Miksi lainsäädännössämme viitataan jumalaan minkä olemassaoloa mikään taho ei ole koskaan mitenkään pystynyt osoittamaan (eikä liity millään tavoin esimerkiksi…

Suomen lainsäädännön perusta on historiallinen, monet säädökset tulevat 1700-luvulta Ruotsiin kuulumisen ajoilta ja osa 1800-luvulta Venäjään kuulumisen ajoilta (joidenkin lakien alussa on vielä Venäjän keisarin suuhun laitettua tekstiä). On vasta meidän aikamme ilmiö, että (kristillisen) Jumalan olemassaolon voi julkisesti kiistää tai sitä epäillä joutumatta syytteeseen. Yleisesti ottaen Suomen laissa ei Jumalasta kovin paljon enää puhuta.

Pääosin Suomen lain viittaukset (kristilliseen) Jumalaan liittyvät luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityissäädöksiin, mutta joissakin laeissa ja asetuksissa tosiaan lähdetään oletuksesta, että "Jumala" on olemassa. Rikoslain 17 luvun 10§ mainitsee Jumalan pilkkaamisen. Virkavalan kaavassa vannotaan edelleen "kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan" nimeen, samoin sotilasvalassa.

Samalla kun todetaan, että jäljellä olevat viittaukset (kristilliseen) Jumalaan ovat historiallisia, on erityisesti rikoslain 10§:n muuttamista myös aktiivisesti vaadittu. Vapaa-ajattelijat ry on jatkuvasti vaatinut jumalanpilkkapykälän poistamista vanhentuneena ja koska se asettaa kansalaiset lain edessä eriarvoiseen asemaan. Jumalanpilkkapykälän on myös katsottu olevan ristiriidassa perustuslaissa taatun sananvapauden kanssa. Myös lakiteoreettisesti on ongelmallista, että pilkan kohteena voi olla ns. oikeustoimikelvoton kohde. Ongelman tunnistaa, jos sanan "Jumala" tilalle sijoittaa nimen "Harry Potter" tai "Nalle Puh". Laissa ei myöskään oteta kantaa siihen, miten "Jumalaan" kohdistuva pilkka arvioidaan, kun kohde ei itse ole valitusta tekemässä. Nykypäivänä tällaista pykälää tuskin lakiin lisättäisiinkään sen monien ongelmien takia.

Eduskunta ei ainakaan toistaiseksi ole halunnut tai uskaltanut poistaa jumalanpilkkapykälää, vaikka sitä on käytetty erittäin harvoin. Virka- ja sotilasvalan voi vannoa myös "kunnian ja omantunnon" mukaisesti eli niissä vaihtoehto on olemassa.

Heikki Poroila