Olisikohan tässä kyseessä keltavuokko (http://fi.wikipedia.org/wiki/Keltavuokko), joka kukkii juuri nyt ja on erilaisissa puistoissa kohtalaisen yleinen? Keltavuokon terälehdet ovat samanlaiset kuin valkovuokolla, mutta lehdet eivät kyllä ole samanmalliset kuin sinivuokolla.
'Lämminveriset' tv-sarjaa on tarjottu kirjastoille pari viikkoa sitten, mutta Helsinkiin sitä ei hankittu yhtään kappaletta. Kannattaa seurata HelMetistä tilannetta lähiviikkojen aikana, sillä Vantaa tai Espoo on saattanut kyseistä sarjaa hankkia.
Mielikuva Esa Saarion esittämästä Pöllö huu huu huu -laulusta on aivan oikea. Hän on levyttänyt kappaleen vuonna 1962.
http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=p%c3%b6ll%c3%b6+huu&ID=…
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:lle tekemäni tiedustelu tuotti eräältä jäseneltä seuraavan ehdotelman:
Mieleeni tulee tällainen leikki, sanoja muistan joitain sieltä täältä:
- Nyt myö mennään kosimaan, kosimaan, kosimaan. Nyt myö mennään kosimaan, kosimaan. Tytöt laulavat ja valitsevat rivistä vuorotellen sulhasen.
- Taavetti on jalkapuol
- Kaaleppi on kaljupää
- Jooseppikin oli jotain...
- Neljäskin mies oli...nimi?
Lopuksi laulettiin"kaikilla meillä on sulhaset" ja pyörittiin piirissä.
Olen leikittänyt tätä " ei ole leskeä ollenkaan" sävelellä.
Jos tämä on etsimäsi laululeikki, sanat ja nuotit siihen löydät nuottijulkaisusta "Suomalaisia kansanlauluja" (sovittanut Olli Heikkilä, ISBN: 952-461-046-9.) Kappaleen nimi on "Leskisillä...
Löysin seuraavia synonyymejä kypärämyssylle:
Villakypärä
Kypäräpipo
Kypärälakki
Huppupipo
Lisäksi on sanoja, jotka ehkä yleensä tarkoittavat toisen lakin tai kypärän alla pidettävää hupun tyyppistä päähinettä. Joskus niitäkin käytetään kuten edellisiä:
Aluspipo
Alusmyssy
Aluslakki
Aluspipo
Kypärähuppu
Alulakki (murreilmaisu)
Ramavit on pohjoismaisen Midsona-yrityksen tuotemerkki. Tuotteen historiasta ei löytynyt tietoa. Ehkäpä yrityksen Suomen toimiston kautta saisi lisätietoa:
http://www.midsona.fi/fi/Yhteystiedot/
Omalla tavallaan Ramavitin pitkästä ja värikkäästä historiasta kertoo älyvapaa luulosanakirja Hikipedia:
http://hikipedia.info/wiki/Ramavit
Hei alkuun on todettava, että tämänkaltaisiin kysymyksiin valitettavasti harvoin löytyy nopeata ja helppoa apua. Soittimien historiaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu, ei varsinkaan tuuban kaltaisen harvinaisemman. Kun sen soittajiakin on vähän, tiedonlähteet ovat harvassa. Satavuotiaan soittimen vaiheista ei välttämättä myöskään ole säilynyt julkisissa lähteissä mitään tietoja, vaan mahdollisesti tallessa oleva informaatio voi olla arkistojen kätköissä tutkijaansa odottamassa.
Itse lähtisin liikkeelle elävistä tuuban soittajista, joilla varmasti on laajin yleistietämys soittimensa historiasta ja ehkä lähteistäkin. Toki kaikki eivät ole historiasta kiinnostuneita, mutta kannattaisi ottaa yhteyttää Sibelius-Akatemiassa tuubansoittoa...
