Mikä on ivan, sarkasmin ja ironian ero? Sanakirja sanoo, että sarkasmi on "purevaa ivaa" ja ironia on "epäsuoraa ivaa", mutta eihän sarkasmi ole koskaan "suoraa" (tai en ainakaan keksi esimerkkiä tälläisestä, eikös sarkasmissa yleensä sanota jotain päinvastaista kuin miten asiat oikeasti ovat?). Miten kukaan oikein koskaan tietää, milloin kyseessä on iva, sarkasmi tai ironia?
Lisäksi: mikä on empatian ja sympatian ero, tähän sanakirja ei auttanut minua yhtään.
Svar
Nykysuomen sanakirja esittää kaikki kolme sanaa lähes toistensa synonyymeinä. Sanojen merkitykset ovat osittain päällekkäiset, ja erot ovat hiuksenhienot. Iva on pilkkaa, johon liittyy ylimielisyys ja halveksunta. Iva voi olla suoraa tai epäsuoraa. Ironia on nimenomaan ivan epäsuora muoto. Nykysuomen sanakirjan mukaan ironialla eli epäsuoralla ivalla ”pyritään paljastamaan vikoja, puutteita ja epäkohtia saattamalla ne naurunalaisiksi siten, että ne esitetään päinvastaisina, muka positiivisina ominaisuuksina”.
Ironialle tyypillistä on, että sanotaan toista mitä tarkoitetaan. Suorassa ivassa taas sanotaan asiat niin kuin tarkoitetaan. Wikipediassa ironia määritellään seuraavasti: ”Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu, ellei ymmärrä asiayhteyttä.”
Ironia on huumoria, josta puuttuu lämpö ja myötätunto. Ihmiset ja asiat esitetään naurettavina tai halveksittavina esittämällä asia päinvastaisena.
Sarkasmi on lähellä ironiaa. Se on ironian lailla epäsuoraa eli asioista ja henkilöistä esitetään päinvastaisia väitteitä. Sarkasmi on tilannekohtaista huumoria. Sarkasmi voi olla sekä hyväntahtoista että ilkeää. Wikipediassa annetaan esimerkki sarkasmin käytöstä: "Useimmiten henkilö, johon sarkasmia käytetään, yrittää päästä tilanteesta jollain samantapaisella keinolla. Esim: Henkilö A: Olipas taas viisaasti tehty!(Sarkastisesti) Henkilö B: Aivan, eikös ollutkin?”
Tässä olisi lyhyt yhteenveto eroista: Kaikki kolme ovat ivaa ja pilkkaa. Iva voi olla suoraa tai epäsuoraa. Ironia ja sarkasmi taas ovat epäsuoraa pilkkaa, joissa asiat sanotaan päinvastoin kuin ne ovat. Ironia ja satiiri ovat huumoria. Itse en miellä ivaa huumorina, vaikka sellaisiakin määritelmiä on. Iva voi olla julmaa vallankäyttöä. Ironia on kirjoitetun kielen epäsuoraa pilkkaa, sarkasmi on tilannesidonnaista puhutun kielen pilkkaa. Sarkasmin ymmärtämiseen vaikuttavat sanojan äänenpainot ja ilmeet.
Empatia ja sympatia eivät ole sama asia, vaikka niitä usein käytetään synonyymeinä. Sympatia on myötätuntoa, toivetta siitä, että toinen olisi onnellisempi tai että hänellä olisi parempi olla. Sympaattinen ihminen ymmärtää toisen tunteita ja pyrkii myös tuomaan myötätuntonsa esille. Sympatialla tarkoitetaan usein muiden ihmisten tunteiden ymmärtämistä surun ja kärsimyksen hetkellä. Empatia on eläytymistä toisen tunteisiin ja kohtaloihin, kykyä asettua toisen asemaan, kykyä todella aidosti tuntea toisen tunteita. Empaattinen ihminen ikään kuin astuu toisen ihmisen asemaan ja kokee maailman hänen tietoisuutensa ja tunteittensa kautta. Empatian avulla ihmiset voivat jakaa toistensa kokemuksia.
Kaiken kaikkiaan nämä sanat menevät jatkuvasti iloisesti sekaisin arkikielessä.
