Eipä ole kirjastoissa tätä elokuvaa. Usein syynä elokuvan puuttumiseen kirjastoista on se, ettei sille ole annettu lainaus- ja esitysoikeuksia. Ilman niitä kirjasto ei voi elokuvia kokoelmiinsa ostaa. Elokuva on Yleisradion TV 2:n teatteritoimituksen tuotantoa, ja se on esitetty televisiossa vuonna 1977. Ehkäpä Yleisradiolta kannattaisi pyytää sen esittämistä uudelleen.
Elonet-tietokannan esittely elokuvasta löytyy täältä:
http://www.elonet.fi/title/ek2xkv/
Myös Ylen Elävä arkisto esittelee elokuvan, ja siitä voi myös katsella katkelmia:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=105&t=&a=6035
Saat sen selville Helmet-verkkokorjaston kautta (www.helmet.fi). Kun kirjoitat Helmetiin Teoksen nimi -kohtaan hakemasi kirjan nimen ja klikkaat Hae-painiketta, saat luettelon kirjastoista, joiden kokoelmissa kirja on. Sivulla näkyy kymmenen kirjastoa, mutta jos kirjoja on enemmän kuin kymmenen, saat loput näkyviin klikkaamalla Näytä kaikki sijainnit -painiketta. Laskemalla kirjastojen lukumäärän selviää myös kirjojen määrä. Huomaa, että joistakin kirjoista on kirjastoissa useita painoksia. Myös mahdolliset äänikirjaversiot kirjasta ovat omana tietueenaan.
Esititpä hankalan kysymyksen! Kyselimme asiaa valtakunnalliselta kirjastoammattilaisten sähköpostilistaltakin, mutta sieltäkään emme saaneet vastausta. Tietäisiköhän joku lukijoistamme mistä sadusta on kyse? Kyse ei ole Ihmeitten ihme--Rudolf Koivun kuvittamia satuja -teoksen tarinasta.
Valtioneuvoston asetus osakehuoneistojen pinta-alan mittaustavasta ja isännöitsijäntodistuksesta 12.5.2010/365 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100365 tuli voimaan 1.7.2010. Siinä luetellaan, mitä kaikkea tietoa isännöitsijäntodistuksessa tulee/voi olla.
Pertti ja Anna Purosen kirjassa ’Näin teen perukirjan itse’ kerrotaan (s. 20):
’Jos vainaja on leski, on liitteeksi otettava myös ensin kuolleen puolison jälkeen laadittu perukirja ja mahdollinen ositus- ja jakokirja, jos ne oli aikanaan otettu huomioon perintöverotusta toimitettaessa.’
Aiemmin kuolleen puolison omaisuus näkyy siis hänen jälkeensä tehdystä perukirjasta.
Tekstissä mainittu ositus- ja jakokirja on lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken tehtävä asiakirja omaisuuden jakamisesta.
Lähde: Puronen, Pertti – Puronen, Anna: Näin teen perukirjan itse. 2.p. 2001
Elina Karjalaisen Ilmapallossa -runo (alkaa sanoilla "Ilmapallon korista..") löytyy kirjasta Taivastelija. Kirjan sekä siis runon julkaisuvuosi on 1986.
Kysymiäsi kahta muuta runoa emme ole onnistuneet löytämään painetuista lähteistä.
Elefantti -runo puolestaan löytyy ainakin Taikurin hatun lorupankki -blogin sivuilta, ilman tekijätietoja: http://lorupankki.blogspot.com/2008_06_01_archive.html
Runojen hakemiseen ei ole olemassa tuollaista kuvaamasi palvelua, ikävä kyllä! Kirjastossa käytämme hakemiseen erilaisia hakuteoksia kuten Pikku Pegasosta sekä Mervi Kosken toimittamia Lastenrunojen hakemistoa 1 ja 2. Ainoastaan käännösrunoista on olemassa tietokanta, Linkki maailman runouteen, http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/
Perunapuuroon (potaattihuttu, pottupuuro) käytettiin vanhaan aikaan karkeita ohraisia puurojauhoja, mutta myöhemmin on ruvettu käyttämään ruisjauhoja tai ohra- ja ruisjauhojen sekoitusta. Tästä eri puolilla Suomea tunnetusta ruokalajista löytyy useita ohjeita, jotka pikku vivahde-eroja lukuunottamatta ovat pääpiirteissään melko samantapaisia keskenään. Alla pari esimerkkiä, ensimmäinen Kainuusta, toinen Savosta:
POTTUPUURO
"Kuoritut perunat keitettiin kypsiksi. Keitinvesi otettiin talteen ja perunat survottiin. Survokseen lisättiin keitinliemi ja suola. Seos sai kiehua, ja siihen lisättiin jauhot voimakkaasti vatkaten."
