Helsingin yliopiston kemian laitoksen mukaan kyseessä ei ole kemiallinen yhdiste vaan tuotemerkki.
Suomessa Kosan vakiinnutti nimensä nestekaasuna jota "vanha" kansa käyttää vieläkin.
Sanan kosan alkuperää on arvioitu tuotemerkin omaavan Kosan Crisplant yhtiön sivulla vapaasti käännettynä seuraavasti.
On olemassa monia selityksiä Kosan nimen alkuperästä, mitään niistä ei ole voitu vahvistaa. Kuitenkin Kauko-idässä Kosan on yleinen nimi ja laajasti käytetty myös kaasubisneksen ulkopuolella. Osissa Japania sanaa ^Ko-san käytetään ystävällisenä tervehdyksenä.
Yksi teoria kertoo, että nimi Kosan olisi peräisin espanjan kielen sanasta "cocina sana" (sound or healthy kitchen), mikä juontuu, kun käytetään kaasua ruoanlaittoon, koska se on...
Pikiöljystä löytyy jonkin verran kuvauksia ja tietoa Internetistä. Sivusto Yrttitarha on erikoistunut yrtteihin ja rohtoihin http://www.yrttitarha.com/.
Sivuston kansanperinteen sanastossa kerrotaan, että pikiöljyä saadaan tislatessa tervaa potaskan kanssa. Sen mainitaan olevan tysin puhtaana väritöntä. Samasta sivustosta löytyy rohtojen perusohjeita, mutta ei sinänsä erikseen pikiöljyn valmistusohjetta. Osassa kansanperinne kerrotaan männyn kohdassa, että männyn pihkaisista kannoista poltettu terva on ollut kauan yleisesti tunnettu rohto.
Ohjeita voisi kysellä ehkä liikkeiltä, jotka myyvät pikiöljyä. Esimerkiksi Frantsilan Kehäkukka http://www.frantsila.com, Kukinto, http://www.kukin.to/tietosivut/tervatieto.html tai Kainuunterva http://...
Eeva Riihosen teoksessa Mikä lapselle nimeksi kerrotaan, että Ranskassa on tunnettu legenda Genoveevasta, jonka poika oli Smertsi, myöhemmin Mertsi. Nimi oli aikaisemmin tytönnimi. Sama alkuperä tulee esille myös Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet ja Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa. Jälkimmäisessä mainitaan vielä, että maamme romaniväestön parissa Mertsiä suositaan edelleen pojannimenä. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun etunimitilasto https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 kertoo, että Mertsi-nimeä on annettu yhteensä miehille 552 ja naisilla vain 11 1899 alkaen. Vuonna 2006 30.10. mennessä Mertsi-nimi on annettu 4:lle lapselle, kolmelle pojalle ja yhdelle tytölle.
Manga sarjakuvat löytyvät Helmet-aineistohaun sanahaulla http://www.helmet.fi/search*fin/X mangat sarjakuvat. Voit rajata haun haluamaasi kieleen vaikka japaniin. Haluamallasi nimillä kaikilla löytyy, tee tällöin nimikehaku. Ranma ja Akira -sarjakuvia on myös suomennettu.
Suomi-Japani sanakirjat löytyvät Helmet sanahaulla suomen kieli japanin kieli sanakirjat. Tällä haulla löytyvät mm. seuraavat teokset
Suomi-japani-suomi : 5000 sanaa ja sanontaa / Jun Igarashi, Jari Kauppila, toim. Jyväskylä : Atena, 2005 (Jyväskylä ; Gummerus). (Taskupainos)
Salomaa, Tero
Japani-suomi-sanakirja. [Helsinki] : Suomen yrityslehdet, 2000 Painos 2. korj. p.
Tuomi, Tapio J., Japanilais-suomalainen kanji-sanakirja. Helsinki : Japanilaisen kulttuurin ystävät,...