Sanojen merkityksistä saa tietoa Wikipedian suomen- ja englanninkielisistä selostuksista. Lisäksi suomen kieleen liittyviä kysymyksiä voi kysyä Kielitoimistosta. Siellä vastataan suomen kielen käyttöä koskeviin kysymyksiin neuvontapuhelimessa 020 781 3201 tiistaista torstaihin klo 9–14 sekä maanantaisin ja perjantaisin klo 9–12.
Kommentarer
Selkein ero näiden sanojen välillä nähdään mielessäni tilanteiden kohdalla. Jokin tapahtunut asia voi olla ironinen, mutta ei sarkastinen. Esimerkiksi jos auto törmää kylttiin jossa lukee "kiitos kun ajat varovasti", on tilanne ironinen. Jos joku tätä sitten kommentoi tyyliin "ajoipas hän hyvin", on kyse sarkasmista.
Empatian ja sympatian eroista suurin on se, että on myötätuntoinen eläytyminen, sympatia ei.
EMPATIA on siis myötätuntoinen eläytyminen.
Pakko kommentoida: vaikka tämä onkin sinänsä vanha kysymys niin Google löytää tämän edelleen vastauksena ironian ja sarkasmin eroon, ja on valitettavaa että kirjaston täti on kirjoittanut sekavaa huttua ja osittain jopa täysin väärää informaatiota. Ironialla ja sarkasmilla on selkeä ero, joka EI LIITY MITENKÄÄN tilannesidonnaisuuteen EIKÄ siihen onko se kirjoitettua tai puhuttua.
Kummatkin sanat tulevat yllättäen kreikan kielestä, eironeia ja sarkasmos. Sarkasmos tarkoittaa pilkkaamista ja irvailua (erinäisine synonyymeineen) mutta eironeia teeskentelyä, peiteltyä puhetta, oletettua tietämättömyyttä.
Sarkasmin tarkoitus on siis jollakin tavalla haavoittaa, joten se on aina KOHDISTETTUA pilkan tekoa, yleensä henkilöstä mutta voihan se toki huumorimielessä kohdistua eläimeen tai jopa esineeseen samalla tavalla kuin jotkut pyytävät mukamas anteeksi tuolilta johon kompastuvat.
Ironian perimmäinen tarkoitus ei ole pilkata, eli haavoittaa, vaan kommentoida epäsuorasti jotakin asiaa; yleensä tarkoituksena tuoda esille jossakin asiassa piilevä koomisuus, ristiriita, pahuus tai erityinen hyvyys tai muu koskettava ominaisuus.
Tämän kommenttiketjun ensimmäisessä viestissä on oltu oikeilla jäljillä sen suhteen että sarkasmissa on tarkoitus pilkata esim. aiheettomalla kehumisella ja ironialla esim. osoitetaan tapahtuman koomista ristiriitaa, mutta esimerkki on kuitenkin väärä. Jos auto törmää kylttiin jossa lukee "kiitos kun ajat varovasti", on se sinänsä huvittava sattuma, ei ironiaa. Tässä on ajateltu puhekielistä ilmausta "kohtalon ironia", joka ei kuitenkaan ole korrekti. Ironiaa olisi se, että tätä tapahtumaa kommentoitaisiin: "Tämä todistaa kuinka ylenpalttinen liikennemerkkien viljely lisää liikenneturvallisuutta". Ironian keinoin voidaan siis tuoda esille yhteiskunnallisia epäkohtia.
Miksi sitten puhutaan itseironiasta? Sehän on usein itseensä kohdistuvaa pilkkaa. No, itsensä pilkkaamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole haavoittaa itseään, vaan osoittaa muille jokin oman käyttäytymisen piirre koomisessa valossa.
Sarkasmi onnistuu paljon paremmin IRL, kun kohde & muu yleisö on kontaktissa. Tekstisarkasmi harvoin onnistuu tai tulkitaan väärin (ellei kirjoita "sarkasmia"), juuri em. kontaktipuutteen vuoksi.
Vastaus ei ole oikein. Ironian määritelmään ei kuulu iva millään tavalla ja sillä on selkeä ero sarkasmiin, kts. englannin kielinen wikipedia. Jos suomenkielinen wikipedia sanoo toista, se on virheellinen määritelmä.