(Götha Rannikko, Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä)
POTAATTIHUTTU
5 suurta perunaa
1 l vettä
1,5-2 dl...
Latinalaisen Amerikan kirjallisuus tuli laajemmin kansainvälisesti tunnetuksi 1960-luvulla. Suurimpia kirjailijanimiä olivat mm. kolumbialainen Gabriel Garcia Marquez (Sadan vuoden yksinäisyys), guatemalalainen Miguel Angel Asturias (Herra presidentti), meksikolainen Carlos Fuentes (Tarina Heredian suvusta), argentiinalainen Jorge Luis Borges (Haarautuvien polkujen puutarha), chileläinen Pablo Neruda (Andien mainingit), argentiinalainen Julio Cortazar (Salaiset aseet), chileläinen Jose Donoso (Tänä sunnuntaina), perulainen Mario Vargas Llosa (Andien mies), kuubalainen Alejo Carpentier (Valaistujen vuosisata) ja meksikolainen Octavio Paz (Aurinkokivi). Nobelin kirjallisuuspalkinto on myönnetty chileläiselle Gabriela Mistralille 1945,...
Tämäntapaisiin kysymyksiin on usein vastattu Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla. Voit hakea vanhat vastaukset arkistosta hakutermillä "kiinan kieli". Tässä osia useista vastauksista:
Varsinaisia kiinalaisia aakkosia ei ole olemassakaan, sillä kiinan kieli perustuu kirjoitusmerkkeihin (hànzi). Jokainen kirjoitusmerkki edustaa puhutun kiinan yhtä tavua. Joka merkillä on myös oma merkityksensä. Näin ollen suuri osa kirjoitetun kiinan "sanoista" muodostuu kahdesta tai useammasta kirjoitusmerkistä.
Katso seuraava linkki:
http://www.chinese-tools.com/names/search.html
Englanninkielisessä linkissä Pasi-nimeä ei löydy. Mutta Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjan mukaan Pasi on suomalainen asu nimestä Basilius, saksassa nimi on muodossa Basil, jolla...
Kyseessä on Usko Kempin säveltämä ja sanoittama marssilaulu ”Taas marssilla pojat on”. Laulun sanat ja nuotit löytyvät esimerkiksi kokoelmista ”Tulipunaruusut”(Warner/Chappell Music Finland, 1999) ja ”Sotaveteraanien perinnelaulut” (Suomen Mieskuoroliitto, 2005). Se on julkaistu useissa muissakin nuottikirjoissa, mutta nuo kaksi ovat tuoreimmasta päästä.
Laulettuna ”Taas marssilla pojat on” löytyy ainakin kokoelmalevyiltä ”Sama kaiku on askelten” (Suomen sotaveteraaniliitto, 2004) ja ”Viimeinen asemiesilta” (Poptori, 2006) sekä Laulupartio Ruotukaverien esittämänä levyltä ”Korsusta korsuun” (Usko Kemppi Seura, 2004).
