Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että nimi ”Viro” on ollut alun perin nykyisen Viron koillisen maakunnan Virumaan nimitys, joka on siirtynyt merkitsemään koko maata. Samalla tavalla sanalla ”Suomi” on viitattu muinoin nykyiseen Varsinais-Suomen alueeseen, kunnes se on vakiintunut viittaamaan koko maahan.
Sanan ”Viro” alkuperästä ei ole Häkkisen mukaan täyttä varmuutta, mutta nykyään sen arvellaan olevan germaaninen tai balttilainen laina. Sen merkitys olisi ollut ’mies’. Liettuassa vastine voisi silloin olla sana ”vyras” ja latviassa ”virs”. Mahdollinen olisi myös kantagermaanin rekonstruoitu muoto ”wiraz”. Vanha teoria liittää ”Viron” vanhoihin ruotsalaisiin vesistönnimiin, jotka pohjautuvat...
Karin Slaughter on kirjoittanut kolmea eri sarjaa. Grant Countyyn sijoittuvan Sara Linton ja Jeffrey Tolliver -sarjan kirjat ovat Sokaistu (Helmi, 2003), Riistetyt (Helmi, 2004), Piinattu (Helmi, 2005), Merkitty (Helmi, 2006), Kadotettu (Helmi,2007) ja Häpäisty (Tammi, 2008). Will Trent- eli Atlanta-sarjaan kuuluvat teokset Triptyykki (Tammi, 2009) ja Pelon huone (Tammi,2010). Will Trent ja Sara Linton- eli Georgia-sarjan kirjat ovat Kivun jäljet (Tammi, 2011), Pettävä hiljaisuus (Tammi, 2012), Yli rajan (Tammi, 2013) ja Rikollinen (Tammi, 2014).
Lateraalinen ajattelu on englantilaisen tutkijan Edward de Bonon kehittämä "sivuttainen" ajattelutapa vastakohtana suoraviivaiselle vertikaaliselle ajattelulle. de Bonon mukaan tavanmukainen vertikaalinen ajattelu ei useinkaan kykene löytämään ratkaisua johonkin pulmaan. Tällöin olisi hyödyllistä käyttää hyväkseen lateraalista ajattelutapaa asettumalla uuteen ja sattumanvaraisen asemaan. De Bonon mukaan vertikaalinen ajattelu on todennäköisyysajattelua ja lateraalinen ajattelu on epätodennäköisyysajattelua. Lateraalinen ajattelun avulla voidaan synnyttää uusia tehokkaita ideoita. Luovaa ajattelua voidaan de Bonon mukaan pitää osana laajempaa lateraalista ajattelua.
Lateraalisesta ajattelusta voi lukea lisää de Bonon teoksista esim. Uusi...
Suomen kielen perussanakirjan mukaan pilkkumi (yhdellä u:lla) tarkoittaa kansankielisesti kulhoa. Paikoin on käytetty myös nimityksiä pilkumi, pilkko, pilkkomi ja pilkkuna. Sana on ilmeisesti peräisin ruotsin kielen sanasta spilkum (kulho).
Kukkimisen jälkeen hyasinttien kukat voi poistaa, mutta lehtien annetaan olla kunnes ne ovat lakastuneet, jotta niiden valmistama ravinto ehtii imeytyä sipuliin. Tämän jälkeen lehdet voi poistaa. Sipuli otetaan pois mullasta ja säilytetään viileässä paikassa.
Syksyllä sipulit istutetaan ruukkuihin, kastellaan ja viedään pimeään ja viileään paikkaan (noin +9 astetta). Noin 8-12 viikon kuluttua, kun sipulit ovat selvästi alkaneet kasvaa, ne tuodaan lämpimään, mutta pidetään pimeässä, kunnes nuput ovat noin 5 sentin mittaisia. Tämän jälkeen ne tuodaan valoisalle paikalle. Kukinnan ajoittaminen juuri jouluksi voi tosin olla hankalaa.