Irony (from Ancient Greek εἰρωνεία eirōneía, meaning 'dissimulation, feigned ignorance'[1]), in its broadest sense, is a rhetorical device, literary technique, or event in which what appears, on the surface, to be the case, differs radically from what is actually the case. Ironia määritelmänsä mukaan sisältää epäsuoran ilmaisun asiasta, tai myös tilanne voi olla ironinen. Edellä annettu vastaus antaa ymmärtää, että määritelmän mukaan ei siis ole puhuttua ironiaa, vaan se on aina sarkasmia, mikä on oleellisesti väärin, sillä ironia voi olla puhuttua tai tilanneironiaa. Esimerkki kyseistä artikkelista:
Verbal irony is distinguished from situational irony and dramatic irony in that it is produced intentionally by speakers. For instance, if a man exclaims, "I'm not upset!" but reveals an upset emotional state through his voice while truly trying to claim he's not upset, it would not be verbal irony by virtue of its verbal manifestation (it would, however, be situational irony). But if the same speaker said the same words and intended to communicate that he was upset by claiming he was not, the utterance would be verbal irony.
Kyseisessä pätkässä käsitellään sitä, milloin ironia on tilanneironiaa tai puhuttua ironiaa. Se kuitenkin osoittaa samalla puhutun ironian "ivattoman" puolen. Jälkimmäisessä tapauksessa puhuja ei ole välttämättä ivallinen, eikä kohdista puhettaan kehenkään, vaan haluaa ilmaista surunsa huumorin keinoin. Entäs itseironia? Sen tarkoituksena on useinkin osoittaa lämpöä/myötätuntoa, sillä perusteella, että saatetaan oma minä alemmalle tasolle, mikä tasa-arvoistaa keskustelukumppaneita. Esimerkki: "Olenpa idiootti, unohdin palauttaa kirjaston kirjat ajoissa." (suora ilmaus) -Niinpä, olisitpa yhtä fiksu kuin minä, joka unohti ostaa vessapaperia. (ironinen ilmaisu, joka on myötätuntoinen, sillä siinä yritetään ilmaista, että vessapaperin unohtanut keskustelija on vielä tyhmempi/samanarvoinen.) Jos tämän kokee "lämmöttömänä ja myötätunnottomana", niin vika on silloin loukkaantujassa.
Sarkasmi sen sijaan on ivaa ja usein aggressiivista. Jälleen lainaus wikipediasta: Verbal irony is where "the literal meaning is opposite to the intended" and sarcasm is "aggressive humor that pokes fun". Esimerkki:
He has the following examples: for irony he uses the statement "What a nice day" when it is raining. For sarcasm, he cites Winston Churchill, who is supposed to have said, when told by Bessie Braddock that he was drunk, "But I shall be sober in the morning, and you will still be ugly", as being sarcastic, while not saying the opposite of what is intended.
Huonon sään kehumisen tarkoituksena tuskin on osoittaa aggressiota, vaan hyvin luultavasti tuoda huumoria tilanteeseen. Aikaisemmassa vastauksessa todettiin, että kirjoittaja ei miellä ivaa huumorina eikä siis ironiaa huumorina, mutta jos äskeisestä esimerkistä ei löydä huumoria, sanoisin, että huumoria ei sitten löydä mistään. Sen sijaan jälkimmäinen esimerkki on selkeästi sarkastinen, sillä siinä huumori kohdistetaan pilkkana toisen ulkonäköön. Tällaisen huumorin voimme yhdessä kyseenalaistaa. Molemmissa ilmaisu on kuitenkin epäsuoraa, mikä on ainoa yhteinen tekijä.
Lisäksi vielä, jos kerran ironia on vain ivaa tai pilkkaa niin, miten tilanne voi olla "ivallinen/pilkallinen". Tilanne on abstrakti käsite, kun taas iva/pilkka kohdistuu aina johonkin. Ivan kohde, esimerkiksi ihminen, kykenee loukkaantumaan, mutta tilanne ei. Tämä tuo määritelmästä hyvin epäselvän, joten ainoana erona ei voida pitää sitä, että sarkasmi on vain verbaalista ironiaa.
Mielestäni Wikipedia kiteyttää mielipiteeni sarkasmista erittäin hyvin:
"Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä ihminen mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus."
Kun käytän sarkasmia, tavoitteena on harkitusti loukata ja tilaisuuden tullen raivostuttaa ihmistä, joka on kommentin kohde. En ole koskaan kohdistanut sarkasmia esineeseen tai uskomukseen. Se ei taitaisi onnistua ainakaan minulta.
