Täytyy heti aluksi varoittaa, että me vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Jos asiaa tarkastellaan tekijänoikeuslain näkökulmasta, pitää ensiksi tulkita, onko resepti teos eli tarpeeksi omaperäinen tuotos saadakseen lain suojaa. Vallitseva käsitys näyttää olevan, etteivät reseptit yleisesti ottaen ole niin omaperäisiä, että tekijänoikeuslaki suojaisi niitä. Esimerkiksi osoitteista http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi… ja http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoi… löytyvissä tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa on katsottu, ettei resepti nauti suojaa...
Hakemalla Lahden kaupunginkirjaston Riimi-tietokannasta http://www.lahti.fi/kirjasto/ asiasanalla ilmaisutaito, suullinen ilmaisu, ilmaisukasvatus tai luovuuskasvatus löytyy esim. seuraavia teoksia:
Löyttyniemi, Anu: Sukkela suu, ketterä keho (2003) Stenius, Nena: Riemua ja rohkeutta: ilmaisukasvatuksen opas (1998)
Sadun ja leikin lähteillä (1999)
Liukko, Seija: Ilmaisua ipanoille (1998).
Seuraavista teoksista voi myös löytyä lisää aiheesta:
Airaksinen, Raija: Karhunkämmen: ilmaisukasvatuksen ohjaajan opas (1997)
Kanerva, Pirjo: Ilmaista iloa: harjoituksia ilmaisutaidon ja äidinkielen tunneille ja kerhoihin (1993)
Heinonen, Sirkka-Liisa: Seikkailu, vapaus, lento ja kuvittelun leikki: draama varhaiskasvatuksessa (1996)
Helenius, Aili:...
Arviot vanhojen rahojen hinnoista ovat arvioita niiden keräilyarvosta, eivät niiden osto- tai myyntihintoja. Rahojen keräilyarvoon vaikuttaa suuresti niiden kuntoluokka. Vanhat rahat jaetaan eri kuntoluokkiin pääasiassa kuluneisuuden mukaan. Kuntoluokat löytyvät mm. Suomen numismaatikkoliiton (http://www.numismaatikko.fi/) sivuilta tai Suomen rahat arviohintoineen (viimeisin painos 2008) -kirjasta.
Kirjan mukaan vuoden 1865 5-pennisen arviohinta on kunnon mukaan 5-750 euroa, vuoden 1870 10-700 euroa, vuoden 1888 3-300 euroa, vuoden 1908 0-120 euroa, vuoden 1912 1-200 euroa ja vuoden 1915 0-15 euroa. Vuoden 1891 10-pennisen arviohinnaksi kirja antaa 2-600 euroa ja vuoden 1914 10-penninen arviohinta vaihtelee 50 sentistä 50 euroon.
Äänikirjojen lukijat ovat taitaneet löytyä aiemmin lähinnä näyttelijäkoulutuksen saaneiden joukosta. Celia-kirjaston sivuilta löytyy tieto, että he hankkivat äänikirjansa Silencio- ja Dramafoni-studioilta. Silencion lukijaksi pääseminen vaatii näyttelijäkoulutuksen ja Dramafonikin hakee äänenkäytön ammattilaisia.
Muita äänikirjastudioita ovat ainakin Artlab, Sakon Studio ja Book Brothers.
Äänikirjojen lukijoita on haettu myös ainakin Nelonen Median Supla-palveluun.
Pasilan kirjavarasto on ihan täällä Pasilan kirjastossa, lainausosaston alapuolella 2. kerroksessa. Saat sieltä kirjoja muutamassa minuutissa – jos ne vain eivät ole mystisesti kadonneet hyllyiltä.
Paikan päällä Pasilassa voit tilata varastokirjoja lainauspalvelun virkailijoilta. He soittavat alakertaan, mistä teokset kiikutetaan hissillä ylös.
Jos haluat varmistaa, että tarvitsemasi kirjat ovat todellakin paikalla kirjavarastossa, voit soittaa suoraan varastoon, puh. 09-310 85230. Teokset poimitaan hyllyiltä ja varataan omalle nimellesi ns. suullisina (maksuttomina) varauksina, jotka sitten toimitetaan lainaukseen sinua odottamaan. Saat varaukset virkailijalta.
Lainattavissa olevia varastokirjoja voit varata etukäteen myös verkkokirjasto...
Kerttu nimeä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta. Tässä aikaisempi vastaus:
Kerttu on vanha suomalainen muunnos muinaissaksalaisesta nimestä Gertrud, mikä tarkoittaa urhoollista. Kerttu mainitaan jo 1200-luvulta periytyvässä Piispa Henrikin surmavirressä Lallin vaimon nimenä. Siten Kerttu on vanhin Suomessa tunnettu kristillisperäinen naisennimi. Nimi on otettu almanakkaan vuonna 1890.