Hyasintin sipulit voi istuttaa myös keväällä kukkapenkkiin.
Lähteet:
Rosén, Susanna: Sipulikasvit ruukussa ja...
Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.
Näihin säkeisiin päättyy Aaro Hellaakosken runo Lyhyesti, joka ilmestyi ensimmäisen kerran kokoelmassa Huojuvat keulat (WSOY, 1946).
2. säe loppuu seuraavasti:
Mut laulajatar satakiel
nyt tenhoo laulullaan,
ja hamppuvarpu huilullaan
puhaltaa innoissaan.
3. säe:
Klaneettia rastas soittelee
ja korppi bassoa,
niin että metsä vapisee
sen synkkää soittoa.
On rummunlyöjä käkönen,
kas, kiuru lentelee
ja kaiken luonnon riemuksi
ilmoissa laulee.
4. säe:
Ja tikka johtaa soittoa,
on vallan innoissaan.
Hän tahtia nyt tarkkaa lyö
pitkällä nokallaan.
Mut jänö kulkewe kummissaan,
kun luonto laulaa, soi,
nyt hyttysetkin surisee
ja metsä huminoi.
Sanat löytyvät Suuri toivelaulukirja 11:sta. F-Kustannus Oy.
http://www.f-kustannus.fi/
Kolmas valtakunta oli nimitys, jolla Natsi-Saksan propagandistit halusivat ilmaista Hitlerin johtaman Saksan viimeiseksi ja väistämättömäksi vaiheeksi siinä historiallisessa prosessissa, jonka edeltäviä vaiheita olivat Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta (vuoteen 1806) ja Bismarckin luoma "toinen saksalainen valtakunta" (1871-1918).
Lähteet:
Historian ABC : kaikkien aikojen valtiot [5]. Tammi, 2002
Jan Palmowski, A dictionary of contemporary world history : from 1900 to the present day. Oxford University Press, 2008
Hoito-ohjeita nuokkupapinkauralle (Billbergia nutans) löytyy esimerkiksi Lena Månssonin kirjasta Ruukkukasvit (Otava, 1998):
"Kastellaan kesäaikaan, kuten useimpia muita huonekasveja eikä sen kasvualusta saa silloin liiaksi kuivahtaa kastelujen välillä. Talvella tilanne on täysin päinvastainen. Silloin kastellaan niukasti, erityisesti jos talvettamislämpö on hieman viileä. Käytä mahdollisimman kalkitonta vettä. Kesällä papinkauraa suihkutetaan silloin tällöin ja huolehditaan siitä, että kaikissa lehtiruusukkeiden muodostamissa suppiloissa seisoo vettä. Huonekasviravinnetta annetaan kesällä kastelun yhteydessä joka toinen viikko. Lopun vuotta papinkauraa ei lannoiteta. Papinkaura menestyy normaalissa huoneenlämmössä, toisin sanoen noin 20°C...
Kunkin ensimmäiset serkut ovat hänen vanhempiensa sisarusten lapsia; toiset serkut (eli pikkuserkut) ovat henkilön isovanhempien sisarusten lastenlapsia, kolmannet serkut iso-isovanhempien sisarusten lastenlastenlapsia - ja niin edelleen.
"Polven takaa" ilmaisee, että tarkasteltavat henkilöt kuuluvat eri sukupolveen. "Yhden polven takaa" tarkoittaa, että tätä eroa on yhden sukupolven verran. Ensimmäisiä serkkuja yhden polven takaa ovat näin henkilön vanhempien ensimmäiset serkut. Vastaavasti isovanhempien ensimmäiset serkut ovat ensimmäisiä serkkuja kahden polven takaa, iso-isovanhempien ensimmäiset serkut ovat ensimmäisiä serkkuja kolmen polven takaa - ja niin edelleen.