Määritelmät ovat turhia, koska kaikki kolme käsitettä ja vielä parodiat sun muut päälle ovat niin lähellä toisiaan, että erot riippuvat pikemminkin kontekstista ja osapuolista kuin itse termien sisällöistä.
Tästäkin keskustelusta näkee, että kuka tahansa milloinkin äänessä onkin, hänen määritelmänsä osuvat kyllä oikeaan, mutta "oikean" puolestaan määrittelevät tilanne ja osapuolet.
Historiaan tai etymologiaan on myös turha vedota, koska ne ovat vain astaloita astaloiden joukossa, joilla pyritään oikeuttamaan oma näkemys.
Samoista syistä on jopa vähän narsistista vaatia keskustelussa vastapuolta puhumaan "samoilla käsitteillä". Senkin voi toki tehdä sarkastisesti/ironisesti/parodioiden, mutta niin korkean tason piilomerkitykset tulkitaan useimmiten väärin. Mikä voi toki olla tarkoituskin....
Olet suotta kyyninen. Tuskin historia ja etymologia ovat "vain astaloita astaloiden joukossa", kun johdonmukaisuutta lainkaan vaalimatta tuloksena on yhä suurempi soppa. Miksi ketään hyödyttää tilanne, jossa termien perusmerkitykset eivät vastaa toisiaan kielestä toiseen? Näinpä sitä on syytä vältellä.
Otan a priori mieluummin vastaan asialle omistautuneen tutkijan* kuin kirjastonhoitajan vähäisemmällä vaivalla hankitun mielipiteen asioista.
Sittenkin vaikka osalle kansasta olisikin yliampuvaa vaatia erottelemaan täsmällisesti läheisiä käsitteitä, siinäkin tilanteessa on hyötyä esim. kirjallisuuden tutkijoille, että niitä ei heitetä täysin hunningolle rehottamaan.
Jos ironian merkitys on suppeampi suomen kuin englannin kielessä (muista en tiedä), niin mitä hyötyä siitä suppeudesta on? Miksi sitten kutsutaan myönteistä verbaalista ironiaa, jossa positiivinen viesti kätketään negatiiviseen lausahdukseen? Olisi mielestäni täysin loogista ajatella kaikkea viestin näkyvän ja piilomerkityksen eroa ironiana ilman, että siihen väkisin ympätään se ivan käsite, kun on selkeitä esimerkkejä tilanteista, joissa ivaa ei ole.
Tässä on aiheesta väitelleen kirjoitus, joka myös jättää tilaa myönteiselle ironialle: https://kielikello.fi/saako-olla-ironiaa/
Miksi sitten kutsutaan myönteistä verbaalista ironiaa, jossa positiivinen viesti kätketään negatiiviseen lausahdukseen?
Litoteesiksi? https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:litoteesi
Ei, vaan litoteesi on liioittelun vastakohta eli vähättelyä. Se ei kata tälläistä tapausta:
Jos sanotaan virtuoosisoittoniekalle hurmioisen esityksen jälkeen, että "Olisiko pitänyt käydä soittotunneilla ennen kuin aloitit tuon uran? Eihän tuosta tule mitään!"
https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-ivan-sarkasmin-ja?language_conten…
"Sanojen merkityksistä saa tietoa Wikipedian suomen- ja englanninkielisistä selostuksista."
Kunnat, jotka ovat sivumennen sanoen merkittävä osa hallintokoneistoa, pyörittävät kirjastoja. On mieletöntä, että vastauksissanne, kuten valitettavan monien muidenkin hallinnonalojen viestinnässä on käytäntönä, ohjaatte kansalaisia käyttämään Wikipediaa tietolähteenä. Ensin kailotetaan mediakriittisyyttä ja ulkoisen vaikuttamisen uhkaa, ja seuraavaksi rohkaistaan kansalaisia tukeutumaan lähteeseen, jonne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä huvittaa. Tässähän saa jo hävetä silmät päästään kansakunnan kollektiivista älykkyysosamäärää! Nykyisin käytän julkisilla paikoilla tekonenää ja -korvia, mumisen keksimääni pseudokieltä, ja yritän sulautua turistien joukkoon.
Luullakseni totta turiset, turisti! Voisi ajatella, että jos haluaa vastauksen, joka on vaan "katso wikistä", niin sitten voi katsoa wikistä. Ehkä kirjastoista tähän vastattaisiin, että "parempi wikistä kuin vikistä"?
Kommentera svaret