Kirjaston kirja on "teoskappale", jonka laillisesti hankkineella on oikeus tehdä sille melkein mitä vain. Tekijänoikeuslaki ei tosin puhu erikseen kirjan kuvien käyttämisestä askarteluun, mutta laki sallii (19§) mm. kirjan lahjoittamisen ja myymisen edelleen. Olennaista on, että teoskappaletta ei monisteta ja levitetä.
Tekijänoikeuslainsäädäntö lähtee ajatuksesta, että tekijän oikeus rajoittuu sen päättämiseen, milloin ja missä muodossa kopioita eli teoskappaleita levitetään. Kun teoskappale on laillisesti luovutettu pois, tekijän oikeudet siihen teoskappaleeseen raukeavat eli loppuvat käytännössä kokonaan. Kirjailija ei esimerkiksi voi kieltää normaalisti myydyn kirjan polttamista tai laittamista paperinkeräykseen. Sama periaate koskee...
Hei,
Tämä taitaa olla skotlantilaisen historioitsijan ja kirjailijan Catherine Gavinin Linnoitus (The Fortress, 1964 ; suom. samana vuonna). Sijoittuu Krimin sodan aikaan 1800-luvun puoleen väliin ja kertoo amerikkalaisen upseerin ja suomalaisen naisen välisestä rakkaussuhteesta.
Nimi on suomalainen ja peräisin Kalevalasta, jossa Tuulikki on Tapion tytär. Nimeä on esiintynyt jo 1840-luvulla, mutta etunimenä Tuulikki tuli käyttöön 1900-luvun vaihteessa ja sai myöhemmin rinnalleen Tuulian Ja Tuulin. Tuulikki on yleisimpiä naistennimiämme, ja sen suosio oli suurin 1930-1960-luvuilla. Nykyisin sitä annetaan enimmäkseen toiseksi etunimeksi. Jälkimmäisten etunimien listassa se oli vuonna 2003 sijalla 38. Voit etsiä nimien yleisyyttä koskevaa tietoa Väestöreksiterikeskuksen Nimipalvelusta, joka on osoitteessa
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp
Lähteet:
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava 2005)
Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi? (Tammi, 1992)
Lehtiä digitoi Kansalliskirjasto, joka on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1939 ilmestyneet sanomalehdet. Tämä lehtiaineisto on avoimessa käytössä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa tekijänoikeusjärjestön kanssa tehtyjen sopimusten mukaan. Kaikki uudet sanomalehdet on digitoitu vuoden 2017 alusta alkaen, niin myös Urjalan sanomat. Punkalaitumen sanomista on digitoitu myös vuosikerrat 1940-1944 ja 2016. Kaikki digitoidut lehdet vuoteen 2018 asti ovat tutkijoiden käytettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa. Tekijänoikeuden alainen digitoitu aineisto on käytettävissä Kansalliskirjastossa ja muissa vapaakappalekirjastoissa Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa ja Oulussa.
Kansalliskirjasto on digitoinut ...
Aulis Raitalan säveltämä ja Martti Korpilahden sanoittama "Siellä on silta ja pihlajatie"-niminen kappale sisältyy nuottijulkaisuun
Yhteislauluvihko. 1 / [Toim. Hilkka Siipola, Maijaleena Rouhiainen, Marja Estlander]
[Helsinki] : Naiskuoroliitto, 1994
(Partituuri. Kuoropartituuri.)
Mahdollisesti tämä on etsimänne laulu.
Nuotti kuuluu ainakin (Helsingin kaupunginkirjaston) Kallion ja Töölön musiikkiosastojen kokoelmiin. Tarkemmat saatavuustiedot löytyvät HelMet-tietokannasta http://www.helmet.fi/.
Lappi –sana on merkinnyt yksinäistä, syrjäistä seutua sekä sellaisen seudun asukasta, lappalaista. (Lappalainen) Lappi-, Lapin-alkuisia paikannimiä on ympäri Suomea. Sukunimenä Lappi on esiintynyt ainakin Virolahdella, Suonenjoella, Pieksämäellä, Pielavedellä, Juvalla, Iisalmessa ja Lestijärvellä. Voit lukea lisää Pirjo Mikkasen kirjasta Sukunimet, 2000.