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) ei valitettavasti kerro mitään nimen tarkasta alkuperästä, joten ilmeisesti sitä ei kovin tarkkaan tiedetä. Kirjallisia mainintoja siitä löytyy jo 1500-luvun puolivälistä Juvalta ja Tavinsalmelta sekä vähemmässä määrin Rantasalmelta ja Säämingistä. Mahdollista lienee, että ainakin joissakin varhaisissa nimissä olisi taustalla paikannimi, sillä Muolaasta tunnetaan kylännimi ”Sormula”, joka on esiintynyt vuonna 1559 muodossa ”Sormola”. Yhteys sormeen tai sormukseen vaikuttaisi todennäköiseltä, sillä kirjan artikkelissa nimen ”Sormunen” yhteyteen liitetään myös sukunimet ”Sormula”, ”Sormus” ja ”Sormi”. Täyttä varmuutta lienee kuitenkin hankala saada, kun kyseessä ovat noin...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Jutta” peräisin heprealaisesta etunimestä ”Judit”. Sen merkitys on epäselvä, mutta sen merkitykseksi on ehdotettu ’nainen Juudan kuningaskunnasta’. Ensimmäiset suomalaiset Jutat nimettiin 1900-luvun alussa, mutta vasta 1960-luvulla nimi alkoi yleistyä Suomessa.
Etunimestä ”Moona” edellä mainittu teos paljastaa, että se on suomalainen muunnos ruotsalaisesta nimestä ”Mona”. Tuon nimen alkuperästä on useita eri teorioita. Se voi olla yksinkertaisesti lyhentymä etunimestä ”Monika”, joka saattaa tulla kreikan sanasta ”monachos” (’yksinäinen’, ’munkki’) tai olla tuntematonta foinikialaista alkuperää. Toisaalta ”Moona” saattaisi olla lyhentymä jostakin ”mona”-loppuisesta...
Kattava teos yökkösten toukista on Matti Aholan ja Kimmo Silvosen kaksiosainen "Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat", mutta se keskittyy siis vain yökköslajien toukkien esittelyyn. Eri kiitäjä- ja kehrääjälajien toukista on aika hyvin valokuvia kirjassa "Suomen kiitäjät ja kehrääjät" (toim. Olli Marttila). Valokuvia myös päiväperhosten toukista on eri perhoslajien esittelyjen yhteydessä jonkun verran joskaan ei kattavasti esim. Seppo Parkkisen kirjassa "Perhoset". Perhosista on luonnollisesti paljon muitakin teoksia, mutta muista kirjastossamme nyt paikalla olevista perhoskirjoista en löytänyt yhtä paljon perhostoukkien valokuvia.
Internetissäkin on monia sivuja aiheesta. Hyvä suomalainen vaikkakin englanninkielinen sivusto on
- Larvae of...
Tekijänoikeuslain 12 § antaa jokaiselle oikeuden valmistaa julkistetusta teoksesta ”muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten”. Lisäksi ”kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi”.
Laki ei kuitenkaan velvoita ulkopuolista tahoa valmistamaan kopiota, ja valmistaja voi toki halutessaan tarkistaa, millaisesta aineistosta on kysymys, ja arvioida, voidaanko työn katsoa kuuluvan 12 §:n piiriin. Jos asiakas haluaa kymmeniä kopioita jonkun vieraan henkilön kirjoittamasta kirjasta, saattavat yrityksessä epäilykset herätä. Kopioiden valmistaminen voi silloin rikkoa tekijänoikeuslakia ja tuoda paljastuessaan lain rangaistusten lisäksi huonoa mainetta yritykselle. Siksi en yhtään...
"Uusi suomalainen nimikirja" on laaja teos, joka sisältää tietoa myös kaikista mainituista sukunimistä ja suvuista. Kannattaa tutustua esim. tuohon kirjaan, jos haluaa ko. sukunimistä lisää perustietoa. Tässä lähinnä mainitusta teoksesta löytyvää perustietoa ko. suvuista ja sukunimistä:
1. Jauhiainen. Uusi suomalainen nimikirja kertoo, että Jauhiainen ja sen lähinimet ovat lähinnä etelä-karjalaisia ja tunnetaan myös Karjalan kannakselta jo 1500-luvulta. Sieltä nimet ovat levinneet myöhemmin mm. Savoon ja Pohjois-Karjalaan.
2. Sukunimi Muje on lähinnä pohjois-karjalainen. Uusi suomalainen nimikirja: "Nimeen sisältynee itämurteiden muje(h) 'muikku', joka on voitu antaa lisänimeksi esim. kalastajalle".
