Olisikohan kyse Hessen runo Vaiheet:
Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis
taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun.
Iloiten lähde, nurkumatta katko
siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa...
Runo löytyy Herman Hessen kirjasta Lasihelmipeli.
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilla ( http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/tietoa/tutkinnot.html ) annetaan tiedekunnan tutkinnoille seuraavat määritelmät ja englanninkieliset käännökset:
Tiedekunnan tutkinnot (asetus 245/1994)
Valtiotieteiden kandidaatin tutkinto
(lyhenteet: valtiot. kand. tai VTK)
- alempi korkeakoulututkinto
Valtiotieteiden maisterin tutkinto
- ylempi korkeakoulututkinto
Valtiotieteiden lisensiaatin tutkinto
- jatkotutkinto
Valtiotieteiden tohtorin tutkinto
- jatkotutkinto
Tutkintojen nimet englanniksi:
Bachelor of Social Sciences (B.Soc.Sc.)
Master of Social Sciences (M.Soc.Sc.)
Licentiate of Social Sciences (Lic.Soc.Sc.)
Doctor of Social Sciences (D.Soc.Sc.)
Vastaus kysymykseesi...
Oinas on tarkoittanut myös pässiä.
Nykysuomen sanakirjan (1956) mukaan oinas on "(kuohittu) pässi". Kirja kehottaa vertaamaan sanaan jäärä, jonka yksi merkitys on "kuohitsematon pässi". Pässi taas on "täysikasvuinen uroslammas".
Etymologiset sanakirjat kertovat sanojen alkuperästä. Sekä Suomen kielen etymologinen sanakirja osa 2 (1958) ja Suomen sanojen alkuperä osa 2 (1995) mainitsevat kummankin merkityksen, siis uroslammas yleensä tai erityisesti kuohittu uroslammas.
Eri murteissa ja eri aikoina lampailla on ollut monenlaisia nimityksiä. Aiheesta on laaja katsaus Veikko Ruoppilan teoksessa Kotieläinten nimitykset Suomen murteissa 1 (1943). Oinasta käsitellään sivuilla 180-183.
Ruoppila esimerkiksi pitää todennäköisenä, että...
Ilmeisesti kyse on surumuistamisesta. Osanottomme on oikea muoto. Tätä on kysytty joskus myös Kotimaisten kielten keskuksen neuvonnasta.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/https://www.kotus.fi/kielitieto/yleiskieli_ja_sen_huoltaminen/kielitoimisto_ja_sen_historia/kielineuvonnan_vuosikymmenet_1970-luku
Suomennos löytyy "Iloisen laulajan kirjasta" (toimittanut Reino Hirviseppä). Kirjaan sisältyy laulu "Päivän sankari(-ttare-)lle". Laulu loppuu kertosäkeeseen joka on juuri "Ja må han leva...". Suomennos, jonka on tehnyt Palle, kuuluu "Ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön, ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön!"
"Iloisen laulajan kirjasta" on ilmestynyt neljä painosta välillä 1956 - 1975 niin että suomennos on levinnyt laajalle.
1. Emme valitettavasti onnistuneet löytämään suomi-dari-sanakirjaa mistään Suomen kirjastosta. Todennäköistä siis on, että sellaista ei ole vielä tehtykään.
2. Välitimme kysymyksesi Helsingin yliopistolle, josta Petri Pohjanlehto,
Iranistiikan erikoistutkija, vastasi näin: "mainitsemasi kielet suhtautuvat toisiinsa hieman kuten suomenruotsi ja ruotsinruotsi: kirjoitettuna kielet näyttävät melko samalta, mutta ääntämyksessä on jonkin verran huomattaviakin eroja. Darinkielisellä henkilöllä ei ole suuria vaikeuksia ymmärtää farsinkielistä puhetta, samoin toisinpäin. Sen sijaan Afganistanissa darin ohella käytetty kieli, pashto, on aivan erillinen kielensä."
Kolmas osa The Perfect Hope on ilmestynyt vuonna 2012. Sarjaa Suomessa kustantavalta Gummerukselta kerrotaan, että käännös on luvassa alkuvuodesta 2014.
Paavo Cajanderin suomennos (ensimmäinen painos vuodelta 1897):
Miks sokeroitset tuota lukin jolkkaa,
Jok´on sun surmaseittiinsä jo saanut?