Uusimpia perehdyttämistä käsitteleviä kirjoja on Vartiainen-Ora, Päivi: Erilaisuus sallittu : perehdymme monimuotoisuuteen : käsikirja työhön perehdyttäjälle ja työyhteisölle (Helsinki 2007). Riitta Viitalan kirjassa Henkilöstöjohtaminen : strateginen kilpailutekijä (Helsinki 2007) käsitellään mm. perehdyttämistä, samoin Harri Hietalan kirjassa Esimiehen käsikirja (Helsinki 2006). Vähän vanhempi kirja on Pirkko Kankaan kirjoittama Perehdyttäminen palvelualoilla (Hki 2003, 3. uud. p.). Kotimaisissa lehdissä olleita artikkeleja voi etsiä Arto-artikkeliviitetietokannasta, joka on käytettävissä HelMet-kirjastoissa. Hakusanoina voi käyttää esim. sanoja: perehdyttäminen, henkilöstökoulutus, työnopetus ja työpaikkakoulutus. Arto-tietokannasta...
Vihtoriini tarkoittaa "koko- tai puolivillaista alpakkakangasta". Sana on johdettu puolivillaista naisten pukukangasta merkitsevästä vanhasta saksankielisestä sanasta Viktoria tai sen englanninkielisestä vastineesta victoria.
Lähde:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. V, [teini - vatoa]. Suomalais-ugrilainen seura, 1975
Pääkirjasto säilyttää Hämeen Sanomat pysyvästi kokoelmissaan joko mikrofilmeinä tai sidottuina vuosikertoina. Vanhoja Helsingin Sanomia löytyy vain vuosilta 1914-1922 ja 1924-1950. Ota yhteyttä pääkirjaston infoon, josta saat haluamasi vuosikerran luettavaksi.
Kirjastotyön eettiset periaatteet (Kirjastoalan etiikkatyöryhmä, 2009) velvoittavat kehittämään kirjaston kokoelmia ammatillisin perustein. Suomen kirjastoissa lähdetään hyvin harvoin kokonaan poistamaan teosta kokoelmista sen vuoksi, että sen maailmankuva ei ole kestänyt aikaa. Teos päätyy avohyllyistä varastoon yleensä silloin kun sen lainauskysyntä vähenee. Tuulen viemää -romaanille näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan sen romanttinen draama vetoaa yhä moniin lukijoihin, vaikka arvomaailman kyseenalaisuus onkin tiedossa.
Kirjastot voivat kuitenkin herätellä keskustelua kirjallisuuden ihmis- ja maailmankuvista vaikkapa teosesittelyillä. Esimerkiksi Jyväskylän kaupunginkirjastossa on käytössä ”Tästä kirjasta keskustellaan” -laput, joita...
Näin itse Postcrossing-harrastajana pohdin, että asiaa voi lähestyä useammalta eri näkökannalta. Kortin saaja ilahtuu varmasti kortista, jossa on jotain hänelle tärkeää, esimerkiksi jotakin hänen harrastukseensa liittyvää tmv. Tai kenties kuvituksessa voisi olla jotakin, joka yhdistää teitä - ystävänpäivän hengessä. Tai sitten kortissa voisi olla jotain yleistä ystävyyteen/tuttavuuteen, kevättalveen liittyvää, tai esimerkiksi jotain kaunista (esim. kukat kai harvemmin ovat virhevalinta).
Kuten Sirkka Lassila kertoo kirjassaan Uusi käytöksen kultainen kirja (WSOY 1997): "Mieti saajaa, tunnelmaa jonka haluat välittää tai asiasi ja kuvasi yhteensopivuutta." (s. 84)
Lassila kirjoittaa myös: "Maailmassa on tuhat hyvää syytä kirjoittaa...
Ainakin tällaisia kirjoja Tikkasten suvusta on kirjoitettu:
- Prokuraattorin suku: Antti Tikkasen (1785-1858)jälkeläiset / Jarmo Paikkala
- Julkaisuja Pielaveden Vanhapihan suvun Tikkasista / Toivo Pietikäinen
- Eräs savolainen uudisraivaajasuku : Tikkasten sukuhistorian alkupään selvittelyä / Eino Tikkanen
- Tikkasten sukuseura ry 1948-1998 : 50 v. : uudisraivaaja-Tikkaset ja seuran toiminnan historiikki / Heikki A. Tikkanen
Kirjat ovat eri kaupunkien kirjastojen kokoelmissa. Voit saada ne kaukolainaan itsellesi oman lähikirjastosi kautta.
