Runo kahdesta väkevästä miehestä - Juhansson ja Helminen - jotka kuolivat Lapin tunturille tuiskuun ja pakkaseen on P. Mustapään Sun haltuus... vuonna 1945 julkaistusta kokoelmasta Jäähyväiset Arkadialle.
Erillistä kirjakuriiria ei ole, mutta kirjojen varsinainen kuljettaminen ei myöskään kuulu kirjastonhoitajan toimenkuvaan. Helsingissä kirjastojen väliset kuljetukset kilpailutetaan ja tällä hetkellä kuljetuksia hoitaa postin logistiikkapalvelu. Postin autonkuljettajat ovat siis niitä salaperäisiä kuriireja, jotka Helsingissä kirjoja kuljettavat.
Kirjastolaiset toki keräävät varatut kirjat hyllystä tai palautuslaatikoista ja pakkaavat ne punaisiin laatikkoihin. Postin kuljettajat vievät ne joka aamu (maanantaista perjantaihin) Pasilan kirjastoon, jossa iso lajittelija lajittelee ne oikeaan kirjastoon lähteväksi. Samat autot, jotka noutavat kirjastoista muihin kirjastoihin lähtevän aineiston, myös jättävät kirjastoihin sinne kuuluvaa...
Kysymänne runoilijan teosten suomennoksista on kysytty palvelusta aiemminkin, tässä syyskuussa 2012 annettu vastaus:
Vaikka Karin Boyelta ei ole julkaistu omaa kokoelmaa suomeksi, hänen yksittäisiä runojaan on kyllä käännetty. Niitä voi löytää luettavakseen esimerkiksi seuraavista antologioista:
- Kevätsade : valikoima ruotsalaista lyriikkaa
- Kutsut minua nimeltä : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Lähteenkirkas hiljaisuus : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Maailman runosydän
- Parantava runo
- Rakkausrunoja : valikoima maailmankirjallisuudesta
- Runon portilla : ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja
- Suurempi kuin sydämeni : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa
- Tuhat laulujen vuotta : valikoima...
Heikki Tarman artikkelissa Keidas kaupungin keskustassa, Karjalainen, 06.05.2003, s. 13 kerrotaan, että Koskisaari (Ilosaaren aiempi nimi vielä 1800-luvun alkupuoliskolla) oli kaupungin järjestysmiehen August Johnssonin kalastuspaikka. Hän halusi, että saarta ryhdytään kutsumaan Lystsaareksi, mikä nimi juurtui puhekieleen. Järjestysmiehen kouluaikaisen liikanimen mukaan sitä kutsuttiin myös Pukkisaareksi. Nimi muuttui Ilosaareksi, kun maistraatti alkoi käyttää tätä nimeä. Ilosaaren huvielämästä kerrotaan artikkelissa myös, että siellä on jo 1800-luvun jälkipuoliskolla ollut huvikatos, sauna ja uima- ja kylpylaitos, jonka rappeuduttua rakennettiin uusi uimalaitos v. 1948.
Niskasaari on viereinen saari, jolla Pielisjoen linna sijaitsee.
Näin...
Suomen yleiset kirjastot ostavat pääosan kokoelmastaan kirjakaupan tai muun välittäjän kauppa. Kirjastot saavat yleensä isoina ostajina alennusta, mutta periaatteessa kaikki ostetaan verovaroilla. Pienen määrän kokoelmasta muodostavat eri tahoilta lahjoituksena saadut kirjat ja muut aineistot. Joissakin tapauksissa kirjastot ostavat yksittäisiä kirjoja myös antikvaarisista kirjakaupoista, mutta yleisten kirjastojen puolella tämä ei ole tavallista.
Heikki Poroila
Raamatustahan tämä ajatus on. Jeesus puhuu kansanjoukoille: "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka." Matteuksen evankeliumi 7:24-27
Kivikasoja on tehty eri tarkoituksiin jo esihistoriallisista ajoista lähtien, esimerkiksi hautamerkkinä tai maamerkkinä (https://en.wikipedia.org/wiki/Cairn). Kivipinoja on myös tehty topografiassa (lisätietoa täältä http://mountainlegacy.ca/2018/06/11/whats-up-with-the-piles-of-rocks-on-mountaintops/).