Hupakko! tappoveistäs itse hiot;
Mut kerran vierä kiroomaan mua kaipaat
Mujuista tuota kyssää, rupikonnaa.
Suomennos julkaistiin William Shakespearen Koottujen draamojen V osassa 1958; suomennos on muuttamaton - lukuun ottamatta sanaa tappoveitsi, joka on kirjoitettu isolla alkukirjaimella.
Matti Rossi suomennos (2004):
[Kuvakuningatar, vallan kuvitelma minun tuolillani,]
miksi sokeroit tuon myrkyn pullistaman lukin puheet,
olet joutunut sen verkkoon, ja sen myrkky tappaa;
hullu, hiot veistä joka surmaa sinut. Koittaa päivä,
jolloin huudat MargareetaA avuksesi kiroamaan
tuota kyssäselkää rupikonnaa....
Nyrkkisääntönä irronneita sivuja ei kannata teipata vaan liimata. Teippiä kannattaa käyttää vain silloin, kun sivu on revennyt. Meillä kirjastossa tulee koko ajan kirjoja, joiden sivut ovat irronneet ja joita joku asiakas on hyvässä tahdossa teipannut. Teippi ei kuitenkaan kestä, ja teipin irrottaminen sivuista liimaamista varten on usein aikamoista tuskaa.
Yksittäiset tai muutamat irronneet sivut kannattaa liimata kirjaan käyttämällä jotakin sopivaa liimaa. Niitä kannattaa katsoa esimerkiksi tavarataloista tai askartelutarvikkeita myyvistä kaupoista. Käytän itse kirjaston kirjojen korjaamisessa RX Original -liimaa, jota saa Clas Ohlsonilta. Se on kätevässä pullossa, josta sitä on helppo annostella liimattavaan kohtaan, joskin liima on...
Runo on Turkan kokoelmasta Yö aukeaa kuin vilja (Tammi 1978), ja mainitut virkkeet ovat ko. proosarunon päätösosa. Runo alkaa sanoilla "Jään alla savinen ranta", ja sillä nimellä se löytyy myös kokoelmateoksesta Sirkka Turkka: Runot 1973 - 2004 (Tammi 2005).
Viktor Rydbergin Tonttu-runon on suomentanut Valter Juvan lisäksi Yrjö Jylhä.
Jylhän suomentamana Tonttu-runo löytyy esimerkiksi teoksesta
Runon pursi : maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta.
3. painos. WSOY, 1980 (sivut 344-347).
Tämä teos löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Jylhän suomentamana runo löytyy myös Urho Somerkiven kirjasta Neljäs lukukirja, jota on luettu kouluissa. Sitä ei löydy meidän kokoelmistamme mutta esimerkiksi Jyväskylän kaupunginkirjastosta se löytyy.
Venäläinen säveltäjä Jevgeni Rodygin sävelsi Mihail Pilipenkon runon "Уральская рябинушка" eli "Uralskaja rjabinuška" vuonna 1953. Siitä tuli nopeasti hyvin suosittu, joten todennäköisesti se myös julkaistiin Neuvostoliitossa sekä nuottina että äänitteenä jo 1950-luvulla.
Suomessa laulu julkaistiin nuottina ja äänitteenä (Seija Järvinen solistina) vuonna 1961. Suomalaiset sanat kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki salanimellä Veikko Vallas. Tuohon aikaa tämä ja monet muut venäläisten säveltäjien teokset esiintyivät meillä usein "kansanlauluina", koska Neuvostoliitto ei ollut liittynyt kaikkiin kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin. Nykyään laulun säveltäjä on sentään saanut jo ansaintsemansa kunnian.
Heikki Poroila
Olemme Lahden kaupunginkirjaston pääkirjastossa koonneet kansion koirien vaatteista, joka sisältää viitetietoja ja kopioita artikkeleista. Kansiosta löytyy myös valmiit kaavat koiran suojapuvusta. Kaava on keskikokoiselle villakoiralle. Kansiota voi tiedustella pääkirjaston tietopalvelusta.