Kappale löytyy alla mainituilta levyiltä. Nuottia siihen ei kuitenkaan ole julkaistu.
Parhaat tanssiorkesterit / useita esittäjiä (2013)
Hei laulaja + 24 muuta toiveiskelmää / useita esittäjiä (2011)
Ystävälle / Tanssiorkesteri Pekkaniskan Pojat (2010)
Lauluja Sinulle / Juha Hötti (2005)
Hengähä tok' / useita esittäjiä (2006)
Ylen Elävän arkiston kautta löytyy paljonkin Hannu Karpon ohjelmia:
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/henkil%C3%B6/Hannu%20Karpo
Tätä kysymääsi ei kuitenkaan löytynyt. Voit kysyä asiaa Ylestä:
http://yle.fi/yleisradio/ota-yhteytta
Jonkinlaisen selityksen tähän antaa Lauri Hakulinen kirjassa Suomen kielen rakenne ja kehitys (1979). Kirjan alussa Hakulinen kirjoittaa, että läpikäyvänä periaatteena suomen foneemien (konsonanttien ja vokaalien) sanoiksi rakentumisessa on jäntevää puhe-elimen käyttöä edellyttävien äännösten karttamien. Pyritään siis helppoon ääntämiseen. Ilmauksia tästä piirteestä ovat seuraavat: vokaalisointu, sanan alussa ei esiinny konsonanttiyhtymää, eikä paljon tavujen lopussakaan, sanojen lopussa ei koskaan myöskään ole konsonattiyhtymää.
Sananloppuisina konsonantteina esiintyy nykysuomessa joitain huudahduksia lukuunottamatta vain seuraavat (yleisyysjärjestyksessä lueteltuina): n, t, s, r, l, jotka ovat helpoimmin äännettäviä kaikista...
Valitettavasti emme ole onnistuneet löytämään nuo sanat sisältävä laulua. Samalla tavalla kyllä alkaa Keijo Minervan levyttämä Samaa kehää käyn. Siinä kuitenkin lauletaan konttorityötä tekevästä henkilöstä, joka leimaa kellokortin aina aamuisin. Laulu julkaistiin v. 1971 c-kasetilla Toivekonsertti 7.
Toni Edelmann on julkaissut 2CD:n boksin Armaan läheisyys - Nähe des Geliebtes, jolta tuo laulukin löytyy Edelmannin itsensä tulkitsemana ja siis saksan kielellä. Esim. pääkaupunkiseudun kirjastossa, https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2137793?lang=fin
BD-levyjä voi katsoa blu-ray-laitteella. Nämä laitteet käyvät myös dvd-levyjen katseluun.
3D-elokuvien katseluun tarvitaan sopiva televisio, lasit ja 3D-yhteensopiva blu-ray-soitin.
Tekniikan maailma sanoo asiasta seuraavaa: "Kolmiulotteisten elokuvien ja muun yhteensopivan materiaalin katseluun tarvitaan 3D-tekniikalla varustettu televisio ja siihen sopivat aktiiviset 3D-lasit. Lasit ovat ainakin toistaiseksi merkkikohtaisia."
"Jos elokuvia haluaa kotona katsoa kolmiulotteisina, 3D-laseilla varustetun television lisäksi tarvitaan vielä 3D-blu-ray-soitin. Kokonaisuuden kolmas komponentti on laitteita yhdistävä hdmi 1.4 -liitäntä, jota ilman 3D-kuvaa ei saa näkyviin."
Aiheesta lisää tästä linkistä:
http://tekniikanmaailma.fi/kuva-ja-aani...
Oy JA-RO ab on pietarsaarelainen yritys, joka oli joukkueen perustajajäsenten työnantaja. Yritys lupautui joukkueen pääsponsoriksi. Jalkapallojoukkue FF Jaro JS oli maan ensimmäinen seura, joka kantoi pääsponsorinsa nimeä. FF Jaro JS perustettiin 18. joulukuuta 1965.
