Olen kuullut anekdootin, jonka mukaan Veijo Meri on kääntänyt kirjan kielestä, jota ei ainakaan kääntäessä osannut. Mahtaako tässä olla perää?

Anekdootissa on totuuden siemen, mutta kyseessä ei ole kovinkaan harvinainen käytäntö. Viime vuosisadalla käännettiin yleisesti teoksia harvinaisemmista kielistä (esim. japani) niin, että käännöksen lähdekielenä ei ollut alkuteoksen kieli vaan teoksen englanninkielinen tai saksankielinen käännös. Veijo Meri ei ole koulutettu kääntäjä, mutta koska hänet tunnetaan hyvänä sanankäyttäjänä, on ainakin Lilla Teatern tilannut häneltä muutamia näytelmien käännöksiä. Näiden kohdalla täytyy siis muistaa, että vaikka käännökset on sittemmin julkaistu kirjana, ne on alun perin tehty esitettäväksi. Anekdootti viittaa todennäköisesti muinaiskreikaksi kirjoittaneen Sofokleen Kuningas Oidipukseen, jonka Meri käänsi Lilla Teaterinille ja joka julkaistiin myös kirjana (Otava 1988). Saksankielisten editioiden kautta tehtyä käännöstä on kritisoinut ainakin Teivas Oksala käännös- ja tyylivirheistä (naama, pärpättää, naida äitiään), mutta kiittänyt lyhyiden vuoropuhelujen iskevyyttä. Muista Meren käännöksistä kritiikkiä on saanut ainakin François Villonin runoja sisältävä Testamentti.

Veijo Meri kääntäjänä:
François Villon: Testamentti (1974)
August Strindberg: Mestari Olavi (1978)
William Shakespeare: Hamlet, Tanskan prinssi (1987)
Sofokles: Kuningas Oidipus (1988)

Lähteet: Suomennoskirjallisuuden historia 1-2
Sofokles: Kuningas Oidipus