirjallisuuden kultainen kirja" -teoksen sisältö on luetteloitaessa "avattu" esimerkiksi Pirkanmaan kirjastojen Piki-tietokantaan (ks. linkki alla). Etsi luettelosta ensin teoksen tiedot teoksen nimellä ja klikkaa sitten auki kohta "näytä sisältö/kappaleet". Näin saat listan...
Timo Kaukoranta on laatinut tutkimuksen 2018 Kasvien hyödyntäminen - paratiisista karkottamisesta globaaliin talouteen
Lantusta kerrotaan: "Joitakin koristekasveja ja heiniä lukuun ottamatta Suomessa ei ole omia viljelykasveja. Lähimmäksi pääsevät laidunheinät, lanttu, joka arvioidaan syntyneen Skandinaviassa nauriin tai peltokaalin (Brassica rapa) ja kaalin (B. oleraceae) risteydyttyä,...." eli lanttu on ollt meillä pisimpään.
Wikipedia tietää kertoa, että::"Pohjolassa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. Wikipedia
Porkkanasta Kysymuseolta.fi tietää kertoa:"Kyllä, porkkanaa on viljelty Suomessa jo paljon ennen vuotta 1917. Porkkana on ikivanha lääkekasvi, mutta sitä on viljelty jo ainakin...