Lähde: Lempiäinen, Suuri etunimikirja (1999)
Varmaa vastausta kirjastossamme olevien lähteiden perusteella en voi antaa. Seuraavia tietoja onnistuin jäljittämään:
RT-kortisto 61-10606 : Juomavesikaivot. Rakennustietosäätiö, 1996.
s. 4: Porakaivon syvyydet vaihtelevat yleensä 30...120 metriin. Yleensä syvyydeksi riittää 50...60 metriä. Koska kallioperän rakoilu useimmiten vähenee syvyyden kasvaessa runsaasti yli 100 metrin syvyisiä kaivoja ei kannata tehdä.
Luokka 66.93 KYS
KYSYMYKSIÄ kaivoista = Frågor om brunnar / Toivo Lapinlampi ... [et al.]
Helsinki : Suomen ympäristökeskus : Edita, jakaja, 2001
s.46: Kuinka syvä kallioporakaivo yleensä on?: keskimääräinen syvyys on 60-80 m, vaihdellen 20 ja 150 metrin välillä
Internetistä löysin tietoja syvemmistä kaivoista:
Kosken kunnassa on...
Painos on yhdellä kertaa painettu erä jotakin painatetta.
Puhutaan myös tarkistetusta tai uudistetusta painoksesta.
Laitos taas on painotuotteen toisinto, versio. Voi olla esim. kuvitettu laitos tai lyhennetty laitos.
Laitos siis poikkeaa enemmän alkuperäisestä painotuotteesta kuin uudistettukaan painos.
(Lähde: Suomen kielen perussanakirja 2)
Perinteisissä suomalaisissa häämenoissa morsian saattoi tosiaan antaa kosintaan myöntymisen merkiksi sukat puhemiehelle, sulhaselle ja toisinaan sulhasen suvullekin ja jakaa sukkia tulevalle suvulleen häissä antimina eli morsiuslahjoina.
Sukka-aiheisia kansanrunoja löytyy esimerkiksi Suomen Kansan Vanhat Runot -teossarjasta (SKVR, julk. 1908–1948, 1997). SKVR nykyisin käytettävissä myös internetissä tietokantana(http://www.finlit.fi/skvr/).
Mm. Martti Haavion toimittamassa teoksessa 'Laulupuu: Suomen kansan tunnelmarunoutta' (2. p. WSOY, 1980) on niin ikään joitakin sukka-aiheisia runoja, mutta ne eivät varsinaisesti liity häämenoihin. Sukka-sana esiintyy myös monissa lastenloruissa, esimerkiksi Ulla Lipposen toimittamassa teoksessa...
Sahanpurun painolle on hankala antaa aivan tarkkaa arvoa. Paino riippuu ainakin siitä kuinka tiukkaan puru on pakattu ja kuinka kosteaa se on.
Lämmöneristeenä käytettävälle kuivalle sahanpurulle ilmoitetaan yleensä tiheydeksi 120-200 kg/m³. Tästä voidaan laskea, että yhden purukilon vaatima tilavuus on noin 5-8 litraa.
Lähteitä:
Vähäkallio et al.: Lämmön- ja kosteudeneristys
Siikanen: Rakennusaineoppi
RT-kortisto: Rakennustarvikkeiden ainetiheyksiä sekä tavarakuormia
Kyseessä ei ole Aila Meriluodon runo, vaan tuntemattoman tekijän muistovärssy, joka kuuluu seuraavasti:
"Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään,
silti teidän olen, lähellenne jään.
Tallentakaa menneen parhaat muistot,
muiden olla antakaa.
Kuin ennen voimissani te minut muistakaa.”
Joissakin yhteyksissä värssy on mainittu Aila Meriluodon kirjoittamaksi. Värssylle ei ole toistaiseksi löytynyt tekijää.
Katso koko vastaus arkistostamme:
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=67b58e35-a6fe-49d…
Käytettävissä olevista lähteistä fraasia ei löytynyt. Kannattaa vielä kysyä Kotimaisten kielten keskuksesta https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/kielineuvonta
Australian epävirallinen kansallislaulu Waltzing Matilda on suomeksi nimeltään Balladi lammasvarkaasta. Sanat kappaleeseen löydät teoksesta Suuri toivelaulukirja 4 (http://www.helmet.fi/record=b1768876~S9*fin).
Ensimmäisenä koulupäivänä opettajalle viedään omena a)koulumenestyksen varmistamiseksi ja b)opettajan niukkaa elantoa ajatellen. Tapa juontuu ilmeisesti 1800-luvulta, ja sitä on noudatettu Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Meille omena- traditio on tuttu sarjakuvista (Aku Ankasta).