Vaikka mettinen ja mehiläinen ovat synonyymejä, toukomettinen ja toukomehiläinen eivät ole. Toukomettinen on 1600-luvulta periytyvä nimitys, jolla on tarkoitettu sekä uuttukyyhkyä (columba oenas) että sepelkyyhkyä (columba palumbus). Toukomehiläinen ei sekään ole mehiläislajin nimi, vaan runollinen ilmaus, jota on käytetty esimerkiksi kotimaisessa iskelmässä 'Suopursu kukkii': "Suopursu kukkii / siihen saakka kunnes raukeaa. / Sen kukka villi on ja pystypäinen. / Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa, / ei löydä sitä toukomehiläinen.” City-lehti puolestaan on hyödyntänyt sanaa hieman toisessa sävyssä Joensuun Elli -elokuva-arvostelussaan: "-- helsinkiläinen merkonomi Jousimäki (Reidar Palmgren) alkaa surrata kuin toukomehiläinen."...
Terho Itkosen teoksessa Uusi kieliopas (Tammi, 2000) kerrotaan, että s-loppuisten, alkuperältään vieraskielisten erisnimien taivutuksessa on kirjavuutta. Vanhan ajan nimet, jotka ovat usein kreikkalaisperäisiä, noudattavat yleensä taivutustyyppiä Hellas: Hellaan (poikkeuksiakin on, esim. Midas: Midaksen). Suomen kieleen "kotoistuneet" erisnimet, joita ei enää välttämättä tunnista alkuperältään vieraskieliseksi, voivat taipua kahdella eri tavalla: Tuomas: Tuomaan tai Tuomas: Tuomaksen. Molemmat taivutustyypit ovat siis oikein. Joulukuun 21. päivästä käytetään vakiintunutta muoto Tuomaan päivä (ks. Nykysuomen sanakirja V-VI, WSOY 1990). Lisätietoa s-loppuisten erisnimien taipumisesta löytyy Itkosen teoksen lisäksi esimerkiksi Timo Sorjosen...
Terhi-nimi juontuu runollisesta sumua tai utua tarkoittavasta sanasta terhen.
Kustaa Vilkuna kertoo Etunimet-kirjassaan Terhi-nimen alkuperästä seuraavaa: Terhi ja pitempi Terhikki pohjautuvat Kalevalaan, jossa Terhenetär eli Terhenneiti seuloo utua. Terhiä ehdotettiin nimeksi ensimmäisen kerran v. 1879. Almanakkaan Terhi tuli vuonna 1950, Terhikki jo 1929.
Taivaannaula ry:n (muinaiseen suomalaiseen pakanuuteen pohjautuvaa suomenuskoa edistävä yhdistys) nettisivuilla kerrotaan Terhenneidistä: "Terhikki, Terhenneiti, Ututyttö on usvan ja sumun haltija, unohduksen, eksymisen ja lumouksen jumalatar. Missä tahansa, missä utu nousee, on Ututyttö läsnä. Ehkä hänellä on yhteys Tuonelaan, koska tihkusateella, sumulla ja usvalla vainajia on...
Kyseessä näyttäisi olevan YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden rintamerkki.
https://shop.undp.org/products/sdg-lapel-pins
https://www.un.org/sustainabledevelopment/news/communications-material/
Varauksen kulkemiseen kuluva aika riippuu HelMet-kirjastoissa monesta asiasta. Yleensä kesto on 2–3 arkipäivää, mutta se voi olla huonolla tuurilla pidempikin. Toisaalta esimerkiksi Pasilan kirjastosta lähetetyt varaukset ovat yleensä toisessa Helsingin kirjastossa jo seuraavana päivänä.
Helsingin kaupunginkirjastossa kirjalaatikoita siirretään kirjastosta toiseen yöaikana. Usein varaukset lajitellaan Pasilassa, jolloin saapumisessa menee vielä toinenkin yö. Jos kirjat menevät Helsingin ulkopuolelle, saattaa sielläkin kuljetuksessa tai lajittelussa mennä ylimääräistä aikaa. Oma lukunsa ovat hyvin pienet kirjasto, joista kirjat kulkevat muualle vain kerran viikossa. Niistä varauksen saapuminen voi siis kestää vielä pidempään. Näistä syistä...
