Jos sisaruksilla on sama äiti mutta molemmilla on eri isä ja isät ovat veljiä keskenään, sisarukset ovat tosiaan sisarpuolia. Näin ollen heillä olisi 25 % yhteisiä geenejä äidin puolelta. Isien puolelta lapset puolestaan ovat serkkuja keskenään, joten yhteisiä geenejä on noin 12.5 %. Näin ollen yhteisiä geenejä lapsilla keskenään voi olla 37,5 %. Kysessä on kuitenkin aika karkea arvio ja todennäköisyyksiä käyttäen tehty laskutoimitus. Lopullisent tiedon asiasta antaisi parhaiten varmasti geenitesti.
Kiinnostava kirja geeneistä ja mistä olemme tulleet on esimerkiksi Adam Rutherford: Lyhyt historia meistä kaikista - ihmiskunnan tarina geenien kertomana.
Edullisesti on päätteellä -sti muodostettu adverbi. Isossa suomen kieliopissa kerrotaan -sti adverbeista, että ne ovat rajatapauksia, mutta että niillä ei ole nominien taivutukselle tyypillisiä muotoja: http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=62 Johtamisen ja taivutuksen rajatapauksia ovat myös adjektiiveista muodostetut sti-loppuiset adverbit, esim. kauniisti, välittömästi. Produktiivisuutensa ja adjektiivin valenssin säilymisen perusteella niitä voisi pitää adjektiivin taivutusmuotoinakin, mutta toisaalta niillä ei ole nominitaivutukselle tyypillistä lukuoppositiota ja niiden muodostus on produktiivista vain adjektiiveista, ei muista nomineista.
Korkea poolokaulus on tunnettu jo keskiajalla, mutta "poolokaulus" -nimityksen alkuperä on jäänyt hieman hämärän peittoon. Kaulus tunnetaan myös englanninkielisessä maailmassa nimillä "polo neck" ja "turtle neck".
"Polo shirt" -paidan historia on juontaa tennikseen. Paidan kehitti tennistähti René Lacoste 1920-luvulla. Peliuransa jälkeen hän loi paidasta menestyvän myyntituotteen, jonka myös hevospoolon pelaajat ottivat omakseen. Siitä nimi. Molempia paitatyyppejä yhdistää rento ja ilmava, pehmeä kangastyyppi.
Lisää aiheesta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Polo_shirt
https://tyylit.fi/olennaiset/miehen-kesatyyli-pikeepaita
Pere-nimelle on olemassa useita vaihtoehtoisia tulkintoja. Eino Lähteenmäki on Tampereen nimen syntyä tarkastelevassa kirjoituksessaan huomauttanut, että monin paikoin itsenäisenä esiintyvä sana 'pere' käsitetään samaksi sanaksi kuin 'perä': "Niinpä eräs pirkkalainen selitti Nuolialan kylässä olevan Pereen talon nimen merkitsevän aivan samaa kuin Perä sanan, lisäten selitykseksi nimelle sen, että talo sijaitsee erään pienehkön lahden perässä. Samantapainen on Kokemäellä Sonnilan Pere nimisen talon nimen selitys. Talo sijaitsee erään viljelysaukean perällä ja siitä talolle nimi Pere."
Paitsi rinnakkaiseksi muodoksi sanalle 'perä', pere voidaan tulkita 'perheen' murteelliseksi muodoksi. Niin ikään Tampereen nimeä käsittelevässä...
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto vastaa:
Runoa on merkitty muistiin eri puolilta Suomea. Kuten muun suullisen perinteen kanssa, ei tässäkään voi selkeästi osoittaa mistä runo on lähtöisin. Mikäli suvussanne on runossa mainittuja henkilöitä, voi olla, että runo on syntynyt siellä sukunne asuinsijoilla. Mutta aivan yhtä hyvin voi käydä niin, että yleisesti tunnettuun runoon liitetään tuttujen henkilöiden nimiä. Kolmantena vaihtoehtona on se, että runossa on vain sattumalta saman nimisiä henkilöitä. Kiinnostavaa, että vanhin muistiinpano on Lönnrotilta.
Runon sijoittaminen Suomen kartalle vaatisi tarkempaa tutkimusta ja pelkät keräystiedot eivät välttämättä kerro sen ”syntypaikkaa”. Perinteen kerääminen ei ole ollut...
Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
Tästä löytyi verkosta useampi aika kankea käännös. Tämä oli sujuvin minkä löysin. Kirjoista en tämän sitaatin suomennosta onnistunut löytämään. Eli: Rakkaus ei koskaan kuole luonnollista kuolemaa. Se kuolee, koska emme tiedä kuinka täydentää sen lähdettä. Se kuolee sokeudesta, virheistä ja petoksista. Se kuolee sairauteen ja haavoihin; se kuolee kylläisyydestä, kuivumisesta, tuhoutumisesta. ~ Anais Nin
Joaqin Martinez on kääntänyt Juhani Pohjanmiehen säveltämän Kuubalaisen serenadin sanat espanjaksi.
Serenata cubanan sanat löytyvät nuottijulkaisusta, joka kuitenkin on käytettävissä Kansalliskirjastossa vain lukusalilainana. Muista lähteistä sanoja ei sanoja näytä löytyvän painettuina. Kappale sisältyy kuitenkin useisiin äänitteisiin, jotka löydätte Helmet-kirjastojen kokoelmista kappaleen nimellä.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4992528
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1771048__S%22Serenata%20Cubana%22__Orightresult__U__X3?lang=fin&suite=cobalt
Hei,
Vhs -kasetteja voi digitoida Turun Kaupunginkirjaston musiikkiosastolla, ajan voit varata yhdellä kertaa 1 - 4 tunniksi. Tallennus tapahtuu - tai + R DVD -levylle. Palvelu on ilmaista. Annamme alkuopastuksen, mutta asiakkaan tekevät itse digitoinnin. Ja huom. kirjasto ei myy tyhjiä Dvd-levyjä!
SVHS formaatille kirjastosta löytyy adaperi!
Helpoiten vapaita aikoja voit kysellä soittamalla musiikkiosastolle numeroon 02) 262 0658.
Lähikunnista Kaarinassa ((02) 588 4400 ) ja Raisiossa (+358 44 797 1827) on ollut mahdollisuus Vhs -digitointiin, tämänhetkinen tilanne kannattaa varmistaa kyseisistä kirjastoista.
Kannattaa olla yhteydessä Kotimaisten kielten keskukseen. Kielineuvonnan kysymyslomake löytyy sivulta https://www.kotus.fi/kotus/yhteystiedot/yhteydenottolomakkeet/kielineuvonnan_kysymyslomake
Tähän Tuure Kilpeläisen ja Timo Kiiskisen säveltämään ja Tuure Kilpeläisen ja Jiri Kurosen sanoittamaan Jäähyväiset-lauluun ei ole tähän mennessä julkaistu nuottia.
Oliver Backmanin kirjassa Ullakon aarteet kerrotaan, että 1900-luvun alkupuolella perustettiin monia valaisinliikkeitä, joiden lampuissa oli usein jonkin kotimaisen valaisinvalmistajan leima. Tällaisia ovat mm. Idman, Itsu, Orno, Taito, Sievä, Helsingin kaasuvalo ja Taidetakomo Hakkarainen. Valaisimissa oli yleensä leima. V R -kirjaimia ei ainakaan tässä kirjassa mainita, emmekä onnistuneet niitä muualtakaan löytämään.
Kannattaa selvittää asiaa myös vaikkapa tästä hakuteoksesta: Suomalaisia valaisimia / Anna-Kaisa Huusko, Pekka Järveläinen.
Mainioissa kielipakinoissaan Ernst Lampén käsitteli pätö-sanaa kahdessa yhteydessä: merkitykseltään jokseenkin yhtenevän eto-sanan kanssa ja suhteessa sanaan pätevä.
"Eto-sana tällaisenaan ei koskaan merkitse muuta kuin pienuutta, vähäpätöisyyttä, mutta ilmaisee samalla ihmettelyä siitä, että tämä vähäpätöinen on saanut suuria aikaan. 'Eto l. pätö asiasta viihtivät riiellä'."
"Pientä ja pienuutta [pätö] merkitsee niinkuin etokin ja on yhtä taipumaton kuin eto ja aitokin."
"Mutta pätevähän merkitsee vallan toista ja on yleisesti kirjakielessäkin käytännössä kaikkine johdannaisineen, kuten pätevyys, epäpätevä, epäpätö. Siis tässä viimeisessä esimerkissä pätö-sanaa on käytetty pätevän asemesta. -- Pätö olisi niin ollen pätevän kielteinen...