Internetistä, findarticles.com/p/articles -sivulta, löytyi seuraavanlainen selitys:
"An apple for the teacher: Likely harkens back to the "apple polisher." The custom of "apple polishing" hails from the little red schoolhouses of yore, when young children sought to become the teacher's favorite with a gift of a bright, shiny apple. So says the ditty: "An apple for the teacher will always do the trick, when you don't know your lesson in arithmetic."
Huithapeli-sanaa voidaan käyttää kevytmielisestä ja huolimattomasta ihmisestä (Kielitoimiston sanakirja 1. osa, A-K, 2006). Sanalle ei löytynyt kielitieteellistä selitystä.
Sanaa huitu käytetään murteellisesti vedensekaisesta maidosta tai piimästä, ja huitukka-sanalla tarkoitetaan paikoin ohutta ja laihaa (Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1, A-K, 1992). Ehkäpä huithapeli-sanan merkitys liittyy tähän samaan joukkoon.
Hei hoo! -nimisen kappaleen sanat ja sävel löytyvät mm. seuraavista kirjoista:
Lasten kultainen laulukirja, osa 3
Lasten toivelaulukirja
Suuri lastenlaulukirja, osa 2
Toinen kysytty laulu on luultavasti nimeltään Tee työtäs laulellen. Siitä on olemassa ainakin kaksi erilaista suomennosta. Se löytyy mm. seuraavista kirjoista:
Lasten oma toivelaulukirja
Suuri toivelaulukirja : lastenlaulut
Suuri toivelaulukirja, osa 4
Kirjasto- ja informaatioalalla on hyvin erilaisia työpaikkoja. Koulutusvaatimukset vaihtelevat haettavan viran tai toimen mukaan. Kannattaa seurata työnhakuilmoituksia ja niissä esitettyjä tutkintovaatimuksia ja palkkausta esim. Työ- ja elinkeinotoimiston sivuilta mol.fi -> Avoimet työpaikat ja palkkavahti 08 Kirjasto- ja informaatioala. Yliopistojen kirjastoihin vaaditaan kirjastonhoitajan paikkaan yleensä ylempi korkeakoulututkinto. Kunnallisen kirjastoalan pätevyysvaatimuksista löytyy Opetusministeriön sivulta http://www.minedu.fi/OPM/Kirjastot/kirjastoalan_koulutus/?lang=fi . Kirjastoalan oppilaitoksista on sivulla http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoala/opiskelu/ . Kunnallisen kirjastoalan minimipalkat on määritelty KVTES:...
Sanonta "pitäkää tunkkinne" tulee vanhasta tarinasta, jossa mies lähtee lainaamaan tunkkia todella pitkän matkan päästä renkaan puhjettua ja kun hän viimein pääsee asutun talon luo, hän on jo ehtinyt vakuuttaa itsensä siitä, ettei häntä kukaan auta. Kun ovi avataan hänelle, hän vain huutaa että pitäkää tunkkinne. Tarina on alun perin englanninkielinen ja sanonta on englanniksi Keep your damn jack!
Amerikkalainen koomikko Danny Thomas(1912-1991)teki tästä tarinasta oman tavaramerkkinsä. Hän teki radio-ohjelmia 1930- ja 1940-luvuilla, mutta esiintyi myös komediaklubeilla. Kesällä 1947 hän esiintyi The Lights Go Out -nimisessä amerikkalaisessa sarjassa, jossa hän kertoi jo aiemmin kuuluisaksi tekemänsä tunkki-tarinan. En voi tietenkään sanoa...
Barbara Taylor Bradfordin kirjoittamaan Harten perheen tarinaan kuuluu tätä nykyä seitsemän kirjaa:
1. Rahan ruhtinatar
2. Unelmien valtiatar
3. Nainen ylitse muiden
4. Emman salaisuus
5. Onnen yllätykset
6. Tahtonaiset
7. Suvun vihollinen
Sarjan kuudennen kirjan Tahtonaisten takakannen esittelytekstissä tosin sanotaan, että teos on viimeinen osa tässä sukutarinassa. Harten tavaratalosukuun liittyviä ihmisiä kuitenkin tavataan myös Tahtonaisten jälkeen ilmestyneessä romaanissa Suvun vihollinen, ja Barbara Taylor Bradfordin virallisella amerikkalaisella verkkosivulla tämä teos (Breaking the rules) mainitaan nimenomaisesti sarjan seitsemäntenä kirjana.
http://www.barbarataylorbradford.com/hartefamilysaga.htm