Nykyään jos näkee kivikasoja näköalapaikoilla tai retkeilyreittien varrella kyseessä saattaa olla vain retkeilijöiden jättämiä omaa käyntiä merkkaavia muistomerkkejä.
Itse asiassa viime aikoina on uutisoitu siitä, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sellaisten kivipinojen tekeminen on usein lailla kielletty niiden aiheuttaman vahingon takia. Yle.fi:n vuonna 2018 julkaisemassa aihetta käsittelevässä artikkelissa...
Kustaa Vilkunan teos Etunimet (4., uudistettu laitos; Otava, 2005) kertoo, että nimi ”Ruusa” merkitsee ’ruusua’. Se lienee peräisin ruotsalaisesta nimestä ”Rosa”, joka ääntyy tuon suomalaisen version tavoin. Muita käytettyjä muotoja ovat ”Ruusu” ja ”Roosa”.
Toisaalta Vilkuna tuo toisena mahdollisena nimen ”Rosa” alkuperänä lyhentymän sellaisista nimistä kuin muinaissaksan ”Rosamund” (’hevosten suojelija’) ja ”Rosalind” (’hevoskäärme’), joiden taustalla on hevoseen viitannut sana ”(h)ros”. Luultavasti nykyään kuitenkin nimestä tulee enemmän mieleen kukka kuin hevonen.
Ristiinan historiaa,osia I ja II myy Ristiinan kirjasto, jonka yhteystiedot ovat:
Ristiinan kirjasto
Brahentie 34, 52300 RISTIINA
puh. 040 129 4373
ristiinan.kirjasto@mikkeli.fi
Ristiinan kirjaston aukioloajat ovat:
maanantai, tiistai, torstai klo 13 - 19
keskiviikko, perjantai klo 10 -16
lauantai suljettu
Kirjan hinta on 10 euroa per kirja.
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään tietoa Paavo Ellilä- nimisestä henkilöstä. Kannattaa varmaan kääntyä jonkun asiantuntijan puoleen. Kysy kirjastonhoitajalta- palveluun on tullut myös aiemmin kysymys Eetu Iston Hyökkäys- taulun muiden tekemistä versioista. Aiempaa vastausta voi tutkia menemällä palvelun vastausten arkistoon ja kirjoittamalla hakuruutuun Isto Eetu. Tietoa Iston taulusta löytyy teoksesta Rönkkö, Pekka, Isto : Eetu Isto (1865-1905) ja Hyökkäys (1899). [Oulu] : Pohjoinen, 1990. (Ars Nordica, ISSN 0786-1478 ; 2).
Ulkopaikkakuntalaiset saavat Tampereella lainauskortin samoin perustein kuin paikkakuntalaiset. Kortti tehdään välittömästi ja mukana on oltavavalokuvallinen
henkilötunnuksella varustettu henkilötodistus. Ohessa kopio Piki-kirjastojen käyttösäänöistä (Tampere kuuluu Piki-kirjastoihin).
Kirjastokortti ja tunnusluku
"Ensimmäinen kirjastokortti on maksuton ja sen saa kaikista PIKI-kirjastoista. Kortti on henkilökohtainen. Asiakkaalla voi olla käytössään vain yksi PIKI-yhteisjärjestelmän kirjastokortti. Kirjastokortin saadessaan asiakas sitoutuu noudattamaan PIKI-kirjastojen käyttösääntöjä.
Kirjastokortin saa esittämällä valokuvalla ja henkilötunnuksella varustetun henkilötodistuksen ja ilmoittamalla Suomessa voimassa olevan...
Voit tilata Sellon kirjaston musiikkistudion varauksen ja opastuksen puhelimitse numerosta 09 816 57615.
Tässä vielä HelMet-sivuston tietoja studiosta:
Käyttö yli 15-vuotiaille, joilla on HelMet-kirjastokortti ja tietotekniikan perusteet hallussa, perehdytys pakollinen.
Koululuokkien yhteydenotot ja varaukset pedagoginen informaatikko: p. 046-8773039. Studiovarustus: Logic Pro 9, Sibelius 6, Edirol FA-101 äänikortti, iso- ja pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni, midi-koskettimet, sähkörummut, sähköbasso, sähkökitara ja elektroakustinen kitara.