Tuottajia yhdysvaltalaisten ohjelmien alkuteksteissä riittää, mutta näiden työn sisältö on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Executive producer, käytännössä vastaava tuottaja, on periaatteessa ohjelman korkea-arvoisimpia tuottajia. Hän voi olla ohjelman luoja ja pääkäsikirjoittaja tai päävastuussa tuotannon toteutuksesta, taloudesta ja luovasta puolesta.
Toisaalta vastaava tuottaja on joskus ainoastaan vastuussa ohjelman mahdollistaneesta ideasta tai sopimuksesta. Joskus tämän arvonimen saa julkisuuden henkilö tai asiantuntija, jonka nimellä tai maineella ohjelmaa markkinoidaan. Usein sen saa ohjelman tähtinäyttelijä tai -juontaja riippumatta siitä, kuinka paljon suoraa vaikutusvaltaa hänellä on lopputulokseen. Tällöin krediitti voi...
Sanojen alkuperää kannattaa lähteä etsimään etymologisesta sanakirjasta. Suomen etymologinen sanakirja löytyy nykyisin verkosta: https://kaino.kotus.fi/ses/
Sanalle "hautausmaa" etymologinen sanakirja ei anna selitystä, mutta sanalle "hauta" antaa:
hauta (Agr; yl.), merk. myös ’hauduttamalla nauriista, lantusta t. perunasta maahan kaivetussa kuopassa t. padassa valmistettu ruokalaji, haudikkaat’ / ’Grab(en), Grube; Dünst-, Schmorgericht’, haudata, hautajaiset ~ ink ka hauta | ly haud, haude̮ ’hauta, kuoppa; naurishaudikas’ | ve haud, houd ’kuoppa’ | va auta | vi haud | li ōda ’hauta’ (sm > lp hawˈde ’hauta’)
Nyttemmin on esitetty kaksi eri alkuperän selitystä:
Kyseessä on vanha germaaninen lainasana, ja verbi hautoa on johdettu...
Matjessilli tulee hollannin kielen sanasta maatjesharing. Sana maatje on johdettu vanhan hollannin nuorta tyttöä tarkoittavasta sanasta magd. Alkuperäinen maatjesharing tarkoittaa kesällä pyydettyä, nuorta silliä, joka ei ole vielä sukukypsä. Se on siis nimensä mukaisesti neitsytsilli. Tällainen silli on lihava ja sisältää paljon rasvaa. Aito maatjesharing on Alankomaissa suuri kesän herkku. Suomessa matjessilliä käytetään epämääräisemmin puhuttaessa sokerisuolatusta rasvasillistä.
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/s.html#sila
https://www.sillikoulu.fi/sillin-abc/
Ehkä kysyjäkin arvaa, ettei tällaista tietoa voi kenelläkään olla, koska kukaan ei seuraa systemaattisesti ja dokumentoiden niin tavanomaista inhimillistä tapahtumaa kuin suuttuminen. Pitäisi myös pystyä sopimaan siitä, mitä "suuttumisella" tarkoitetaan. Tiedetään, että maapallon eri kulttuuripiireissä on hyvin erilaisia tapoja ilmaista voimakkaita tunteita ja esimerkiksi monissa aasialaisissa kulttuureissa pyritään julkisia tunteenilmaisuja yleisesti ottaen välttämään itse kunkin "kasvojen säilyttämiseksi". Toisaalta esimerkiksi Välimeren kansojen kulttuuriin on aina kuulunut voimakas käsillä elehtiminen ja kiihtyneen oloinen asioiden kommentointi, joka saattaa suomalaisesta näyttää "suuttumiselta", vaikka olisi tarkoitettu aivan...
Neiti Etsivä -kirjat alunperin julkaisseen kustantamon perustaja Edward Stratemeyer syntyi vuonna 1862 ja kuoli vuonna 1930.
Lisätietoja mm. Wikipediasta, http://fi.wikipedium.org/wiki/Carolyn_Keene .
Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjan Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii mukaan mela-sanaa on käytetty tarkoittamaan penistä 1950-luvulta lähtien.