3. Kotkaa merkitsevä Kokkosen...
Talon on suunnitellut saksalainen arkkitehti ja graafikko Otto Firle (1889-1966), joka 1930-luvulla osallistui Hitlerin ja Albert Speerin alulle panemiin suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin Berliinissä sekä suunnitteli logoja mm. Lufthansalle ja Saksan rautatieyhtiölle.
http://de.wikipedia.org/wiki/Otto_Firle
Talon ensimmäinen omistaja (ja todennäköisesti rakennuttaja) oli saksalainen liikemies ja taiteilija Otto Ehrich (1897-1988), joka oli muuttanut Suomeen v. 1936. Talo lienee valmistunut v. 1939. Jatkosodan jälkeen Ehrich muutti saksalaisena pois maasta Ruotsiin, josta hänen puolisonsa oli kotoisin. Myöhemmin hän eli Italiassa, Saksassa ja Ruotsissa, jonne hänet myös on haudattu. Ensimmäisessä maailmansodassa Ehrich oli ollut...
Voisiko etsimäsi olla Julia Donnerin ja Taneli Eskolan kirja Löytöretki Helsinkiin – Paikkoja, polkuja, puutarhoja? Se kertoo Helsingin "salaisista puutarhoista", huomaamattomista pienistä paikoista eri puolilla kaupunkia. kirja on ilmestynyt vuonna 2008. Kirjan mainos löytyy täältä:
http://www.multikustannus.fi/Products.asp?document_id=263
Kirjaa löytyy ainakin suurimmista kirjakaupoista. Sen voi myös lainata kirjastoista: http://www.helmet.fi tai http://monihaku.kirjastot.fi
Kysymykseen sopiva kirja olisi myös viime vuonna ilmestynyt Jussi Tiaisen ja Jussi Vepsäläisen Helsinki-tiloja (Parvs Publishing, 2009). Kirjassa esitellään yleisölle suljettuja, tavalla tai toisella kiinnostavia tiloja Helsingissä. Lisäksi löytyy tällainen kirja:...
Vaasan kaupunginkirjastossa ei ole kyseistä kirjaa. Kirja on saatavilla Tampereen kaupunginkirjastossa englanniksi ja Rauman kaupunginkirjastossa venäjäksi. Kirja voidaan niin halutessanne kaukolainata joko Tampereelta tai Raumalta. Voit tulla tekemään kaukolainapyynnön kotikirjastoosi. Kaukolainaus maksaa 2 e.
Maanhankintalaki oli 5.5.1945 säädetty laki, jonka perusteella muodostettiin niin sanottuja maanhankintatiloja eli asutustiloja rintamamiehille, kaatuneiden omaisille ja luovutettujen alueiden siirtoväelle. Sodan jälkeiseen asutustoimintaan käytettiin noin 250 000 hehtaaria valmista peltoa. Lisämaata jouduttiin raivaamaan noin 150 000 hehtaaria.
Maan saantiin oikeutettujen määrä nousi huomattavan suureksi. Lain mukaan maata voitiin antaa siirtoväestön lisäksi rintamamiehille ja kaatuneiden rintamamiesten omaisille, mutta myös niille jotka asutustoiminnan johdosta menettivät elinkeinonsa. Maata voitiin jakaa myös elinkelvottoman pienille tiloille.
Kaupunkeihin ja niiden lähistölle perustettiin rakennustontteja ja "asuntotiloja" ilman...
Suomessa toimii ainakin kaksi antikvariaattien verkkokauppaa, Antikka.net (http://www.antikka.net/) ja Antikvariaatti.net (http://www.antikvariaatti.net/index.php). Kummassakin kirjojen haku ja tilaaminen tapahtuu verkkokaupan sivuilta, ja tämän jälkeen kyseistä kirjaa myyvä antikvariaatti ottaa sähköpostitse yhteyttä asiakkaaseen. Tilaus ja postikulut maksetaan liikkeen tilille, minkä jälkeen kirjat toimitetaan postitse. Antikka.netin sivuilla on maininta toimittamisesta ulkomaille (postikulut määräytyvät maakohtaisesti). Antikvariaatti.netin sivuilta en mainintaa löytänyt, joten ehkä asiaa kannattaa vielä tiedustella sieltä (info@xn.fi).
Kirjastojen välillä toimii myös kaukopalvelu, joten lainaaminenkin on mahdollista, joskin...