Saana nimi tuli käyttöön jo 1890-luvulla, mutta pysyi kauan harvinaisena. Almanakkaan se otettiinkin vasta 1984 ja sijoitettiin tällöin äänteellisen samantapaisuuden takia Sainin pariksi. Juhlapäivä on 17.10. Nimen vähitellen tapahtuneeseen yleistymiseen on arveltu vaikuttaneen Lapin romantiikan ja sinne suuntautuneen matkailun lisääntymisen. Saana tunturi Luoteis-Lapissa on suosittu näköalapaikka ja retkeilukeskus ja jos etunimi Saana tulee tästä, se kuuluu samaan nimiryhmään kuin esim. Inari ja Salla.
Lähde: Lempiäinen, Pentti : Nimipäiväsanat, 1983 ja Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja, 1999
70-luvun suomalainen popmusiikki on aika laaja käsite.
Alkupuolella 70-lukua tulivat kuuluisiksi mm Juice, Dave Lindholm, Mikko Alatalo ja Hector. Loppupuolen punk-murroksesta alkaen kuunneltiin mm Hurriganesta, Wigwamia, Maukka Perusjätkää, Ratsiaa, Problemsia, Eppu Normaalia ja Pelle Miljoonaa. Monilla näistä esiintyjistä on informatiiviset kotisivut, esim Mikko Alatalolla osoitteessa http://www.mikkoalatalo.net/
Kirjoista mainitsisin esim Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan, osat 1 ja 2. Jake Nymanin Rocktieto-kirjasarja sisältää 3 osaa. Kirjojen saatavuustiedot voit tarkistaa Helmet-aineistohausta http://www.helmet.fi
Juri on venäläinen muunnos suositun pyhimyksen Georgioksen eli suomalaisittain Yrjön tai Yrjänän nimestä. Pyhä Yrjänä kuvataan usein taistelemassa lohikäärmettä vastaan. Georgioksen nimestä on eri kielissä suuri määrä muunnoksia, esim. englannin kielen George, ruotsin kielen Georg ja Göran, tsekin kielen Jiri, saksan kielen Jörgen ja Jürgen, suomen kielen Yrjö, Yrjänä, Jyrki, Jyri ja Jori sekä venäläiset muunnokset Georgi, Jegor ja Juri. Näin ollen Juri voi viettää nimipäiväänsä 23.4., jolloin on myös Yrjön, Jyrkin ja Jyrin nimipäivä. Myös ortodoksisessa kalenterissa Pyhän Georgios Voittajan muistopäivä on 23.4. ja hänen mukaansa nimetyt Jurit, Jyrit ja Jyrkit viettävät silloin nimipäiväänsä. Ortodoksinen kalenteri ks. http://www.ortodoksi...
Yleisimpien suomalaisten sukunimien alkuperästä, varhaisvaiheista ja levikistä kertoo Otavan kustantama Uusi suomalainen nimikirja (1988). Sen mukaan Kervinen on karjalais-savolainen sukunimi, joka on kehittynyt sellaisesta germaanisesta henkilönnimestä kuin Gerwen, Gerwi, Kerwin, Garwen. Samaa alkuperää on Karvinen. Kervinen on tunnettu Suomen ulkopuolellakin Skandinaviassa, Gotlannissa ja Baltiassa, joten sen tuloa Suomeen ei voida tarkkaan tietää. 1500-luvulla nimi oli levinnyt Kannakselle sekä Laatokan Karjalaan.
Kysymäsi laulun nimi on Kansalaismarssi, jonka on säveltänyt Aatto A. Lumme ja sanat ovat Severi Nuormaan.
Siteeraamasi sanat ovat laulun ensimmäinen säkeistö. Laulussa on vielä kaksi muuta säkeistöä.
Nuotit ja sanat lauluun löytyvät ainakin kirjoista:
Siukonen, Wilho: Nuorten laulukirja...