Anne Seppälän kirjailijanimellä Anneli Kivelä kirjoittaman Katajamäki-sarjan teokset ovat ilmestyneet seuraavassa järjestyksessä.
Kotiin Katajamäelle (2007)
Onnenkauppaa Katajamäellä (2007)
Uusia tuulia Katajamäellä (2008)
Katajamäellä kuohuu (2009)
Salaisuuksia Katajamäellä (2010)
Katajamäki yllättyy (2011)
Köydenvetoa Katajamäellä (2012)
Outo lintu Katajamäellä (2013)
Valoa ja varjoa Katajamäellä (2014)
Taikatemppuja Katajamäellä (2015)
Katajamäki kahden vaiheilla (2016)
Katajamäellä kaikki hyvin (2017)
Kasvukipuja Katajamäellä (2018)
Tasaista tahtia Katajamäellä (2019)
Arkea ja juhlaa Katajamäellä (2020)
Teokset on kustantanut Karisto.
Lähteet:
Aikuisten jatko - ja sarjakirjat (toim. Ulla Mononen, Avain, 2019)...
Angelika-sarjan kirjojen järjestys on seuraavanlainen:
1. Angelika
2. Angelika ja kuningas
3. Angelika ja sulttaani
4. Angelika kapinoi
5. Angelika ja rakkaus
6. Kreivitär Angelika
7. Angelikan kiusaus
8. Angelika ja demoni
9. Angelika ja varjojen salaliitto
10. Angelika uhmaa kohtaloa
11. Angelika ja toiveiden tie
12. Angelikan voitto
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja kertoo, että Tuija on luontoaiheinen nimi: tuija (Thuja eli Thya) on sypressikasveihin kuuluva havupuu, jota on sanottu myös elämänpuuksi. Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Tuijan kohdalla nimeen Perpetua ilmeisesti, koska tämän nimen loppu ja siitä saatu Tua muistuttavat Tuijaa. Myös Perpetuan merkitys "kestävä, pysyvä" sopii yhteen tuijan elämänpuu-symboliikan kanssa.
Rosamunde Pilcherin suomennetut teokset ovat: Shell seekers / Simpukankerääjät, Wsoy 1988. September / Syyskuu, Wsoy 1991. Under gemini / Kaksosten merkeissä Wsoy 1992. The day of the storm / Myrskyn aika, Wsoy 1993. Wild mountain thyme / Aikainen kevät, Wsoy 1994. Voices in summer / Kesän ääniä, Wsoy 1997. Winter solstice / Talvipäivänseisaus, Wsoy 2001. Talvipäivänseisaus on ilmestynyt myös lyhennettynä suomennoksena Valittujen Palojen Kirjavaliot-sarjassa v. 2002.
Helsingin kaupunginkirjastolla on yhteinen kelluva kokoelma eli aineisto ei pääsääntöisesti ole pysyvästi minkään kirjaston kokoelmissa. Kellutusjärjestelmä ohjaa aineistoa niihin kirjastoihin, joissa sille on tarvetta ja tilaa. Aineistohotelli toimii Helsingin kaupunginkirjaston kelluvan kokoelman puskurivarastona ja sinne ohjautuu sellaista aineistoa, jolle ei kyseisellä hetkellä ole riittävästi tilaa tai tarvetta missään kirjastossa.
Aineistohotellissa olevasta aineistosta voi tehdä varauksia omaan kirjastoon. Koska hotelli sijaitsee Pasilan kirjastossa olevan keskuslajittelijan läheisyydessä, varaukset lähtevät sieltä nopeasti kaikkiin Helmet-kirjastoihin. Aineistohotellissa olevalla aineistolla täydennetään myös kirjastojen hyllyjä,...
