Äänikirjat ja niiden hyödyntäminen kirjaston tilaisuuksissa askarruttavat, mikä onkaan sallittua tekijänoikeuden näkökulmasta.
Kirjasto järjestää erilaisia vinkkauksia tai keskustelupiirejä esim. ikäihmisille. Onko tekijänoikeuden näkökulmasta luvallista tällaisissa tilaisuuksia kuunnella äänikirjoja (joko kirjaston e-äänikirjakokoelmista tai cd-äänilevykirjoista) yhdessä tarkoituksena sitten keskustella yhdessä kuunnellun tekstin pohjalta? Kyse ei välttämättä koko kirjan kuuntelmisesta vaan esim. näytepaloja tai novelleja ja kertomuksia? Toinen mahdollinen käyttötapa myös se, että e-äänkirjoja vinkataan ja malliksi kuuntelutettaan lyhyitä pätkiä.
Svar
Äänikirja on tekijänoikeudellisesti yhdistelmä kirjallista tekstiä ja sen esityksen taltiointia. Tekijänoikeuslain 21§:n perusteella julkaistun teoksen julkinen esittäinen on luvanvaraista. Poikkeuksia ovat jumalanpalvelus, opetus ja tilaisuus, jossa tällainen esitys ei ole pääasia. Kirjaston järjestämä tilaisuus ei kuulu näihin poikkeuksiin. Kunnilla on Teoston ja Gramexin kanssa sopimus, jonka nojalla musiikkia voidaan vapaasti esittää kunnan tilaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan koske äänikirjoja.
Tekijänoikeuslain 22§ sallii teosten käyttämisen ns. sitaattioikeuden puitteissa. Edellytyksenä on, että äänikirjasta kuunnellut osat ovat tarpeellisia havainnollistamaan muuta esitystä, esimerkiksi vinkkaajan alustusta. Pelkkää kuuntelemista ilman taustoitusta ei voi sitaattioikeudella perustella. Pelkkä jälkikeskustelu ei myöskään oikeuta sitaattien kuuntelemiseen eli jonkun täytyy vaivautua tekemään esitelmä, jonka puitteissa otteita kuunnellaan.
Edellä sanottu liittyy siis tällaisen kirjaston toiminnan muodolliseen laillisuuteen. Käytännössä on epätodennäköistä, että tällaiseen ikäihmisille järjestettävään toimintaan kukaan puuttuisi. Kirjasto on kuitenkin julkista palvelua, jonka on syytä kaikissa olosuhteissa toimia laillisesti.
Heikki Poroila
Kommentera svaret