Musiikki ja me 7-9 : oppilaan kirja
Laulu on nimeltään Pikkuinen maamies säv. Robert Schumann, sanat trad. Löytyy Anni Tannin kevätlauluja-kasetilta tai - cd-levyltä (1989, jolla Johannes Kangas esittää laulun.
Trilogia on Filip Rothin kirjoittama ja osat ovat: Amerikkalainen pastoraali (American pastoral), Mieheni on kommunisti (I married a communist) ja Ihmisen tahra (The human stain).
Shintolaisuus (jumalten tie) on Japanin perinteinen uskonto. Se on syntynyt tuhansien vuosien aikana eikä sillä ole varsinaista perustajaa. Se ei pyri leviämään, vaan on enemmänkin japanilaisten asenteista, uskomuksista ja elämäntavoista koostuva uskonto. Shintolaisuudessa vallitsee animistinen ajattelutapa, jonka mukaan kaikessa on henki. Shintolaisuudella ei ole pyhää kirja, johon oppi olisi koottu. Tärkeitä ovat jokapäiväiset rituaalit, kuten pyhätöissä käyminen, kotialttareista huolehtiminen ja vuodenkiertoon liittyvät yhteiset juhlat. Koska jumaluus esiintyy kaikkialla, jumalan kuvia ei ole.
Perustietoa shintolaisuudesta suomeksi löytyy muun muassa seuraavilta nettisivuilta:
- http://www.suol.fi/raamattunet/shinto.html
- http://...
Myyrä kirjoja on julkaistu suomeksi useita. Kirjoista osaa on vielä saatavilla kirjakaupan kautta, osaa loppuunmyytynä kannattaa kysellä suoraan kirjastosta. Ensimmäinen Myyrä -kirja on vuonna 1959 suomennettu Kuinka Myyrä sai housut (uusintapainoksena nimellä Myyrän housut). Muita Myyrä kirjoja ovat: Myyrä ja kotka, Myyrä ja sateenvarjo, Myyrä kaupungissa, Myyrä parantaa hiiren, Myyrä puhemiehenä, Myyrän auto, Myyrän raketti, Myyrän seitsemäs talvi, Myyrän taivas, Myyrä ja Vihreä täti.
Myyrä -kirjojat ovaat Milerin kuvaittamia ja tekstit ovat osaksi hänen käsialaansa, osaksi muiden esim. Hana Doskocilovan.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet antaa Valkonen -nimestä seuraavanlaista tietoa: nimi pohjautunee ihon tai tukan väriä ilmaisseeseen lisänimeen samoin kuin esimerkiksi nimi Valkeapää, joka on kehittynyt sukunimeksi valkotukkaiselle tai poikkeuksellisen vaaleaihoiselle annetusta alkuaan henkilökohtaisesta lisänimestä.
1500-luvun puolivälissä Valkosia on esiintynyt Etelä-Karjalassa ja Savossa. Haukivuoren kirkonkylän vanhimpia taloja on Valkosten vuodesta 1541 vuoteen 1721 isännöimä talo. Sieltä Valkosia siirtyi Hankasalmen Sauvamäkeen. Hämeessäkin Valkonen mainitaan veroluettelossa 1500-luvulla.
1600-luvun lähteissä Valkosia tavataan Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Sotkamossa.
Kuikka Koposesta on kirjoitettu useampia kirjoja. Tämä vastaus perustuu Aini Rössin kirjaan "Kuikka Koponen, konstikas kujeilija".
Kuikka Koponen syntyi, eli ja vaikutti Savossa 1800-luvulla ja tuli kuuluisaksi silmänkääntäjänä sekä kansanparantajana.
Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä värikkäimmiksi hänestä kerrotut tarinat käyvät. Valokuvia hänestä ei ole.
Hänen oikea nimenä oli Abel Koponen. Abel syntyi 1833 ja kuoli 1890.
Lempinimestä on monia eri versioita.
Kansanperinteen valossa hänen useimmille tempuilleen näyttää olevan jonkinlainen hyväksyttävä motiivi. Itseoppineena kansanparantajana hän liikkui paljon.