Juho A. Mäkisen Sota ja rauha -suomennos julkaistiin vuosina 1895-97 20-sivuisina vihkoina, joita ilmestyi kaikkiaan 100 kappaletta, ja neljänä niteenä. G. E. Jansson ja Kumpp. oli tamperelainen kirjapaino, jolla oli myös omaa kustannustoimintaa. Suurena kustantajana sitä ei voi pitää, mutta sen julkaisut olivat kyllä yhtiön painamasta tuoteluettelosta tilattavissa Tampereen ulkopuolellekin.
"Arkeittain" merkitsee painoarkki kerrallaan. Painoarkilla tarkoitetaan painettua paperilevyä, tietyn määrän sivuja tai sivuladelmia käsittävää yhdistelmää. Kirjat painetaan tavallisesti 8-, 16- tai 32-sivuisina arkkeina riippuen mm. sivujen koosta ja paperin paksuudesta. 16-sivuinen kirja-arkki on tavallisin, ja sitä tarkoitetaan, kun puhutaan...
Elokuvatietokanta IMDB:n kautta löytyy tieto, että sarjasta on julkaistu kahdeksan DVD:n paketti, jossa myös kysymäsi jakso on mukana, siis ilman suomenkielistä tekstiä tai dubbausta:
https://www.imdb.com/title/tt0682218/mediaviewer/rm952834304
Wikipedia-artikkelin mukaan VHS-muodossa sarjasta on julkaistu suomeksi tekstitetyt versiot osista 1 ja 2, ja osista 3-8 suomeksi puhutut versiot:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pesukarhut_(piirrossarja)
Se, missä osassa etsimäsi jakso on, ei selvinnyt.
Helsingin Sanomien Aikakoneessa ovat luettavissa digitoidut vanhat lehdet vuosilta 1889 - 1997. Aikakoneen hakutoiminnolla löytyvät myös kuolinilmoitukset.
https://www.hs.fi/aikakone/?ref=nav
"Mie tahon miun mössykkäin!" julistaa Eemeli kirjan alkusivuilla. Vähän myöhemmin äiti toruu Eemeliä keiton hörppimisestä. "Eihän se muuten keitolta maistu, sanoi Eemeli. Tai oikeastaan hän sanoi näin: — Silleen se vasta makosalt maistuu. Mutta mitäpä murteesta, ei välitetä siitä nyt."
Vain tarinan alussa kääntäjä Aila Meriluoto siis vihjaa parilla lauseella, että Kissankulmalla puhutaan paikallisella murteella. Muuten käännös noudattaa jatkossa muutamaa murteellista ilmaisua lukuun ottamatta yleiskieltä.
Professori Aila Mielikäinen on artikkelissaan Murteiden käyttö ja asema suomenkielisessä kirjallisuudessa todennut Eemelin olevan kirjan alusta päätellen suomennoksessa karjalaispoika. Mie ja sie -pronominit katsotaan yleensä...
Kirsi Kunnaksen (ja työryhmän) Aikamme lukukirja 2:n ensimmäinen tarina on Kesä tuli, jossa kerrotaan Hietasen lapsista. Kuvassa on laituri, jonka raosta poika kurkkii alla uiskentelvia kaloja, toinen virittelee ongenvapaa laiturin edustalla ja sen vieressä tyttö, kuinkas muuten, pesee pyykkiä. Kirja oli juuri tuolloin tuore. Olisikohan kyse tästä?
Tällaista rajoitusta en löytänyt. Löysin aiheeseen liittyen linkin palvelusta Citizens Advice. https://www.citizensadvice.org.uk/family/living-together-marriage-and-civil-partnership/getting-married/#h-who-can-get-married Se käsittelee laillista vihkimistä Iso-Britanniassa.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=avioliitto Linkistä löytyy Suomen avioliittolaki.
Alkuperäisessä avioliittolaissa vuodelta 1929 ei ole ammatteihin liittyviä esteitä, mutta kylläkin muita nykyajasta poikkeavia esteitä., https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234 Laista löytyvät myös viitteet muutoksiin, joita lakiin on myöhemmin tehty, ne löytyvät ylälaidasta kohdasta Dokumentin versiot,...
