Onko suomen kielessä pyältämisen lisäksi muita sanoja, joissa on ensimmäisellä tavulla diftongi -yä-?

Eikös ainakin interjektio yäk ole tällainen sana?

Tuossa tieteen termipankin artikkelissa sanotaan, että suomen yleiskielessä on 18 diftongia, ja sitten luetellaan murteellisia diftongeja, joita ei ole laskettu mukaan siihen lukuun. Enpä tiedä onko yäk slangia vai murrettaa vai mitä, mutta yleiskieleen se ei kuulu. Tieteen termipankissa yleiskielen määritelmä on "normitettu, yleisesti ymmärrettävä kielimuoto, joka ei sisällä erikoiskielten sanastoa tai alueellista vaihtelua" (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:yleiskieli), eli yleiskieli samaistetaan standardikielen kanssa. Tämäpä hämmentävää. Minusta yleiskieli on se kielimuoto, jossa on eniten kaikille kielenkäyttäjille yhteisiä elementtejä ja jota kaikki kielenkäyttäjät ymmärtävät. Kaikki ymmärtävät mitä on yäk, murteesta tms. riippumatta.

Pyältää-verbi on johdettu pykälä-substantiivista. Taivutettaessa astevaihtelu hävittää k-kirjaimen välistä, mutta vokaalit kuuluvat silti eri tavuihin. Vrt. sika - siat, tuki - tuet, hauki - hauet. (au on diftongi, ia ja ue eivät ole).

Yä ei ole lainkaan diftongi yleiskielessä, mutta länsimurteissa tyypillisesti on: yö/yä, myös/myäs, työntää/tyäntää. Yleiskieleen on valikoitunut itämurteille tyypillisempi yö-diftongi. Myös kommentissa ehdotettu yäk on itämurteissa yök.