Henkilö on olemassa, osa tarinoista on muuttunut legendoiksi
Informaatikko on kirjasto- ja tietopalvelualan virallinen ammattinimeke niin yleisissä kirjastoissa, yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa kuin yrityskirjastoissakin. Informaatikon pätevyysvaatimuksena on yleensä ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on informaatiotutkimuksen aineopintoja vähintään 35 ov. Informaatiotutkimusta voi opiskella pääaineena Oulun ja Tampereen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Myös Oulun, Seinäjoen ja Turun ammattikorkeakouluissa voi opiskella kirjasto- ja tietopalvelualaa.
Kirjastoammattilaiset toimivat useilla eri nimikkeillä riippuen koulutuksesta ja työstä esim. informaatikko, kirjastonhoitaja, erikoiskirjastonhoitaja (korkeakouluopinnot suorittaneet), kirjastovirkailija,...
Kustaa Vilkunan teoksessa Etunimet todetaan näin:
Ansa 4.9. (almanakassa 1950-) on alkavan suomalaisuuskauden nimiä, esim. näyttelijätär Ansa Ikonen s.1913.
Ansa varmaan rinnastettiin Paulaan, joka jo esiintyi naisennimenä, vaikkei suomen paula-sanasta johtuvana. Ansaa käytetään myös Annan muunnoksena sekä Anna-Liisan lyhenteenä.
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja sanoo nimestä Minja seuraavaa: "Lähinnä 1970-luvulla tytöille annettu uusi nimimuodoste, tyypiltään samaa ryhmää kuin esim. Pinja."
Kustaa Vilkunan etunimikirjassa ei ollut mainintaa Minja -nimestä.
Olen tarkastanut nimen vain näistä kahdesta kirjasta. Muissa etunimiä koskevissa kirjoissa saattaa olla maininta Minjasta. Muita kirjoja ovat esim. Valitse nimi lapselle!,
toim. Olga Chastnaya-Leppäniemi ja Katariina Krabbe ja Mikä lapselle nimeksi, Eeva Riihonen.
Pentti Lempiäisen teos Suuri etunimikirja kertoo nimestä Iida (tai Ida) seuraavaa: Varsinkin Saksassa ja Ranskassa suosittu kuuden katolilaisen autuutetun ja yhden pyhimyksen nimi, joka lienee lyhentymä viiden muun pyhimyksen nimestä Id(a)berga, Iduberga, Edburga. Yksi heistä on raskaana olevien naisten suojeluspyhimys. Nimen rinnakkaismuotoja ovat Keski-Euroopassa mm. Ide ja Idda. Alkuosa id (työ, toiminta, ahkeruus) tavataan myös muinaisskandinaavisessa ikuisen nuoruuden jumalattaren nimessä Idun. Tunnetuin suomalainen nimen kantaja on ollut näyttelijätär Ida Aalberg (k. 1915). Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Iidan kohdalla nimeen Stefanida (Stefanis), joka oli ortodoksisen tradition mukaan marttyyri 100-luvun puolivälissä....
Luca-nimi on muoto latinalaisperäisestä nimestä Lucas (suom. Lukas tai Luukas, engl. Luke) ja merkitsi alkujaan eteläitalialaisesta Lucanian maakunnasta kotoisin olevaa. Luukas on Raamatussa yksi Uuden testamentin evankelistoista.
Naomi juontuu hepreasta ja sen merkitys on onnellinen, suloinen, viehättävä, herttainen, rakastettava. Nimi esiintyy myös Vanhassa testamentissa. Suomessa nimestä ovat olleet käytössä muodot Naema, Naemi, Naima ja Naimi.
Naomi on myös japanilainen nimi, joka muodostuu kahdesta kanji-merkistä, nao (rehellinen, suora) ja mi (kaunis).
Lähteet: Pertti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (WSOY 2001) ja BabyNames.com (http://www.babynames.com/)