Firman nimi on lyhennys sanoista Jakobstads Rostfria, teoksesta Femtio rostfria (s. 12) löytyy tietoa firman nimen historiasta, joka alunperin oli perustajien nimistä muodostettu, mutta vaihdettiin myöhemmin nimeksi Jakobstads Rostfria, suomeksi Pietarsaaren Ruostumaton:
"I starten var firmanamnet Sundqvist & Willman efter grundarna, men när företaget efter ett år infördes i handelsregistret var det under namnet Jakobstads Rostfria. På hösten 1954 ombildades firman till...
Kirjastossa risat Raamatut hävitetään kuten muutkin kirjat. Ymmärtääkseni luterilainen Raamattu ei esineenä ole pyhä.
Turun ev-lut seurakuntien sivuilta voisi kysellä tarkempia tietoja
https://www.turunseurakunnat.fi/portal/fi/ota_yhteytta/verkkotoimitus/
Kysyin itsekin sieltä ja sain seuraavanlaisen vastauksen:
Hienoa olisi että, jos vanha Raamattu on niin kulunut ja lukukelvoton tai se koetaan vanhana käännöksenä tarpeettomaksi, se hävitetään sen arvoa kunnioittaen. Kannet ja paperi eivät tietenkään sellaisenaan ole arvokkaita, vaan arvo on kirjan sisällössä.
Vanha tapa on ollut, että vanhat ja huonokuntoiset Raamatut on - Suomen lipun tapaan - poltettu. Se on koettu kunnioittavaksi tavaksi hävittää ne. Harvemmalla kuitenkaan on siihen...
Sota-ajan lääkärintarkastuksissa käytetyt, sekä sotilaskantakortteihin merkityt diagnoosikoodit löytyvät esimerkiksi vuoden 1943 Lääkärintarkastusohjeesta (L.T.O.), joka on saatavilla muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun pääkirjastosta (www.mpkk.fi/kirjasto).
Kyseinen Lääkärintarkastusohje diagnoosikoodeineen on täysin julkista tietoa, mutta esimerkiksi yksittäisen sotilaan kantakortissa lukevat diagnoositiedot ovat jo sitten luonnollisesti henkilökohtaisempia.
Annikki Kariniemi on kirjoittanut itsestään muistelmateokset ”Minä aina kompuroin” (Otava, 1980) ja ”Ristisiipi” (Otava, 1982).
Kariniemestä löytyy tietoa myös teoksesta ”Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010) ja Ismo Loivamaan kirjasta ”Kotimaisia nuortenklassikoita. 3” (Avain, 2011).
Osoitteesta http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8477/ löytyy ”Kansallisbiografian” artikkeli Kariniemestä. Teossarja on julkaistu myös painettuna nimellä ”Suomen kansallisbiografia”.
Runsaasti Kariniemeä koskevia lähteitä löytyy Kirjasammosta osoitteesta http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123272666747225. Sieltä hänen teostensa nimiä klikkaamalla voi lukea myös niiden esittelyjä, mikäli...
Aurinkokunnan mittasuhteita on havainnollistettu erilaisilla vertauksilla, mutta sellaista lähdettä, jossa Maata olisi verrattu nimenomaan pingispalloon, en onnistunut löytämään. Jos sinulla on käsillä pingispallo niin että voit mitata sen koon, saat näistä alla olevista vertauksista lasketuksi vastaukset omiin kysymyksiisi. Jälkimmäisestä linkistä löydät lisäksi sekä aurinkokuntamme taivaankappaleiden todelliset mitat ja etäisyydet että suhteellisen vertailun, jossa lähtökohtana on oletus, että Auringon halkaisija olisi 100 cm.
Aurinkokunnan mittasuhteita voidaan havainnollistaa kuvaamalla Aurinkoa 10 senttimetrin läpimittaisella appelsiinilla. Tällöin Maa olisi verrattavissa nuppineulan päähän, joka kiertää appelsiinia 11 metrin...
