Sisters Club -sarjan kirjoittajasta on kysytty etätietopalvelussa aiemminkin. Bryant syntyi Buxtonissa Derbyshiressä Englannissa. Syntymävuotta ei mainita missään, haastattelussaan hän antaa vain päivämäärän 19. joulukuuta. Bryant opiskeli musiikkia ja opetti lapsille musiikkidraamaa ja tanssia. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Kirjailija harrastaa mm. kävelyä, pyöräilyä, uintia, teatteria, elokuvia, lukemista ja musiikkia. Lisää tietoa Ann Bryantista löydät hänen kotisivuiltaan http://annbryant.co.uk/
Marjutin päivä 15.8. on tullut almanakkaan vuonna 1964. Alkuaan kyseessä on Marja-nimen hellittelymuoto samoin kuin ovat mm. Marju ja Marjukka. Marjut oli suosiossa etenkin 50-70-luvuilla, 2000-luvun alussa nimen on saanut vuosittain keskimäärin parikymmentä lasta.
(Lähde: Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus 2007.)
Vuonna 2010 samaan kysymykseen vastattiin näin:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä. Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat. http://www.kotus.fi
Sanontaa on käsitelty Helsingin Sanomien kysy Kirstiltä palstalta. Kirsti kertoi että Iin ja Kuusamon seudulla hippulat löytyvät miehen jalkojen välistä. Lisäksi hippuloilla on kansan keskuudessa useitakin merkityksiä. Hippulat ovat kenkien nahkaiset nyörit, jotka ovat usein messinkikoristeiset tai solmittu palloiksi. Juostessa ne sitten vinkuvat. Erään tulkinnan mukaan hippulat eli hipulit ovat tossuja. "Menee niin, että hippulat vinkuu." Tulkinta on todennäköisesti satakuntalaista perua. Eräs Kirstin...
Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvan lopputekstien aikana soiva kappale on nimeltään "Matelot" (Brown - Gibson - Johnson - Mallett) ja sen esittää The Renegades.
Suomeksi kappale tunnetaan nimellä "Yksinäinen merimies".
Kappale on kuultavissa lukuisilta äänitteiltä. Lainattavat äänitteet löytyvät HelMet-verkkokirjaston haulla helposti kappaleen nimellä.
Lähteet:
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1511500
http://areena.yle.fi/tv
https://viola.linneanet.fi/vwebv/searchBasic
Mihail Solohovin romaanista Hiljaa virtaa Don tehtiin elokuva vuonna 1957. Sen ohjasi Sergei Gerasimov. http://finnish.imdb.com/title/tt0051082/
Kirjastojen kokoelmista en valitettavasti tätä filmatisointia löytänyt. Elokuva ilmestyi DVD-julkaisuna vuonna 2005 ja sitä voi ostaa esimerkiksi kirjakauppa Ruslaniasta Helsingistä. Lapinlahdenkatu 1 C, 00180 HELSINKI Puhelin: 09-2727070
Kannattaa kysellä elokuvaa myös videovuokraamoista.
Digikanava Yle Teemalla elokuvaa esitetään huhtikuussa 2006
sunnuntaisin 9.4., 16.4., ja 23.4. klo 19.00
http://www.yle.fi/teema/elokuvat/kino_klassikko/id5263.html
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Pirjo” on suomalainen muunnos ruotsalaisesta nimestä ”Birgitta”. ”Birgitta” puolestaan perustuu muinaisen tulenjumalattaren latinalaiseen muotoon ”Brigida”, jonka merkitys on ’korkea, korotettu’. Tuota nimi siis voisi merkitä, jos halutaan mennä aivan nimen alkujuurille asti.
”Pirjolla” on slangissa myös paljon epämiellyttävämpi merkitys: ’oksennus’. Se on tosin paljon nimeä uudempi, joten tuo merkitys ei ole millään muotoa nimen synnyn taustalla.
Hei, kysymyksesi sisältää sekä sanat vaha että vahe. Rauman kadunnimien kohdalla vahe tarkoittanee kahden rakennuksen välistä solaa, kujaa. Sen alkuperänä pidetään viron kielen vahe-sanaa (ero, väli). Vahat taasen ovat suuria siirtokiviä, jotka ovat maastossa erottuvina toimineet usein pitäjän rajojen välisinä rajakivinä. Molemmat sanat esiintyvät meillä lounaismurteissa. (Lähde: Toivo Vuorela: Kansanperinteen sanakirja)
Ossi on lyhentymä Ossian-nimestä. Ossianin pohjana on luultavasti gaelin kielen sana 'oisin' tai 'ossin', joka merkitsee pientä hirveä tai kuusipeuraa. Iiriläisen kansanperinteen mukaan Ossin oli 200-luvulla Irlannissa elänyt taruhenkilö. Laajemmin nimen teki tunnetuksi skotlantilaisen James Macphersonin kolme runoelmaa sisältänyt teos Ossianin laulut (1760-63), joita hän aluksi väitti kääntäneensä kansan keskuudessa perimätietona säilyneistä kelttiläis-iiriläisistä lauluista, mutta jotka paljastuivat kirjoittajan omiksi tuotoksiksi.