Alimpiin kuntoluokkiin 1?, 1 ja 1+ kuuluvien vuoden 1865 kaksimarkkasten arviohinnat vaihtelevat välillä 10-50 euroa. 01-luokan raha (ei kulumisen jälkiä, pinta ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut) arvioidaan jopa 280-400 euron arvoiseksi. Virheettömät ja täysin leimakiiltoiset kuntoluokan 0 kolikot ovat erittäin harvinaisia ja hinnat tapauskohtaisia. Huutokaupoissa suuriruhtinaskunnan aikaisia kupari-, hopea- ja kultarahoja on myyty jopa useiden tuhansien hintaan.
Lähteet:Suomen rahat arviohintoineen 2020
Suomen kolikot ja setelit n. 1400-2020 : luettelo arviohintoineen
Kirja on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Vastaus, joka saatiin härveliltä nimeltään Syvä Miete (Deep Thought) perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta oli 42.
Kynäjalavan nimen alkuosa ei liity kyniin, puun hyötykäyttöön kylläkin. Nimen taustalla on puun kansankielinen nimitys "kynneppää". Kynnäppää on Lönnrotin sanakirjan mukaan eläinruumiissa oleva paksu jänne. Yhteys kynäjalavan ja jänteen välille löytyy puun taipuisuudesta ja sitkeydestä. Nämä ominaisuudet ovat antaneet sille hyvin tärkeän erikoiskäytön: kynäjalavan rungoista tai suoramuotoisista oksista valmistettiin luokkeja (kaaria, joilla hevosen länget rahkeiden välityksellä kytkettiin aisoihin). Kynneppääluokkien sanottiin kestävän "niin kauan kuin ilkeää pitää" ja niistä maksettiin jopa 100 markkaa (1930-luvun hintatason mukaan).
Kynäjalava-nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1860 Lönnrotin Suomen kasvistossa.
Lähteet:
Pohjolan...
Sainio on Taivassalossa ja Halikossa tavattu sana, jonka merkitys on ’reki, ajoreki’ ja Satakunnassa saini *kirkkoreki, leveä reki’. Sanojen sisältyminen sukunimiin on kuitenkin epävarmaa. Kokemäellä on säilynyt tieto nimestä Saynyola vuodelta 1455 ja Haukiputaalla Sainio 1844, Pornaisissa 1898. Vuoden 1906 suurnimenmuuton yhteydessä nimeä on otettu käyttöön Suomen lounaisosissa, jonkin verran myös Itä-Suomessa. Sainioksi on nimensä muuttanut Sillberg Porissa 1876, Iivari Tampereella 1881, Jakobsson 1889, Karenius Askolassa 1893, Mariantytär Turussa 1896, Salonius Turussa 1897 ja Sonninen Tampereella 1900.
Miettunen ja Miettinen nimien alkuperästä on monta teoriaa. Saulo Kepsun väitöskirjan (1981) mukaan ne ovat pohjautuneet...
Tuntuu hiukan siltä, ettei olisi ainakaan eteläpohjalainen paukahros, sillä emme löytäneet tätä sananlaskua kirjoista. Haastattelemani eteläpohjalaiset eivät myöskään muistaneet tämänsisältöistä sananlaskua.
Puukosta on kyllä sanontoja:
- Kuinkahan meiran poijan kirkos käyy, kun ei ollu kun ansiopuukkoo joukos.
- Kuka tuloo eik' oo puukkoja.
-Miähellä pitää olla kolome puukkoja: yhyrellä syää, toisella lyää ja kolomannella pitää kiinni.
- Puukoot pystyhyn, Kauhava näkyy.
Paukahrokset teoksesta Etelä-Pohjanmaan sananparsia, v.1938.
- Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, os makaa vattallansa
”Valoisalla lopulla” Rihla epäilemättä viittaa Marjatan toipumiseen kuumeesta ja masennuksesta. Romaanin vuoden 1948 painoksessa Marjatta kuolee kuumeeseen. Paulin kohtalo romaanissa on sama kuin elokuvassa: hän tekee itsemurhan. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun hän on tappanut Unton ja saanut tietää Marjatan kuolemasta. Seisoessaan Marjatan kuolinvuoteen äärellä Pauli sanoo Marjatan isälle Artulle, että ei ole anteeksiannettavaa. Romaanin vuoden 1948 painos sisältää myös epilogin, jossa Arttu suree kuollutta tytärtään tämän haudalla.