Koiran suojavaatteita löytyy myös seuraavista artikkeleista:
Suuri käsityölehti 2005, nro 4, sivut 14-15, 58-59 "Tikkitakki meille molemmille"
Suuri käsityölehti 2006, nro 3, sivu 4-5, 60 "Ulos myös koiranilmalla"
Suuri käsityökerho 1995, nro 9 "Takki, sadehaalari ja tossut"
Suuri käsityölehti 2003, nro 10, sivu 24-25, 63 "Pikku koiran syysvaatteet"
Lehtiä on saatavissa pääkirjaston aikuistenosastolta ja lehtilukusalista, sivukirjastoista ja...
Sana kirsu voi tarkoittaa oravan, rotan, kissan tai koiran, erityisesti Suomenlahden saarilla myös hylkeen kuononpäätä. Sanasta esiintyy myös muoto kirso ’sian kärsä’ ja kirsa ’turpa, kärsä, kuono, nokka’. Kirsu on luultavasti kärsä sanan variantti. Sanan kärsä taustalla taas on todennäköisesti norjanlapin sana gærsse ’sian kärsä’. Lähde: Suomen sanojen alkuperä 1: A-K, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilasuhreista ilmestyi aikanaan muistokirja
Mustialan muistoja Suomen vapaussodan ajoilta. - Mustialan toveriliitto, 1923.
Se luettelee kaikkiaan 41 v. 1918 eri tavoin surmansa saanutta Mustialan oppilasta.
Näistä 6 oli entistä oppilasta, eikä heitä ole otettu huomioon seuraavassa eli jäljelle jää 35.
Näistä 35:stä oli
Maamiesopiston 1. vuosikurssin opiskelijoita 15
Maamiesopiston 2. vuosikurssin opiskelijoita 15
Karjanhoitajakoulun opiskelijoita 5
Taisteluissa kaatuneita oli 2 (molemmat 2. vuosikurssilta)
Helmikuussa oli 12 saanut surmansa yrittäessään eri teitä siirtyä valkoisten puolelle
Lähinnä lienee nyt kysymys niistä jäljelle jääneistä 21:stä, jotka Tammelan punakaarti oli pidättänyt 19.4. ja jotka...
Kielitoimiston mukaan ruotsinkieliset lapset virpovat suomeksi tai karjalan kielellä. Ruotsinkielistä virpo-lorua ei heidän mukaansa ole, https://www.sprakbruk.fi/-/pasktraditioner.
Kuitenkin ruotsiksi kuulee käytettävän tällaista lorua:
”Virvon varvon, må ni vara
Friska, glada utan fara!
Ris till dig, lön till mig!”
Tätä on hankala kääntää oikeaksi latinaksi - jota lause ei siis millään muotoa ole - kun ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä sillä halutaan sanoa! Ilmeisesti kuitenkin juuri jotain sellaista kuin "Älä anna paskiaisille periksi". Kysyjän käännösehdotus ei valitettavasti myöskään toimi, alkua lukuunottamatta.
Oikeaoppisen latinan kannalta käännöksen suurin ongelma on sopivan haukkumasanan löytäminen - siis sellaisen, joka vastaisi merkitykseltään ja tyyliltään englannin "bastard"-sanaa. Sana "bastardus" on myöhäislatinaa eikä sitä käytetty haukkumasanana samalla tavoin kuin englannin "bastard" -sanaa. Sen monikko ei olisi "bastardes" vaan "bastardi". Suoraa käännöstä ei siis voi ajatella. Oikean latinan haukkumasanat ovat kaikki...
Serafia-nimi on Serafiinan muunnelma. Serafiinan miespuolinen vastine on Serafim. Nimen taustalla on heprean kielen ’polttaa’, ’sytyttää’. Raamatun kielessä (Jesaja 6:2) esiintyvät enkeliolennot, serafit, ovat samaa alkuperää. Suomalaisissa kalentereissa nimi on esiintynyt vuoteen 1928 päivällä 3.9. muodoissa Serapia, Serapin, Seraphia, Serapsia, Seraphina, Serafia, Serafina ja Serafiina.
Tunnettuja Serafioita / Serafiinoja ei näytä oikein löytyvän. Erilaiset pyhimyskalenterit sentään sisältävät joitakin esimerkkejä:
Pyhä Serafina, italialainen (San Gimignanon kaupunki), köyhän perheen sairaalloinen lapsi, jonka muistopäivä on 12.3.
Pyhä Serafina, josta ei tiedetä kuin sen verran, että hän kuoli v. 429. Muistopäivä on 29.7.
Pyhä Serapia...