Suomen ortodoksinen kalenteri puolestaan viittaa Ossin ja Ossianin kohdalla Joosef-nimeen.
Lähde:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Kirjaston aineistoa poistetaan seuraavin perustein: aineiston huono kunto, sisällön vanhentuneisuus ja käytön puute. Osa huonokuntoisesta aineistosta menee suoraan paperinkeräykseen. Osa poistetusta kotimaisesta kirjallisuudesta lähetetään Varastokirjastoon. Varastokirjasto on valtion ylläpitämä valtakunnallinen kotimaista kirjallisuutta keräävä ja säilyttävä kirjasto, jonka tehtävä on kaukolainata kokoelmaansa. Suurempia poistomyyntejä järjestetään Varkauden kirjastossa muutaman kerran vuodessa.
Poistomyynnin jälkeen osa aineistoa jätetään odottamaan seuraavaa poistomyyntiä, osa laitetaan paparikeräykseen. Poistettu aineisto järjestetään pääluokittain ja kootaan varastoon. Tilaa poistetuille ei ole ruhtinaallisesti, vaan kirjat pakataan...
Jatkosodan aikaisesta Jalkaväkirykmentti 50:stä kertovalla sivustolla on tietoa Suomen sotilasarvoista ja niiden nimitysten historiallisesta taustasta. Siellä kerrotaan näin: "Kenraalien sisäisessä arvojärjestyksessä on usein herättänyt ihmetystä se, miksi kenraalimajuri on kenraaliluutnantin alapuolella. Onhan majuri kuitenkin luutnanttia korkeampi yleisessä arvojärjestyksessä. Tähän on syynä sotilasarvojen etymologinen tausta: luutnantti on kapteenin ensimmäinen sijainen komppaniaupseereissa, mutta esiupseereissa everstin ensimmäinen sijainen onkin everstiluutnantti. Näin ollen kenraaliluutnantti on myös kenraalin ensimmäinen sijainen ja siten kenraalimajuria korkeampi sotilasarvo. Alunperin kenraalimajuri oli kenraalin alin sotilasarvo...
Verenpainemittareita ei voi varata/tilata, joten mittari pitää mennä lainaamaan sellaisesta kirjastosta, jonka kokoelmiin se kuuluu. Helsingin kaupunginkirjastossa verenpainemittareita lainaavat Herttoniemi, Itäkeskus, Jakomäki, Kontula, Roihuvuori ja Vuosaari. Mittarit ovat melko kysyttyjä, joten kannattaa ensin tarkistaa soittamalla tai netistä, että mittareita on paikalla (eli ovat hyllyssä-tilassa). Helmet-haussa riittää kun kirjoittaa hakusanaksi verenpainemittari ja rajoittaa sen jälkeen aineistolajiksi esine:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C|Rb2036864
Haipakka-sana esiintyy samanmerkityksisenä murteissa eri puolilla Suomea, mutta sen alkuperän selvittäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Suomen murteista löytyy nimittäin useita haipakkaa muistuttavia tai sitä lähellä olevia sanoja, joita käytetään
samassa tai ainakin hyvin samankaltaisessa merkityksessä: esimerkiksi hailakka, hajakka, hatakka ja hotakka. Kaikki nämä sanat liittyvät vauhtiin, nopeaan liikkeeseen, kovaan kyytiin, kiireeseen ja niin edelleen.
On todennäköistä, että jokin monista hailakka/hajakka/haipakka/hatakka/hotakka-sanaperheen edustajista on sanan aito ja alkuperäinen muoto; muut ovat sitten tästä kehkeytyneitä muunnelmia. Mitä sanan etymologiaan tulee, näistä monista variaatioista johtuen yksiselitteistä...
Sanakirjamääritelmän mukaisesti hasardi tarkoittaa uhkapeliä, onnenkauppaa, sattumaa. Se pohjautuu arabiankieliseen arpapeliä merkitsevään sanaan az-zahr. Arkikielessä hasardilla voidaan tarkoittaa myös vahinkoa, virhettä tai epäonnistumista: "Minulle sattui pieni hasardi."
Lähteet:
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K
Nykysuomen sanakirja. Ensimmäinen osa, A-I
Timo Nurmi, Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro, Gummeruksen suuri sivistyssanakirja
Kaarina Turtia, Otavan uusi sivistyssanakirja
Vuoden 1866 5-pennisen arvo voi vaihdella 50 sentistä 200 euroon sen mukaan missä kunnossa se on. Vuoden 1911 5-pennisen arvo taas vaihtelee välillä 0-60 euroa. Suurimpaan summaan rahan täytyy olla virheetön ja täysin leimakiiltoinen.
Lähteenä on käytetty Suomen Numismaattisen Yhdistyksen keräilijän opasta Suomen rahat arviohintoineen vuodelta 2005. Kirja on ei-kaupallisen tahon julkaisema luettelo eivätkä siinä mainitut hinnat ole osto- tai myyntihintoja vaan objektiivisia arvioita rahojen keräilyarvosta kirjoitusajankohtana.
Vaikka Nizzan kaupunki nykyään kuuluukin Ranskaan, näin ei suinkaan ole ollut aina. Kaupungin mittavaan historiaan suhteutettuna kyse on oikeastaan aika lyhyestä ajanjaksosta, sillä se on perustettu noin 350 vuotta eaa. ja liitetty Ranskaan vasta vuonna 1860.
Nizza oli alun perin kreikkalainen siirtokunta nimeltään Νίκαια (Nikaia), joka tulee voittoa tarkoittavasti sanasta nike. Sittemmin alueen valtasivat roomalaiset, ja heidän jälkeensä se on kuulunut Provencen kreiveille, Savoijin ruhtinaskuntaan ja Sardinian kuningaskuntaan.
Monivaiheisen historian vuoksi kaupungin nimi vaihtelee edelleen eri kielissä. Monissa maissa se tunnetaan ranskalaisella nimellä Nice, mutta esimerkiksi espanjaksi se on Niza, puolaksi Nicea ja venäjäksi Ницца (...
Sana syöpä on 1. partisiippi verbistä syödä.Taudin nimenä käytetään myös verbin tekijämuotoa syöjä.
Sormessa tai ihossa olevasta syövästä on käytetty jo 1600-luvulta ruotsinkielestä peräisin olevaa nimeä koiso, joka on eri murteissa myös koisa, koi, koiska, koisio, koisu. Teoksessa Suomen sanojen etymologinen alkuperä syövälle annetaan myös rinnakkaisnimi ruumiinkoi.
Lönnrotin Suomalaisen talonpojan kotilääkäri neuvoo (s.109) kuinka hoidetaan syöpäpahka, ruumiinmadon alku.
Kun kirjastokortti katoaa, kannattaa heti ottaa yhteyttä omaan kirjastoon (joko soittaa tai käydä paikan päällä) ja ilmoittaa kortti kadonneeksi. Näin kukaan toinen ei kortin mahdollisesti löytäessään voi lainata sillä.
Tämä on tärkeää siksi, että kortin omistaja on aina viime kädessä vastuussa kortilla lainatusta aineistosta, mutta jos kortti on ilmoitettu kadonneeksi, ei sillä kukaan pysty lainaamaan.
Jos kortti kuitenkin jossain vaiheessa löytyy, voi sen aina ottaa uudelleen käyttöön, kun ilmoittaa kirjastolle, että kortti on löytynyt.
Sillä aikaa, kun kortti on kadoksissa, kysy omasta kirjastostasi mahdollisia muita tapoja hoitaa lainaaminen (esim. jotkut kirjastot sallivat viivakoodillisen KELA-kortin tai kaupunkikortin tms.) käytön...
Runo If löytyy Antero Mannisen suomennoksena (Jos) Kipling-valikoimasta Valkoisen miehen taakka (WSOY, 1976). Manninen on päivännyt kirjaan laatimansa esipuheen elokuussa 1975, joten otaksuttavasti suomennostyö on tehty samana tai edellisenä vuonna.
Sanat ovat Martti Helan kirjoittamasta laulusta Koululla on vieraita. Se on julkaistu useassa koulun laulu- ja lukukirjassa - tässä pari esimerkiksi:
Hela, Martti, Koululaulusikermiä. WSOY, 1953
Kemilä, Dagmar, Luen ja kerron. 2, Syksystä suveen : alaluokkien lukukirja. Valistus, 1956
Musiikin aika 1-2. WSOY, 1986